Jälki

Taas oli Pörröllä eilen ohjelmassa jotain ihan uutta, kun lähdettiin Lyylin ja Vienon perheen seurassa kohti Parkanoa ja Seitsemisen metsikköä. Tarkoitus oli mennä katsomaan, kun Lyylille tehdään vajaan puolen kilometrin verijälki umpimetsään ja samalla tehdä myös Pörrölle ja Vienolle 10 metrin jälki poluttomaan metsikköön. Nähdään sitten onko Pörrö yhtään hajulla koko ideasta ;)

Verijäljen teon aikana Pörrö, Vieno ja Lyyli pitivät seuraa toisilleen:

Lyyli taitaa miettiä, että mitä pahaa se on tehnyt,
kun on joutunut noiden kahden kanssa samaan peräluukkuun ;)

Leikkien ja pikku huilimisen jälkeen oli siis aika lähteä tositoimiin. Näytin Pörrölle mistä jälki lähtee ja hiljalleen nenä maassa se lähti jälkeä etenemään. Muutaman kerran palattiin vähän taaksepäin, mutta aina jatkettiin matkaa. Puolivälissä tuli pieni kyllästyminen, mutta uudella innolla loppuun :) Ja hienosti se löysikin jäljen päässä olevan herkkupalkinnon. Ehkä sitten seuraavalla kerralla sisarustapaamisessa mennään jo vähän suoraviivasemmin - tai sitten vaan riehutaan sisarusten kanssa ;)

Pörrön "työpäivä" ei loppunut vielä jälkeen vaan Pörröllä oli vielä maalikoiran tehtävä edessä. Koska Lyyli menee sille tehdyn verijäljen vasta seuraavana päivänä, niin Lyyli pääsi etsimään Pörröä keskeltä metsää. Pörrö eteni todella loistavasti umpimetsässä, vaikka lyhinkin kasvillisuus oli sitä pidempää! Vaikeinta olikin ehdottomasti "maalissa" pysyminen paikoiltaan. Onneksi Lyyli oli erittäin loistava ja nopea etsijä, niin ehdittin pureskella vain muutama oksa, kaivaa pari kuoppaa, kiivetä kannoille ja jyrsiä muutama juuri!

Jokos lähdettäs sinne metsään,
ei tänne seisoskeleen olla tultu!

Jälkien ja etsintöjen jälkeen suunnattiin sitten rannalla vähän virkistäytymään (ja pakoon verenhimoisia hyttysiä). Pörrö kävi muutaman kerran uimassa, kun se haki keppiä järvestä, mutta pääasiassa leikki Vienon kanssa rantavedessä. Ja reiluna kaverina (?!?) päätti selättää Vienon rantaveteen, ku tyttö ei uskaltanut itseään kastaa.

Parkanosta kun lähdettiin ajelemaan kotia kohden, niin Pörrö nukahti noin 200 m ajamisen jälkeen ja oli täydessän unessa tuntia myöhemmin kotipihassa. Nopeasti kävi pisulla pihassa ja äkkiä jatkamaan unia. Ei tullut enää leikittyä illalla - eikä onneksi edes perinteistä riiviökohtaustakaan - vaan päikkärit vaihtuivat sukkana yöuniin. Yläkertaankin matkattiin sylissä eikä kävellen rappusia pitkin.

Etsi kuvasta Pörrö ;)

 Aamulla herätys olisi kuitenkin voinut olla parempikin - heräsin kuuden jälkeen siihen kun mua tuijotettiin ja vinguttiin. Pörrö herättää aina heti aamulla vinkunalla, koska sillä on pissahätä. Ajattelin sitten, että äkkiä koira kainaloon ja pihalle... Mutta meidän tihulainen olikin ollut hereillä jo jokusen tovin ja tehnyt kaikessa hiljaisuudessa yhdestä pehmosta selvää jälkeä:





Ensimmäinen tuhottu tavara, mutta ei varmaankaan viimeinen...