2 min väkivaltaisuus...

Kiakkotermein Pörrön tämän päiväinen toko-tunti:
2 min väkivaltaisuus ja siitä seuraava automaattinen 10 min käytösrangaistus. Tuomarilinja on näin kauden alussa tarkka, kevään edetessä sekin alkaa todennäköisesti lipsumaan.

Juup, Pörrö pääsi tänään ekaa kertaa ever tallilla treeneissä jäähylle (ulos rauhottumaan). Mulla "hieman" meni hermo tohon otukseen... Piti tehdä kisanomainen (avo) liikkestä maahanmeno, luoksetulo ja liikkeestä seisominen. Ekan liikkeen jälkeen jo kuumeni selvästi ja tokan liikkeen jälkeen vaikutti että Pörröllä meni hermo kun palkkaa ei tullut vieläkään. Veti kyllä sellaset separit ja karkas parin koiran luo, että lähtö koitti. Siellä sitten pihalla seisoskeltiin ja sen jälkeen vielä kentän laidalla. Kyllä oli loistava koira lopputreenien ajan, ei mitään riekkumista, mutta kauhee tekemisen into :)

Nyt kun ollaan ehditty tokoileen vaan 1-2 kertaa viikossa niin on ollut tammikuussa huomattavissa selvää kuumentumista. Pakko olla koko ajan käskyn alla tai muuten alkaa kehitteleen omaa puhaa (esim. tennarin järsiminen). Ihan mieletön tekemisen into! Kun sais sen nyt kanavoitua oikein.


Sunnuntaina Pörrö pääsi agiliitään yhdessä Ruipan ja Riimin kanssa Takujen hallille. Elikkäs meillä oli ihmisseurana Sanna ja Maija. Maija oli suunnitellut radan ja oikeen bueno rata olikin. Ei liian vaikee, mutta erilaisia ohjauksia sisätävä. Meidän pojille ei rata tuottanut ongelmaa, mutta ne kontaktit :( About 100 onnistuneen puomin jälkeen, Pörrö oli aamulla päättänyt, että pysähtyykin puomilla 30 senttiä ennen oikeeta kohtaa. Nice. No nyt sitten 186 tuhatta toistoo, niin eiköhän ala mennä perille se oikee paikkana. Ja tarkkana vapautuskäskyn kanssa :) 

A oli yhtä surkee kun ennenkin: Siinä loppupaikka hyvä, mutta alastulovauhti hiiiiiiidaaaaas. Siihenkin tuli hyviä vinkkejä Maijalta eli nyt vaan pakotetta kehiin, Pörrö kun ei vähästä hätkähdä. Keinu sen sijaan oli ihan ok: Parempi himmata vähän keskellä, kun vetää lentokeinu. Joten siinä vaan "ylläpitotreeniä" niin vauhtikin tulee itsekseen tasaiseksi. 

Päivän päätteksi tuli vielä moikattua Pörrön äippä ja veikka, jotka oli Royta kannustamassa :)

Kiva ja hyödyllinen treeni kaikkiaan, ei muuta kun uutta päivää buukkaamaan tällä kertaa "meidän" hallille :D

Arki rullaa

Niinhän siinä sitten kävi, että lottovoitto ei meille napsahtanut ja joululoma ei jatkunutkaan ikuisesti. Nyt siis arki rullaa ja kiirettä riittää!

Tokoilun saralla ei oikeestaan mitään uutta. Maanantaisin treenataan kisailevien ryhmässä ja joka toinen tiistai tokokoulutustiimissä. Itse asiassa meillä kyllä vaihtu kouluttaja tuossa tiistaina ryhmässä. Nyt on yksi tunti takana Annukka Hulkon opastuksessa ja me kyllä tykättiin :) Eli hyvillä mielin jatketaan tutussa porukassa :)

Agissa poijat treenaa torstaisin ja lauantaisin. Siinä edistystä onkin tapahtunut huomattavasti tokoa enemmän viimeisen kuukauden aikana. Mä oon yrittänyt saada Teroa laittamaan ilmoa helmikuun alun kisoihin, mutta ei kuulemma voi ennen kun kontaktit sujuu paremmin. Keinu on kyllä kieltämättä vähän heikossa hapessa ja se on usein kisoissa... Josko sitten helmikuun lopussa, edes siihen hyppäriin...

Nyt pojat on kyllä päässy järjestäen treeneissä kolmosten rataa parinkymmenen esteen verran ja ovat yllättäneet kouluttajankin. Viimeksi sujui hienosti mm. saksalainen ja ihmisnuoli :D Kuka noita ohjausten nimiä keksii?!?

Nyt ollaan sitten käyty jo pari kertaa hierojalla/fysselläkin. Ekalla kerralla Pörröllä oli jumeja vasemmassa lavassa, niin varattiin toinenkin aika tammikuulle. Tänään hierojalla olikin huomattavasti vetreempi koira ja tästä eteenpäin sitten kerran kuussa "ylläpitohierontaa", että vältettäis meidän huippu-urheilijan loukkaantumiset.

Ennakkoon mietittiin oisko Pörröllä ollu takapää tai selkä jumissa, mutta mitä vielä! Sen liikeradat kaikilla raajoilla on kuulemma niin laajat kun olla ja voi, samoin nikamat. Ja siltä se kyllä näyttikin. Kumpa venyis omatkin raajat samalla tavalla :) Pörrö ei vaan viitsi liikkuessa käyttää koko liikerataa, paitsi jos saa rallatella kunnon vauhtia.

Viime sunnuntaina käytiin myös pyörähtämässä näyttelyssä, josta ei kyllä ole mainittavaa tulosta kotiintuomisiksi. Tuomari ei tuntunut syttyvän ollenkaan vahvarakenteisille ja rodunomaisesti liikkuville bortsuille. Olisi pitänyt riekkua kehässä häntä pystyssä - ja olla pieni. Mutta siihenhän meidän omanarvon tuntevat Sankarit eivät alkaneet, joten kasvattajaluokka jäi meiltä väliin :(

Tää odottelu on sitten niin innostavaa...

 

No ei toi koira kieltämättä kauheen innostuneelta näytä ;-P

Mutta olipa kiva nähdä taas pitkästä aikaa Sankareita, vaikka pari puuttuikin laumasta <3 Ja hienoa, kun kaikki Sankarit tulivat keskenään toimeen sukupuolesta riippumatta. Ja lievästi sanottuna tykkäävät tutuksi tulleista sisarusten ihmisistä :D Toivottavsti törmäillään jo ennen huhtikuun tapaamista!

Treenien lisäksi ollaan lenkkeilty paljon metsässä, kun on niin hienon luminen talvi. Aina välillä saadaan koirakavereita mukaan, niin mikäs Pörröstä sen mukavempaa kuin viilettää ja leikkieä metsässä. Varsinaista koiranelämää...