Metsälenkki

Kyllä on Pörröllä riittänyt karvakavereita viime päivinä! Pörrö on tutustunut mm. kahteen ylämaan terrieriin - ensin eilen aamulla naapurin pojan koiraan Kasperiin ja sitten vielä illalla Puppeen (Teron serkun koiraan).

Pörrö tutustuu uusiin koirakavereihin turvallisesti sylistä - varsinkin haukkuminen pelottaa sitä. Mutta hiljalleen se uskaltautuu itse nuuhkimaan kaveria, kun tietää, että tuki ja turva on lähellä. No sitten 5-10 minuutin päästä ei mitään turvaa enää tarvitakaan vaan aletaan haastaan kaveria leikkiin. Sitten jossain vaiheessa pikkukaveri väsähtää ja sen sijaan, että hakeutuisi lepäämään, niin alkaa armoton näykkiminen kaveria kohtaan. Siinä vaiheessa sitten ollaan otettu Pörrö rauhottumaan, jotta kavereilla ei mene totaalisesti hermo ja voidaan leikkiä yhdessä jatkossakin :)

Tänään aloitettiin sitten koulutus makupaloilla - istumaan käskyn opettelu, seisomasta tai makaamasta. Harjoituksia tehtiin sisällä ja ulkona - ja aina sama tulos. Ei ehdi edes "istu" sanomaan loppuun, kiun Pörrö jo istuu ja tuijottaa paikoiltaan makupalan sisältävää kättä. Voisi siis sanoa, että kympin oppilas ensimmäisellä tunnilla :)

Hiivinpä tässä ennen kuin isken...

Illalla lähdettiin sitten hyttyssuihkeilla varustettuna kohti Särkijärven metsää. Mentiin autolla metsän reunaan ja siitä lähettiin kävelemään pieniä polkuja pitkin. Maasto oli erittäin hankalaa: kalliota, juuria, ylä- ja alamäkiä, kiviä, tiheikköä, oksia - siis kaikkea mitä nyt kuvitella saattaa. Ja Pörröhän eteni, kun olis tasaisella nurmikentällä juossut - eli omistajille maasto olikin sitten huomattavasti haasteellisempaa :D

Meillä oli makupaloja taskut täynnä, kun tarkotus oli mennä ilman hihnaa. Joo-o, Pörrö sitten piupaut välitti meidän makupaloista. Vaikka kuonon eteen antoi, niin eihän sillä ollut mitään kiinnostusta niihi... hmm... mahtaa jatkossa tuoda hieman haasteita koulutukseen. Pitääköhän tässä ruveta pitään lihanpaloja tai raakaa jauhelihaa taskussa...?!?

Vaikka makupalat ei ois voinut vähempää kiinnostaa, niin lenkki tuntui menevän tosi hyvin. Pörrö käveli koko ajan 10 metrin säteellä meistä ja katsoi koko ajan missä me mennään. Loistavaa! Ihmeteltiin jo, että voiko tää tosiaan olla näin helppoo?!? No ei - ei tietenkään. Kun etukävelijä (Tero) oli johdattanut meidät johonkin (ei tiedetty mistä suunnasta pääsis takas autolle), niin päätettiin kääntyä ja mennä samaa reittiä. Paha moka! Reitillähän oli sitten tuttuja hajuja Pörrölle ja sehän lähti viilettään kunnon loikkaa. Ei mitään välittänyt kutsuista ja käskyistä, juoksi vaan pois päin. Noo, tulipahan sitten Terolle sellanen spurtti että oksat pois, kun juoksi nappaan karkulaisen. Loppumatka käveltiinkin sitten kiltisti hihnassa autolle...

Hieman siis jäi vielä harjoiteltavaa luoksetulossa, seuraamisessa, paikallaan olossa jne...

Teron ja Pörrön leikkejä

Maanantain ja tiistain Pörrö ja Tero onkin kaksin kotona, kun allekirjoittanut on työreissulla Hesassa. Toivottavasti pärjäävät hyvin. Hieman huolettaa saako sisäsiisteys takapakkia, kun tuo äijä ei tunnu heräävän Pörrön öisiin tepasteluihin (ilman kyynerpäätä), kun sille iskee pisuhätä. Muuten täällä on varmasti sellainen poikien ilta menossa, että riehumisella ei ole rajoja...