Vilkkaan viikon huipentuma

Taas on viikko vierähtänyt touhuten ja oppien uusia asioita. Pojat olivat kaksistaan alkuviikon - yö sujui hyvin, ei edes pisuvahinkoja sisälle! Mutta sitten tiistaina meidän suloinen Pörriäinen muuttui riiviöksi - ja sitä ollaan edelleen oman perheen kesken. Siis tuttujen läsnäollessahan ollaan varsinaisia enkeleitä, jonka johdosta kaikki varmaan ihmettelee, että mistä riiviöstä me puhutaan...

Mutta kun sille päälle satutaan, niin mitään ei uskota. Erityisen hauskaa on ollut meikäläisen nilkkojen ja käsien terrorisoiminen piikkihampailla. Päivittäin otetaan kymmeniä "aikalisiä" kun riiviövaihe iskee, mutta rauhoittumisen jälkeen menee sellainen 60 sekunttia ja taas ollaan kimpussa.Täytyy vaan jatkaa sinnikkäästi, ettei Pörrö ala luulemaan olevansa meidän pomo.

Hampaat puruluun kimpussa

Hampaat puun kimpussa

Hampaat tyynyn kimpussa

Tällä viikolla ollaan myös treenattu ahkeraan, jotta tuota saisi väsymäänkin joskus. Istu ja maahan sujuu jo todella hyvin ja missä vaan. Istu-käsky toimii jopa irti-käskyä paremmin, kun yritetään maistaa  meikäläisen nilkkaa. Luoksetulo onkin sitten hieman ongelmallisempi: kotona homma toimii makupalalla, mutta vieraassa maastossa ei tosiaan olla vielä löydetty makupalaa, joka kiinnostaisi Pörröä maaston hajuja enemmän. Seuraavaksi koitetaan vinkulelulla, saapa nähdä miten toimii...

Kun tuo luoksetulo on vielä vähän ongelma ja Pörröähän ei vieraat maastot pelota himpun vertaa, niin kävimme ostamassa sille 10 m jälkiliinan eli kirkkaan keltaisen muovinarun, joka kulkee maastossa Pörrön perässä. Saadaan se sitten kiinni, kun nenä vie sitä kovaa kyytiä eteenpäin. Noo... eihän se nyt tietenkään ole metsälenkillä enää lähtenyt 10 metriä kauemmaksi - ilmeisesti tietää sen olevan nyt turhaa ;) Pörrö kyllä viilettää kovaa kyytiä todella vaikeakulkuisilla metsäpoluilla - siis en mä sille enää pärjäis maastossa, Tero vielä jotenkin.

Täytyy muuten sanoa, että kun oltiin ostamassa Mustissa&Mirrissä jälkiliinaa, niin meillä oli taas sellanen enkeli matkassa, että kaikki myyjät tuli ihasteleen kuinka ihana, hienonnäköinen ja kiltti koira meillä on. Niinpä niin... tottelevaisuuden perikuva! Kauppareissut saivat siis hyvän alun :) Ja myös autolla ajelu on ollut Pörröstä kivaa tällä viikolla! Ei minkäänlaista ininää tai kitinää vaan heti takapenkille makoilemaan. Parasta on mennä takapenkin ilmastointisuuttimien eteen viilentymään ja nuuhkimaan ulkoa tulevia hajuja.

Tänään Pörröllä oli kuitenkin viikon huipentuma: lähdettiin kyläilemään tyttökavereille. Perillä meitä odotti kaksi Novascoutin noutajaa - viikko sitten tavattu Lyyli ja Lyylin sisko Vieno, joka on Pörröä viikon nuorempi. Voi elämä sitä menoa ja meininkiä! Siinä sitten kierittiin pihalla musta-oranssisessa rullassa. Toisella korva suussa ja toisella takajalka. Kyllä oli hampaat isossa roolissa näissä leikeissä! Lyyli kävi onneksi välillä rauhoittelemassa ja komentamassa nuorisokaartia, ettei leikki lähtenyt ihan lapasesta. Pari tuntia siinä painettiin yhtä menoa ja sitten Vieno nukahti, joten lähdettiin kotia kohden. Pörrökin nukahti autossa noin 300 metrin jälkeen ja nyt nähdään taas vauhtiunia. Varmaankin suunnittelee jo uutta leikkiä tyttöjen kanssa ensi viikolle...

Kun kuvaajakin ehtisi mukaan...

Naskaleita, naskaleita

Yksi väsähtänyt, kaksi jäljellä