Ihana kesä

Viikonloppu ja alkuviikko on mennyt mökkeillessä Hirviniemessä ja Oriveden Eräjärvellä: löffäillen, uiden, karvakamujen kanssa leikkien, metsässä lenkkeillen ja muutoinkin elämästä nauttien :)

 

Häntä kertoo, että on viety arvokas palkinto


Pörrö on myös löytänyt kesäherkut; se rakastaa herneitä ja muita suosikkeja ovat mansikat, vesimelooni, porkkanat, kurkku ja tuore ananas. Varsinainen lihansyöjä! Myös jäätelöä se on päässyt maistamaan ja näytti pitävän siitä yhtä paljon kuin allekirjoittanut...

Po-po-po-po-porkkanaa...

Pörrö on myös tehnyt muutaman jäljen vaihtelevalla menestyksellä: välillä ollaan menty haipakkaan jälki alusta loppuun nenä kuitenkin maassa, välillä käydään makaamaan jäljelle ja välillä taas menee nappiin - mennään tarkasti nenä maassa suurempia pysähtelemättä alusta loppuun. Jälkimmäinen ollut harvinaisin ilmiö.

Onneksi kuitenkin metsälenkeillä (joita tehdään jotakuinkin joka päivä), se ei ole enää yrittänyt muutamaan viikkoon karkuun vaan pitää lauman koossa, mahtavaa! :D Eli se suunnittelee sitä grand escapea... 

Pakoajatukset ovat mielessa varsinkin nyt, kun liimattiin maitoliimalla Pörrön korvat, kun ne eivät ole itsestään nousseet. Noo, nythän ne on liimattu jo pariinkiin kertaan, kun jostain kumman syystä liimaus aukeaa Vienon kanssa viilettäessä.

Korvat sykkyrällä

Joka päivä ollaan löffäilyn ja leikin ohessa treenattu perussettiä: tänne, istu, maahan, sivulle jne. Ja ilmeisesti Tero on opettanut jotain muutakin, koska viikonloppuna kun otin aurinkoo, niin Pörrö avasi bikineitten solmut selästä - ja parissa sekunnissa! Pojat!

Ja eilen Pörriäinen haukkui ja murisi naapurille (ekat varsinaiset haukut ja murinat). Oltiin toisen puolen naapurin pihassa ja se ei ois millään halunnut päästää toisen puolen naapuria paikalle. Kiva setä, kun ollaan tontin toisella rajalla, mutta kukin pysykööt reviirillään. No joo, alun jälkeen sitten taas häntä heiluen selälleen rapsutettavaksi.

Maanantaina oltiin muuten eläinlääkärissä saamassa ensimmänen rokotus ja muutoinkin tarkistuksessa. Kivekset laskeutuneet, paino kohdillaan ja muutenkin täysin terve! Samaan aikaan meidän kanssa lääkäriasemalle tuli tolleri Pyry, joka oli Pörrön mielestä tosi kiva, kun näytti Lyyliltä. Pörrö kun on lievästi sanottuna innoissaan myös ihmisistä, niin sen mielestä lääkärikäynti taisi olla tosi kiva juttu, kun sai paljon rapsutuksia. Ei se edes huomannut rokotuksen antoa - luuli varmaan taas käyneensä yhdessä M&M myymälässä ;)

Tänään lenkillä tuli vastaan toinen Hallilassa asuva bortsu, 2 vuotias neitokainen. Pörrö oli taas ihan fiiliksissä, kun tuli niin tyylikäs leidi vastaan :)

Kaverit ovat oppineet rentoutumisen jalon taidon:

Kaivetaax tähän kuoppa...

...ja mennään siihen päikkäreille.

Hyvin tähän mahtuu; en mä mitään jyrää!

Vesileikkejä

Sunnuntai alkoi rattoisasti, kun Pörrö teki yöllä/aamuyöllä vain kaksi pikaista pisu-käyntiä ja muutoin nukuttiin koko poppoo melkein puoleen päivään. Pörriäisellä oli taas kiva päivä tiedossa, kun Vieno ja Lyyli oli tulossa kyläilemään.

Just ennen kun kaverit kerkes meille asti, niin Pörrö söi taas hyvällä ruokahalulla koko kipon tyhjäksi - ilmeisesti sisarukset kertoivat sille lauantaina kuinka syövät aina kupin tyhjäksi. Sitten mä ehdinkin jo kadottaa Pörrön - huhuilin pihalta, yläkerrasta, olkkarista - ei mitään. Mutta Lyyli ja Vieno löysi Pörrön mystisen piilon silmänräpäyksessä :o)

Siitä sitten alkoi taas juokseminen ympäri pihaa, terassia, taloa, kunnes pakattiin koissut autoon ja lähettiin ajelemaan Hirviniemeen mökille. Autosta pihalle ja juoksu kohti rantaa. Lyyli ehti ensimmäisenä ja näytti pienille mallia miten uidaan pitkää matkaa.

Siinä se päivä sitten kuluikin rattoisasti - Pörrö ja Vieno välillä painivat nurtsilla, sitten kaivoivat kuoppaa rantahiekkaan ja taas uimaan. Lyylillä oli ihan eri suunnitelmat ja se odotteli vedessä lelun heittämistä kauas järveen. Lensipä Lyylille variskin hakuharjoitukseksi, ja hienosti haki senkin, vaikka ei varmaan yhtä kivalta tunnu suussa kuin vesilelu. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun karvakaverukset malttoivat välillä pitää taukoakin.

Pörröllä on kyllä pakkomielle tuo kuopan kaivaminen aina kun se tulee järvestä. Miten vaan saa turkin mahdollisimman "komeaan" kuntoon... Ja aina kun sen saa kunnolla kuivattua niin se on korkeintaan minuutti ja uimaan.

Kun Lyyli suostui vihdoin tulla järvestä kopittelemaan, niin sehän löysi tietysti vetisen ojanpenkan osmonkäämien keskeltä ja oli erittäin ystävällinen näyttäessään sen myös juuri (taas kerran) kuivatulle Pörrölle. Siellä sitä siten mesottiin ojan penkassa ja varmistettiin, että kastuttiin kaulaan asti. Jep jep. Vieno sentään hienona leidinä jätti tämän väliin.

Kun molemmat pennut alkoivat viihtymään hyvin pyhkeeseen käärittynä sylissä, niin todettiin että on varmaan nukkumaan menon aika. Sari ja Juha lastasivat tytöt autoon ja Pörrö tallusteli mökkiin syömään ja samantien yö-unille. Taas oli siis meidän huushollissa rauhallinen ilta ja Pörröllä "vauhtiunien" täyttämä yö.

Tänään sain muuten taisteltua verkkoalbumin meille! Laitoin sinne jo pentutapaamisen kuvat ja tarkoitus vielä laittaa lisää kuvia sunnuntaisesti uinti-reissusta. Verkkoalbumiin on linkki oikealla.

Jälkipäivä ja pentutapaaminen Hyvinkäällä

Lauantaina kello pirisi 6.30 ja oli aika lähteä pentutapaamiseen Hyvinkäälle. Samalla oli tarkoitus päästä käsiksi jäljestyksen saloihin. Aamu sujui yllättävän sutjakkaasti - Pörrö jopa söi kaiken ruokansa ja kävi tekemässä takapihalle haisevan muiston ennen lähtöä. Koska Pörrö ehti olla melkein pari tuntia hereillä ennen lähtöä, ajateltiin, että se varmasti nukkuu koko matkan ja on sitten pirteänä pentujen kokoustamisessa. Ja pöh, Pörröhän ei sitten nukkunut autossa silmän räpäystäkään ennen Hyvinkäätä. Hyvinkäälle kun käännyttiin, niin sitten ei enää pienen silmä pysynyt auki. Mutta matkaa oli jäljellä 10 minuuttia, että ei siinä sitten akku ehtinyt pienellä paljoa latautua.

Perille kun päästiin, niin Keita ja Näpsä oli jo leikkimässä, joten ei muuta kun sekaan! Yleensä Pörriäinen vähän ensin nuuhkii vieraita kavereita (myös pentuja), mutta nyt mentiin heti leikkiin mukaan, joten mahtoikohan musta-valkoinen sekamelska näyttää/haista tutulta :)

Kun koko joukko oli kasassa, niin siirryttiin jälki-paikalle. Ensin oli teoriaosuus, jonka aikana pennut oli autossa. Pörröhän ei tietysti olis millään malttanut olla autossa, kun ei ollut päässyt jokaisen immeisen kanssa vielä tekemään tuttavuutta. Niimpä se säesti Sannan oppeja ja piti oman konsertin autossa. Onneksi toinenkin pentu yhtyi Pörrön kuoroon, joten ihan ainoita ei oltu, joilla on tuo yksinolo autossa vielä "hieman" harjoitusta vailla.

Mä haluun kans opiskeleen

Kun me olimme päässeet hajulle jäljestä, niin oli aika tehdä maastoon jokaiselle pennulle kaksi jälkeä pentu kerrallaan. Jälki tehtiin kävelemällä "varvas-kantapää"-kävelyä, samalla rikkoen maata ja laittaen makupaloja joka jäljelle. Pörrö lähti neljästenä jäljestämään kolmen loistavan suorituksen jälkeen. Se oli yllättäen saanut nukutuksi autossa ja oli vähän pökissä haettaessa. Jäljen alkuun kun päästiin, niin sehän olisikin paljon mielummin mennyt jokaiselle immeiselle rapsutettavaksi kuin ryhtynyt töihin. Hieman oli siis keskittyminen hukassa ensimmäisellä jäljellä.

Me mietittiin etukäteen, että millä ihmeellä saadaan Pörrö kiinnostumaan jäljestä, kun sille ei maastossa kelpaa mitkään makupalat - ei koiran makupalat, ei lihapullat, nakit, jauheliha tai edes maksa. Nyt Pörrö sitten oli jäljellä kuin ei olisi ikinä ruokaa saanutkaan! Kyllä kelpasi kaikki jäljelle laitetut namit - se jopa ensimmäisellä jäljellä meni maahan makaamaan ja syömään makupaloja ettei vaan yksikään jää maastoon, hohhoijaa...

Lähdössä ensimmäiselle jäljelle

Kyllä nyt makupalat maittaa!

Toiselle jäljelle mentäessä ympärillä olevat ihmiset olivat jo tulleet tutuiksi ja herra suvaitsi keskittyä ihan kybällä. Se ei tarvinnut ohjaustakaan kuin pari kertaa. Ei kääntynyt taakse, ei jäänyt syömään paikoilleen makupaloja, ei nostanut kuonoaankaan kuin kerran. Hieno suoritus ainakin ohjaajan mielestä :o)

Jälkikoira

Onnittelut hienosta suorituksesta!

Kun kaikki pennut olivat tehneet kaksi jälkeä, niin pennut menivät lepäilemään autoihin ja me aloitettiin opiskelemaan esineruutua kelpie Aapon ja pentueen äidin Allin opastuksella. Tässä välissä sitten myös kaatosade löysi tiensä Hyvinkäälle, joten olipa pennuilta oikeaaikainen lopetus - eivät kastuneet, omistajat vain. Aapo ja Alli näyttivät miten 50*50 metrisestä tallotusta ruudusta etsitään esineet ja miten harjoittelu pennun kanssa kannattaa aloittaa.

Kelpie Aapo esimeruudulla

Allikin näyttää mallia

Esineruudun harjoitusten seuraamisen aikana sitten vesisadekin loppui ja ennen lähtöä kasvattajan pihalle ajateltiin vielä pissittää pennut pikaisesti. No leikiksihän se meni!

Ei tästä pentueesta ainakaan vauhtia puutu!

Kun päästiin pihaan leikkimään, niin vauhtia ei Satumaisilta Sankareilta ainakaan puuttunut - eikä hampaita. Pennut kyllä nauttivat oikein koko rahan edestä. Vaikka parin tunnin jälkeen eivät meinanneet pystyssäkään enää pysyä, niin loppuun asti piti antaa sisaruksille tassua, hammasta ja kierintää.

Meillä on lauanataista kymmeniä ja taas kymmeniä valokuvia. Pitäisi varmaan perustaa valokuva-galleria nettiin, jotta muidenkin pentujen omistajat pääsevät katsomaan musta-valkoisen kuusikon edesottamuksia. Tässä muutama otos:

Satumaiset Sankarit

Sisarusrakkautta

Maanrakennus Sankarit Oy

Pojat ja niiden naskalit

Mutta voi veljet, että oli kuraisia ja kuolaisia pentuja kotimatkalle lähdettäessä. Taisi olla jokaisella suihku edessä kotiin päästyä. Meillä ainakin mentiin heti ruuan jälkeen suihkuun ja suihkusta päästyään Pörriäinen kieritteli itseään "karvamatolla" ja sitten alkoikin väsy painaa. Se meni nukkumaan omaan paikkaansa rappujen alle eikä edes herännyt kun otin sen syliin ja kannoin makkariin nukkumaan. Yöllä herättiin neljältä pisille ja aamulla Pörriäinen oli hereillä noin seitsemästä kahdeksaan, mutta muuten vedettiin sikeitä koko perhe lähes puoleen päivään. Kesäloma :o)

Yksinoloa ja luoksetuloa

Tällä viikolla ollaan aloitettu yksinolemisen harjoittelu - nyt on kolme kertaa takana. Ensimmäiset kaksi kertaa Pörrö vain luuli olevansa yksin, jotta saatiin selville mitä se puuhaa ;) Homma meni siis näin: Tero lähti etuovesta ja allekirjoittanut meni leikkimään Pörrön kanssa keittiöön. Tällä välin Tero hiipi takaovesta sisään ja yläkertaan piiloon (Pörrö ei yksinollessaan pääse yläkertaan). Ja sitten mä lähdin etuovesta ja Pörrö jäi "yksin".

Pörröhän ei sitten kauheesti ressannut. Muutaman sekunnin vinkuminen ja sitten nukkumaan. Kun tuli puolen tunnin kuluttua takaisin - mansikoiden ja herneiden kanssa - niin sitä oltiin kyllä superiloisina eteisessä vastassa. Se jäi kyllä vielä selvittämättä, että johtuiko iloisuus meikkiksestä vai Pörrön megaherkuista - herneistä! No tällä välin, kun me availtiin hernettä eteisessä, Tero pääsi hiipiin pois piilostaan ja tuleen myös "kotio".

Sama tehtiin toisinpäin seuraavana päivänä, kun Tero meni tunniksi ruokaostoksille. Nyt tulikin sitten hieman haastetta Pörrölle: puolentunnin ns. yksinolon jälkeen tuli roska-auto piippailemaan ja kolistelemaan pihaan. Pörrö heräsi, kävi juomassa ja meni takaisin nukkumaan, jes! Sitten vähän ajan päästä meillä soi ovikello, kun Teron isä tuli vähän odotettua aiemmin. Meikäläinen sitten istua kökötti vieraanvaraisena immeisenä yläkerrassa eikä mennyt avaamaan ovea - enhän mä voinut tai Pörrö ois samalla hokassut meidän piilon!  On se kuitenkin aika fiksu ja ovela kaveri. Onneksi oli puhelin vieressä niin sain näppäiltyä textarin, mikä on homman nimi. No, mut siis Pörrö heräsi tietty ovikelloon, meni taas juomaan, vinkui noin 10 sekunttia ja taas nukkumaan.

Ensimmäiset yksinolot sujuivat siis loistavasti. Tänään Pörrö oli lähes pari tuntia oikeesti yksin - ei tuhoja, ei kuultu lähtiessä/tullessa vinkunaa, ei pisuja. Hyvä Pörriäinen!

Aurinkotuolinvaltaaja

Toinen asia, mitä ollaan tällä viikolla treenattu urakalla on luoksetulo. Joka päivä ollaan menty metsälenkille harjoittelemaan ja on sujunut loistavasti. Saatiin kasvattajalta vähän vinkkejä ja niitä on nyt testattu joka lenkillä. 

Ollaan lenkin aikana menty piiloon ja kutsuttu Pörröä - tullut joka kerta etsimään! Sitten ollaan tehty usein suunnanvaihdoksia - joka kerta Pörrö on kääntynyt perään. Toinen on lähtenyt juoksemaan ja kutsunut Pörröä - lähtenyt joka kerta perään. Ollaan menty kýmmenien metrien päähän toisistamme ja se, jonka luona Pörrö ei ole, niin huutaa Pörröä - aina on tultu luokse! Ja mikä parasta, Pörrö ei ole enää missään vaiheessa lenkkejä meinannut karata vaan on seurannut juuri niin kuin on pitänytkin!

Mä tosin menin sanoon ekan lenkin jälkeen ääneen, että kun menee 10 lenkkiä ilman karkausyritystä, niin Pörrö pääsee eroon sen valjaissa kiinni olevasta parin metrin jälkiliinasta (meidän vakuutuksesta). Nyt mä oon ihan varma, että Pörrö laskeskelee itsekseen, koska tulee kymppi täyteen ja suunnittelee lenkeillä pakoreittejä valmiiksi ja yhdennellätoista lenkillä otetaan jalat alle ja käpälämäkeen..

Juu, luoksetulo siis onnistuu metsässä, tiellä, pihassa... MUTTA: ruoho on aidantakana vihreämpää! Etupihalla (joka siis ei ole aidattu) se on alkanut tekemään aivan liian usein tutkimusretkiä naapureiden pihoille - puska-aidan välistä naapurin pihaan ja sieltähän ei sitten tulla pois omin jaloin - ei sitten millään. Vaikka mitä yrittäisi, niin sehän ei korvia lotkauta kun pääsee kielletylle alueelle! Joka kerta sen joutuu hakemaan kantamalla pois. Me ollaan siis tosi unelmanaapureita: ekat pari vuotta sirkkeli laulaa viikonloput aamusta alkaen ja sitten rempan valmistuttua pikku riiviö tulee tekeen tuhoja naapurin ikkunan alle. No onneksi kait omasta talosta ei voi häätöä saada ;-P

Aijoo, se on vielä kerrottava, että meidän Pörriäinen ei oo mikään pikku poikanen enää: kolme kertaa on jo takajalka noussut pisillä - joskin ylhäällä se on pysynyt sellaisen 2 sekunttia ja sitten on tasapaino mennyt. Hauska.

Veneilyä

Keskiviikkona oli illalla ohjelmassa pelastusliivien osto. Pörrö muuten menee todella innolla Tassutalliin ostoksille, koska siellä on leluja myös jotakuinkin lattiatasolla samoin kuin esimerkiksi puruluita. Ja kun itse katsot ostettavia tuotteita, niin Pörrö kyllä osaa käyttää tilaisuuden hyväksi! Heti kun silmä välttää, niin se hiipii huomaamatta poimimaan itselleen lelun... No onneksi on valinnut euron hintaisia leluja ;)

Nyt mentiin siis sovittamaan pelastusliivejä; voitte varmaan arvata kuinka paljon Pörrö nautti niiden sovituksesta! Tuohon malliin kun menisi maahan käskyn kuultuaan, niin eihän tässä tarvisi sitä enää treenata ollenkaan! Se oli siis maassa kuin liimattu, kun piti laittaa pelastusliivejä mahan alta kiinni. Onneksi sentään on vielä noin pieni ja "helposti" käsiteltävä, että saatiin sovitettua sopivat pelastusliivit.

Torstaina lähdettiin sitten heti aamupalan jälkeen mökille. Pihaan kun päästiin ja Pörrö nostettiin autosta maahan, niin sillä oli vain yksi suunta mielessä - ranta! Siitä sitten suoraan järveen uimaan, jonka jälkeen se tuli takaisin viereen, että "nyt mä oon valmis menemään sisälle syömään" - niimpä niin! Taisi tulla hieman virtaa tuosta uinnista, kun sitten juostiin sisällä mökkiä ympäri tuhatta ja sataa - hyperkohtaus siis iski ;)

Päivän aikana Pörrö kävikin uimassa ties kuinka monta kertaa. Aina kun sille tuli kuuma, niin se meni uimaan pari pikku ympyrää ja taas köllötteleen. Fiksu koira.

Sitten iltapäivällä lehdettiin katsomaan mitä se tuumaa veneestä. No eihän se veneestä mitään oikein tuumannut, mutta ne halvatun pelastusliivit! Hiostavatkin vielä! Lähdettiin hissukseen veneellä liikenteeseen ja kyllä alko nenä liikkuun ja samalla unohtui myös oranssit kiusankappaleet. Hiljaa liikkuessa tuli kuitenkin kuuma, joten kaveri alkoi tulemaan rauhattomaksi. Sitten vähän lisää kaasua ja Pörrö alkoi nauttimaan tuulenvireestä ja sen tuomista hajuista :)

Välillä koitettiin, että tykkäisikö se olla maassa, mutta ehei! No, mitäs kivaa siellä oliskaan, kun ei näe ympärilleen. Syli tai penkki, tuntui olevan Pörrön paikka. Pörrö ei kyllä veneessä turhia stressannut: puolimatkassa tuli Nukkumatti kyläileen ja Pörrö nukkui Teron sylissä loppumatkan. Välillä aina nenä liikkui, mutta tihrut ei auennut

Mökin rantaan kun päästiin, niin ei oltais millään meinattu odottaa, että päästään laituriin, vaan Pörrön teki mieli hypätä veneestä uimaan. Ja jotenkin se onnistui puljaamaan itsensä jo puoliksi pois pelastusliiveistäkin. Ei yhtään huomattu miten se tapahtui, vaikka vieressä istuttiin! Veneestä kun noustiin ja saatiin Pörröltä liivit pois, niin ei montaa sekunttia mennyt, kun se läträsi taas järvessä. Uituaan se meni Teron selän taakse (varjoon) kaivamaan kuoppaa (märkä hiekka esiin) ja sitten meni nukkumaan sinne kuoppaan. Jotta ei turkki ainakaan uimassa puhdistuisi...

Perjantaina sitten tuli Lyyli ja Vieno kyläilemään. Pörrö oli jo täysin unohtanut vesikupin kaatamisen, mutta Vieno ystävällisesti muistutti Pörrölle, mitä Pörrö oli itse viikkoa aiemmin opettanut Vienolle :) Ja erittäin hauskaa tuntui olevan ensin läträtä vesikupilla ja sitten mennä kaivamaan kuoppaa multaan. Nice! Siinä sitten taas riehuttiin muutama tunti:

Päivän päätteeksi Pörröllä oli suihkussa käyti edessä, kun tyyppi oli niin kurassa ja kuolassa. Pestiin ekaa kertaa koirashampoolla (oli muuten Pet Headin shampoo tosi hyvän tuoksuista) ja suihkun jälkeen putsattiin vielä korvatkin. Puhdas ja pörröinen:

Jälki

Taas oli Pörröllä eilen ohjelmassa jotain ihan uutta, kun lähdettiin Lyylin ja Vienon perheen seurassa kohti Parkanoa ja Seitsemisen metsikköä. Tarkoitus oli mennä katsomaan, kun Lyylille tehdään vajaan puolen kilometrin verijälki umpimetsään ja samalla tehdä myös Pörrölle ja Vienolle 10 metrin jälki poluttomaan metsikköön. Nähdään sitten onko Pörrö yhtään hajulla koko ideasta ;)

Verijäljen teon aikana Pörrö, Vieno ja Lyyli pitivät seuraa toisilleen:

Lyyli taitaa miettiä, että mitä pahaa se on tehnyt,
kun on joutunut noiden kahden kanssa samaan peräluukkuun ;)

Leikkien ja pikku huilimisen jälkeen oli siis aika lähteä tositoimiin. Näytin Pörrölle mistä jälki lähtee ja hiljalleen nenä maassa se lähti jälkeä etenemään. Muutaman kerran palattiin vähän taaksepäin, mutta aina jatkettiin matkaa. Puolivälissä tuli pieni kyllästyminen, mutta uudella innolla loppuun :) Ja hienosti se löysikin jäljen päässä olevan herkkupalkinnon. Ehkä sitten seuraavalla kerralla sisarustapaamisessa mennään jo vähän suoraviivasemmin - tai sitten vaan riehutaan sisarusten kanssa ;)

Pörrön "työpäivä" ei loppunut vielä jälkeen vaan Pörröllä oli vielä maalikoiran tehtävä edessä. Koska Lyyli menee sille tehdyn verijäljen vasta seuraavana päivänä, niin Lyyli pääsi etsimään Pörröä keskeltä metsää. Pörrö eteni todella loistavasti umpimetsässä, vaikka lyhinkin kasvillisuus oli sitä pidempää! Vaikeinta olikin ehdottomasti "maalissa" pysyminen paikoiltaan. Onneksi Lyyli oli erittäin loistava ja nopea etsijä, niin ehdittin pureskella vain muutama oksa, kaivaa pari kuoppaa, kiivetä kannoille ja jyrsiä muutama juuri!

Jokos lähdettäs sinne metsään,
ei tänne seisoskeleen olla tultu!

Jälkien ja etsintöjen jälkeen suunnattiin sitten rannalla vähän virkistäytymään (ja pakoon verenhimoisia hyttysiä). Pörrö kävi muutaman kerran uimassa, kun se haki keppiä järvestä, mutta pääasiassa leikki Vienon kanssa rantavedessä. Ja reiluna kaverina (?!?) päätti selättää Vienon rantaveteen, ku tyttö ei uskaltanut itseään kastaa.

Parkanosta kun lähdettiin ajelemaan kotia kohden, niin Pörrö nukahti noin 200 m ajamisen jälkeen ja oli täydessän unessa tuntia myöhemmin kotipihassa. Nopeasti kävi pisulla pihassa ja äkkiä jatkamaan unia. Ei tullut enää leikittyä illalla - eikä onneksi edes perinteistä riiviökohtaustakaan - vaan päikkärit vaihtuivat sukkana yöuniin. Yläkertaankin matkattiin sylissä eikä kävellen rappusia pitkin.

Etsi kuvasta Pörrö ;)

 Aamulla herätys olisi kuitenkin voinut olla parempikin - heräsin kuuden jälkeen siihen kun mua tuijotettiin ja vinguttiin. Pörrö herättää aina heti aamulla vinkunalla, koska sillä on pissahätä. Ajattelin sitten, että äkkiä koira kainaloon ja pihalle... Mutta meidän tihulainen olikin ollut hereillä jo jokusen tovin ja tehnyt kaikessa hiljaisuudessa yhdestä pehmosta selvää jälkeä:





Ensimmäinen tuhottu tavara, mutta ei varmaankaan viimeinen...

Vesipeto

Pörrön vesipetoilu alkoi jo eilen perjantaina - ei niin toivotusti! Takapihalla se meni juomaan vettä ja laittoi toisen etutassunsa kippoon. Kun kielsin sitä, niin se otti heti tassun pois, mutta siitä näki, että nyt syttyi lamppu pään päällä. Se juoksi ihan villinä kaksi kierrosta takapihalla ja ampaisi sisään kuin tykin suusta. Kun menin perässä sisälle - arviolta 40 sekunnin päästä - niin Hulivili oli jo asian ytimessä: se oli kaatanut keittiössä vesikupin saaden ison lätäkön lattialle, jossa se kieritteli selällään. Eipä sitten muuta kun rättiä käteen...

Vartin päästä yritti samaa, mutta ehdittiin onneksi kieltämään! Mutta sitten piti tietysti esittää kylässä Lyylille ja Vienolle uutta hienoa temppua - terassilla ja keittiössä... argh! Sorry, Sari ja Juha, toivottavasti tytöt eivät kuitenkaan ottaneet Hulivilistä mallia!

Tänään yritin sitten aamulla livahtaa suihkuun Teron tehdessä pihalla uutta parvekkeen kaidetta. No, en onnistunut. Vesipeto livahti sisään ja siinä se sitten yritti haukkailla kaiken suihkusta tulevan veden seisoessa puolittain suihkun alla... Yhtä hyvin kun livahtaminen suihkuun, onnistui myös Pörrön kuivaaminen. Just kun olin ottanut Pörrön pyyhkeen ja kumartunut kuivaan sitä niin taas tuli väläytys Pörrön lähtönopeudesta: kiihdytys kohti olkkaria, sohvan eteen ja piiiitkä turkin ravistus. Jep jep... Taas rättiä käteen...

Pläts, pläts

Hitsi, mähän uin!

Ja taas vauhdilla rannalle!

Koiraa mennään ja matka taittuu!

Tänään Pörrö sitten pääsi toteuttamaan tuota vesipetoilua oikein kunnolla: mentiin mökille uiskenteleen. Mökillä heti autosta ulos päästyä Pörrö suuntasikin rantaan - ja suoraan tassut veteen! Ensin leikittiin rantavedessä, sitten mentiin kävelemään järveen mahaa myöten ja parin minuutin jälkeen sitä jo uitiin hakemaan vesileluja. Pörrö tuntui itsekin olevan ihan yllättynyt, että mitäs tässä nyt tapahtuu, kun tassut ei ylettynyt enää ensimmäistä kertaa pohjaan, mutta matka sen kun jatkui lelua kohti :o) Välillä käytiin kiipeilemässä rannalla olevilla kivillä ja kaivettiin kuoppia rantaan, mutta sitten taas vauhdilla uimaan. Kyllä huomasi, että se todella nautti uimisesta täysin siemauksin.

Koordinaatioharjoitus

Hei, tänne mun kuoppaan tulee vettä!

Vajaan parin tunnin rantaleikkien jälkeen alkoi taas näkyä hyperaktiivisuuden merkkejä, joten siirryttiin saunan terassille maistelemaan puruluuta. Ja eihän siinä mennytkään edes viittä minuttia, kun kaveri oli täydessä unessa ja kannettiin se mökkiin sisälle. Parin tunnin unien jälkeen testattiin, haluaako Pörriäinen vielä uimaan. Mieli teki, kun Julianna (6 v) ja Sandra (~3v) olivat tulleet uimaan, mutta ei vaan jaksanut. Niimpä sitten suunnattiin nokka kohti kotia, jossa ollaan vietetty rauhallista iltaa - taitaapa olla ensimmäinen kerta näiden kahden viikon aikana!

Eiks tää oo mun aurinkovuode?!?

Vilkkaan viikon huipentuma

Taas on viikko vierähtänyt touhuten ja oppien uusia asioita. Pojat olivat kaksistaan alkuviikon - yö sujui hyvin, ei edes pisuvahinkoja sisälle! Mutta sitten tiistaina meidän suloinen Pörriäinen muuttui riiviöksi - ja sitä ollaan edelleen oman perheen kesken. Siis tuttujen läsnäollessahan ollaan varsinaisia enkeleitä, jonka johdosta kaikki varmaan ihmettelee, että mistä riiviöstä me puhutaan...

Mutta kun sille päälle satutaan, niin mitään ei uskota. Erityisen hauskaa on ollut meikäläisen nilkkojen ja käsien terrorisoiminen piikkihampailla. Päivittäin otetaan kymmeniä "aikalisiä" kun riiviövaihe iskee, mutta rauhoittumisen jälkeen menee sellainen 60 sekunttia ja taas ollaan kimpussa.Täytyy vaan jatkaa sinnikkäästi, ettei Pörrö ala luulemaan olevansa meidän pomo.

Hampaat puruluun kimpussa

Hampaat puun kimpussa

Hampaat tyynyn kimpussa

Tällä viikolla ollaan myös treenattu ahkeraan, jotta tuota saisi väsymäänkin joskus. Istu ja maahan sujuu jo todella hyvin ja missä vaan. Istu-käsky toimii jopa irti-käskyä paremmin, kun yritetään maistaa  meikäläisen nilkkaa. Luoksetulo onkin sitten hieman ongelmallisempi: kotona homma toimii makupalalla, mutta vieraassa maastossa ei tosiaan olla vielä löydetty makupalaa, joka kiinnostaisi Pörröä maaston hajuja enemmän. Seuraavaksi koitetaan vinkulelulla, saapa nähdä miten toimii...

Kun tuo luoksetulo on vielä vähän ongelma ja Pörröähän ei vieraat maastot pelota himpun vertaa, niin kävimme ostamassa sille 10 m jälkiliinan eli kirkkaan keltaisen muovinarun, joka kulkee maastossa Pörrön perässä. Saadaan se sitten kiinni, kun nenä vie sitä kovaa kyytiä eteenpäin. Noo... eihän se nyt tietenkään ole metsälenkillä enää lähtenyt 10 metriä kauemmaksi - ilmeisesti tietää sen olevan nyt turhaa ;) Pörrö kyllä viilettää kovaa kyytiä todella vaikeakulkuisilla metsäpoluilla - siis en mä sille enää pärjäis maastossa, Tero vielä jotenkin.

Täytyy muuten sanoa, että kun oltiin ostamassa Mustissa&Mirrissä jälkiliinaa, niin meillä oli taas sellanen enkeli matkassa, että kaikki myyjät tuli ihasteleen kuinka ihana, hienonnäköinen ja kiltti koira meillä on. Niinpä niin... tottelevaisuuden perikuva! Kauppareissut saivat siis hyvän alun :) Ja myös autolla ajelu on ollut Pörröstä kivaa tällä viikolla! Ei minkäänlaista ininää tai kitinää vaan heti takapenkille makoilemaan. Parasta on mennä takapenkin ilmastointisuuttimien eteen viilentymään ja nuuhkimaan ulkoa tulevia hajuja.

Tänään Pörröllä oli kuitenkin viikon huipentuma: lähdettiin kyläilemään tyttökavereille. Perillä meitä odotti kaksi Novascoutin noutajaa - viikko sitten tavattu Lyyli ja Lyylin sisko Vieno, joka on Pörröä viikon nuorempi. Voi elämä sitä menoa ja meininkiä! Siinä sitten kierittiin pihalla musta-oranssisessa rullassa. Toisella korva suussa ja toisella takajalka. Kyllä oli hampaat isossa roolissa näissä leikeissä! Lyyli kävi onneksi välillä rauhoittelemassa ja komentamassa nuorisokaartia, ettei leikki lähtenyt ihan lapasesta. Pari tuntia siinä painettiin yhtä menoa ja sitten Vieno nukahti, joten lähdettiin kotia kohden. Pörrökin nukahti autossa noin 300 metrin jälkeen ja nyt nähdään taas vauhtiunia. Varmaankin suunnittelee jo uutta leikkiä tyttöjen kanssa ensi viikolle...

Kun kuvaajakin ehtisi mukaan...

Naskaleita, naskaleita

Yksi väsähtänyt, kaksi jäljellä