Jälkipäivä ja pentutapaaminen Hyvinkäällä

Lauantaina kello pirisi 6.30 ja oli aika lähteä pentutapaamiseen Hyvinkäälle. Samalla oli tarkoitus päästä käsiksi jäljestyksen saloihin. Aamu sujui yllättävän sutjakkaasti - Pörrö jopa söi kaiken ruokansa ja kävi tekemässä takapihalle haisevan muiston ennen lähtöä. Koska Pörrö ehti olla melkein pari tuntia hereillä ennen lähtöä, ajateltiin, että se varmasti nukkuu koko matkan ja on sitten pirteänä pentujen kokoustamisessa. Ja pöh, Pörröhän ei sitten nukkunut autossa silmän räpäystäkään ennen Hyvinkäätä. Hyvinkäälle kun käännyttiin, niin sitten ei enää pienen silmä pysynyt auki. Mutta matkaa oli jäljellä 10 minuuttia, että ei siinä sitten akku ehtinyt pienellä paljoa latautua.

Perille kun päästiin, niin Keita ja Näpsä oli jo leikkimässä, joten ei muuta kun sekaan! Yleensä Pörriäinen vähän ensin nuuhkii vieraita kavereita (myös pentuja), mutta nyt mentiin heti leikkiin mukaan, joten mahtoikohan musta-valkoinen sekamelska näyttää/haista tutulta :)

Kun koko joukko oli kasassa, niin siirryttiin jälki-paikalle. Ensin oli teoriaosuus, jonka aikana pennut oli autossa. Pörröhän ei tietysti olis millään malttanut olla autossa, kun ei ollut päässyt jokaisen immeisen kanssa vielä tekemään tuttavuutta. Niimpä se säesti Sannan oppeja ja piti oman konsertin autossa. Onneksi toinenkin pentu yhtyi Pörrön kuoroon, joten ihan ainoita ei oltu, joilla on tuo yksinolo autossa vielä "hieman" harjoitusta vailla.

Mä haluun kans opiskeleen

Kun me olimme päässeet hajulle jäljestä, niin oli aika tehdä maastoon jokaiselle pennulle kaksi jälkeä pentu kerrallaan. Jälki tehtiin kävelemällä "varvas-kantapää"-kävelyä, samalla rikkoen maata ja laittaen makupaloja joka jäljelle. Pörrö lähti neljästenä jäljestämään kolmen loistavan suorituksen jälkeen. Se oli yllättäen saanut nukutuksi autossa ja oli vähän pökissä haettaessa. Jäljen alkuun kun päästiin, niin sehän olisikin paljon mielummin mennyt jokaiselle immeiselle rapsutettavaksi kuin ryhtynyt töihin. Hieman oli siis keskittyminen hukassa ensimmäisellä jäljellä.

Me mietittiin etukäteen, että millä ihmeellä saadaan Pörrö kiinnostumaan jäljestä, kun sille ei maastossa kelpaa mitkään makupalat - ei koiran makupalat, ei lihapullat, nakit, jauheliha tai edes maksa. Nyt Pörrö sitten oli jäljellä kuin ei olisi ikinä ruokaa saanutkaan! Kyllä kelpasi kaikki jäljelle laitetut namit - se jopa ensimmäisellä jäljellä meni maahan makaamaan ja syömään makupaloja ettei vaan yksikään jää maastoon, hohhoijaa...

Lähdössä ensimmäiselle jäljelle

Kyllä nyt makupalat maittaa!

Toiselle jäljelle mentäessä ympärillä olevat ihmiset olivat jo tulleet tutuiksi ja herra suvaitsi keskittyä ihan kybällä. Se ei tarvinnut ohjaustakaan kuin pari kertaa. Ei kääntynyt taakse, ei jäänyt syömään paikoilleen makupaloja, ei nostanut kuonoaankaan kuin kerran. Hieno suoritus ainakin ohjaajan mielestä :o)

Jälkikoira

Onnittelut hienosta suorituksesta!

Kun kaikki pennut olivat tehneet kaksi jälkeä, niin pennut menivät lepäilemään autoihin ja me aloitettiin opiskelemaan esineruutua kelpie Aapon ja pentueen äidin Allin opastuksella. Tässä välissä sitten myös kaatosade löysi tiensä Hyvinkäälle, joten olipa pennuilta oikeaaikainen lopetus - eivät kastuneet, omistajat vain. Aapo ja Alli näyttivät miten 50*50 metrisestä tallotusta ruudusta etsitään esineet ja miten harjoittelu pennun kanssa kannattaa aloittaa.

Kelpie Aapo esimeruudulla

Allikin näyttää mallia

Esineruudun harjoitusten seuraamisen aikana sitten vesisadekin loppui ja ennen lähtöä kasvattajan pihalle ajateltiin vielä pissittää pennut pikaisesti. No leikiksihän se meni!

Ei tästä pentueesta ainakaan vauhtia puutu!

Kun päästiin pihaan leikkimään, niin vauhtia ei Satumaisilta Sankareilta ainakaan puuttunut - eikä hampaita. Pennut kyllä nauttivat oikein koko rahan edestä. Vaikka parin tunnin jälkeen eivät meinanneet pystyssäkään enää pysyä, niin loppuun asti piti antaa sisaruksille tassua, hammasta ja kierintää.

Meillä on lauanataista kymmeniä ja taas kymmeniä valokuvia. Pitäisi varmaan perustaa valokuva-galleria nettiin, jotta muidenkin pentujen omistajat pääsevät katsomaan musta-valkoisen kuusikon edesottamuksia. Tässä muutama otos:

Satumaiset Sankarit

Sisarusrakkautta

Maanrakennus Sankarit Oy

Pojat ja niiden naskalit

Mutta voi veljet, että oli kuraisia ja kuolaisia pentuja kotimatkalle lähdettäessä. Taisi olla jokaisella suihku edessä kotiin päästyä. Meillä ainakin mentiin heti ruuan jälkeen suihkuun ja suihkusta päästyään Pörriäinen kieritteli itseään "karvamatolla" ja sitten alkoikin väsy painaa. Se meni nukkumaan omaan paikkaansa rappujen alle eikä edes herännyt kun otin sen syliin ja kannoin makkariin nukkumaan. Yöllä herättiin neljältä pisille ja aamulla Pörriäinen oli hereillä noin seitsemästä kahdeksaan, mutta muuten vedettiin sikeitä koko perhe lähes puoleen päivään. Kesäloma :o)