Kympin oppilas

Nyt on sitten pentukoulua jo useampi kerta takana ja kyllä meillä on aikamoinen kympin oppilas :) Vaikka olisi ihan uusia harjoituksia niin Pörröhän vetää ne läpi kuin vanha tekijä. Kouluttajakin tulee kertomaan meille aina vaikeutusta, kun Pörriäinen tekee liikkeet niin hienosti :D Okei... ei me nyt millään Jaron tasolla olla, mutta se onkin tainnut tehdä joka harjoitusta jo päälle sata kertaa kotona Tamskin toko-tiimin vetäjän kanssa, niin eipä ihmekään...

Nyt ollaan menty maahanmenoja, istumisia, istu-maahan-sarjaa, sivulletuloa, seisomista, ohitusta, pujottelua, leluleikkejä ja luoksetuloja. Oioi... luoksetulosta mä oon niin ylpee. Pörrö tulee mun luokse, vaikka meidän välissä on kaikki muut koirakot, Tero ja muita ihmisiä sekä takana agility-treenit ja vieressä koiratanssi. Eikä tarvi huutaa kun kerran "Tänne". Jes! Jippii!

Supervauhdikas luoksetulo kentän poikki

Palkitseminen saalisleikillä

Pentukoulussa tavattu kaveri briadi-Jaro;
4 extrakiloo ja 10 lisäsenttiä kaatuu ketteryydellä

Menneellä viikolla on ollut myös Pörrön sisko Hertta kyläilemässä. Samalla oli kiva päästä vaihtelemaan kuulumisia toisen BC pennun omistajan kanssa, kun välillä tuntuu, että tehdäänköhän me mitään oikein. Pörröllä ja Hertalla oli kiva parin tunnin leikkihetki :)

Mustavalkoiset

Leikkiä hampailla

Pusi pusi

Söpöliinit

Jäljestys tuntuu sujuvan yllättävänkin hyvin, vaikka ei olla tehty kun 1-2 päivänä viikossa jälkiä. Viimeisin jäljestys tapahtui eilen Hämeenkyrössä Äkönmaalla Vienon ja Lyylin kanssa tehdyllä reissulla. Me tehtiin molemmat (meitsi ja Tero) Pörrölle jäljet. Pituutta taisi olla 30 m + 40 m. Jäljet sisälsivät 90-käännöksiä, mutkia yms. Ja varsinkin jälkimmäinen jälki meni jopa ysikympin osalta täysin putkeen :) Pörrö etenee jäljellä rauhallisesti ja varmasti ja hyvin keskittyneenä. Täytyypi alkaa vähän lisäämään vaikeusastetta...

Eilisen jäljestysreissun jälkeen mentiin Vinolle ja Lyylille kyläileen. Ja tehtiinpä sitten kävelyreissu naapurissa olevaan lampolaan, jossa Pörrö näki ensimmäistä kertaa lampaita. Oisihan se tietysti voinut olla edes vähän kiinnostuneempi... Kuvia löytyy blogista Villa Olivian tollerit (ks. seuraamani blogit). Fiilikset illalla, kun oli koko päivä touhuttu kavereiden kanssa:

Koiranunta... Ainakin vielä sekuntti...

Kuluneella viikolla käytiin eläinlääkärissä tehosterokotuksessa. Eläinlääkäriaseman vastaanottohoitaja on Tavesin jäsensihteeri ja itsekin kolmen bortsun äippä, joten Pörrö sai kyllä roppakaupalla rapsutuksia siitä hetkestä kun astui ovesta sisälle. Ja taas saatiin kaikilta ylistystä siitä miten meillä on mahtavan sosiaalinen ja avoin yksilö. Juuh, sitähän se on. Supersosiaalinen, mutta samalla myös mielettömän rauhallinen.

Rokotuksesta Pörrö ei ollut moksiskaan, eihän se taaskaan edes huomannut pistosta. Meitsi oli taas varannut pussillisen Pörrön herkkuja niin mikäs sillä oli niitä syödessä. Vielä kun saa pöydällä seistä ja olla silitettävänä. Pörrö sai taas lääkäriltä vain kehuja: se on erittäin jäntevä tyyppi, mielettömän kiiltävällä karvalla varustettu ja painokin taas kohdillaan, kun kylkiluut tuntuivat sopivasti. Painoa onkin kertynyt jo 12 kiloo, joten ollaan kolminkertaistettu lähtöpaino Pörrön tullessa meille :D hih... Edessä on ylhäällä ja alhaalla 2 keskimmäistä hammasta nyt vaihtunut - kulmahampaiden tippumista odotellessa...

Eläinlääkärin jälkeen me immeiset oltiin nälkäkuoleman partaalla, joten poikettiin syömään lähellä olevaan Mäkkiin. Syötiin siinä Mäkkärin terassilla ja aateltiin että otetaan Pörrö viereen istuskeleen. Siinähän se sitten istui koko ajan paikoillaan katsoen ohi käveleviä ihmisiä ja  lastenvaunuja. Seuraili naapuripöytien ruokailua ja sai hymyjä joka suunnasta osakseen. Ei edes maasta yrittänyt syödä roskia, tippuneita ranskiksia tai tumppeja. Täysin rauhassa katseli maailman menoa.

Noooo, sitten aateltiin että mennäänpäs ruokakauppaankin samalla reissulla. Mä menin ostoksille ja Tepu ja Pörrö Citarin ovien viereen. Siinäkin olis Pörriäisen kanssa voinut ottaa vaikka treenituokion, koska se ei häiriinny yhtään ostoskärryistä, mopoista, polkupyöristä, huutavista lapsista tms. ohikulkijoista. On se kyllä outoa miten rauhallinen tuo vilkas pentu voi olla ja kun pitää keskittyä, niin se on täysillä mukana. Ihana :o)

Me käydään lähestulkoon joka ilta metsässä lenkillä Särkijärven maastossa - välillä kävelyteitä pitkin välillä täysin metsässä. Kyllä Pörriäinen nauttii, kun pääsee kirmaamaan vapaana. Usein ollaan käyty myös rannallan uimassa - lisävirtaa Pörrölle, kun ei muutoinkaan enää pysyttäin perässä ;) Tässä lopuksi kuvia lenkkimaastosta:

Oho!

Eilen kun kirjoitin kuinka tuskaista lenkkien - varsinkin aamulenkkien - loput ovat, niin eikös tänään sitten sujunut kaikki mallikkaasti alusta loppuun. JIPPII ! ! ! Ei minkäänlaista riiviökohtausta tai nilkan näykkimistä edes lopussa. Näitä lisää :)

Eilen Vieno ja Pörrö aloittivat treffit perinteisellä kierimis-pyörimis-juoksu-naskalileikeillä, mutta sitten mentiin tunnin lenkki, että Vieno pääsi tutustumaan kaupungin ihmeisiin :) Ensimmäistä sataa metriä lukuunottamatta lenkki meni ainakin meikäläisen odotuksia paremmin! Ystävykset pystyivät kävelemään vierekkäin ilman riekkumista, jes!

Sarilla oli jopa Pörrölle maistuvia makupaloja mukana... hmm, kovia napukoita. Mahtaisikohan tuo äkillinen kiinnostus lenkillä makupaloihin liittyä mitenkään siihen, että niitä tarjottiin Vienolle ;)

Jos Vieno ei pian tuu, mä tuhoon ton takana olevan kukkapenkin.
Jep, se saa kyytiä...

Vauhtiveikot

Siis ei me otettu näitä "herkkuja" kukkapenkistä...

...me vaan vähän nuuhkitaan hampailla tätä omenapuuta...

...jaa eikö näitä marjapuskiakaan sais jyrstää...

...siis tässä ollaan oltu kiltisti koko ajan!

Arki on alkanut, plääh

Lomat loppuivat meiltä kun elokuu alkoi eli arki on alkanut itse kullakin, Pörrölläkin on koulu alkanut - pentukoulu nimittäin.

Aluksi täytyy kyllä kirjoittaa kuinka masentavaa ;-P on lukea Näpsän blogia: miten ihmeessä se pentu osaa jo kaikkea mahdollista?!? Siis sehän saa kohta jo tuloksen toko-kisoista!!! Meillä ei todellakaan olla tuomassa minkään moisia kapuloita (päin vastoin, kapula suuhun ja karkuun) tai mennä sivulle käskystä puhumattakaan että Pörrö hakisi ihmistä metsästä tai tulisi luokse kesken leikin ;-P

Ehei, meillä opetellaan tällä hetkellä olemaan repimättä sitä sukkaa jalasta, järsimättä niitä sängynaluslaatikoita, pysymään lenkillä yhdellä puolella tietä, olemaan näykkimättä meikkiksen kättä (nilkkaa, nenää, hiuksia,...), jättämään kukkapenkit kaivamatta jne. Lista on oikeesti loputon! Montakohan kertaa mä sanon vuorokauden aikana "ei" tai "irti"... Osaankohan edes laskea niin pitkälle?!? Pahin on kyllä kun ollaan lenkillä (ei tapahdu metsässä, vaan kadulla): 100-300 m ennen kotia Pörrö alkaa yrittää ottaa nilkasta, puntista tai kengästä kiinni ja tekee etenemisestä ihan mahdottoman. Kesti lenkki sitten 15 tai 45 min, niin aina sama lopussa! Osaisko joku kertoo, mistä se johtuu tai mitä sille voi tehdä??? Ei oo kauheen kiva liikkua koira nilkassa, kun noi sen naskalit on mitä on... Tässä jo yksi päivä mietin, että voiskohan noi kulmahampaat viilata ;)

Saako tätä jyrsiä..? Ai ei vai, höh.

No entäs tätä...? Jaa ei tätäkään...

No sit mä hyppään takan reunalle jyrsiin takkapuita,
jotka on kai mua varten nostettu tänne...

No joo, arki tosiaan on alkanut ja meikäläinen viihdyttää naapureita siis joka aamu tuolla "estän sun liikkumisen lenkillä" -showlla. Tuota lukuunottamatta arki onkin sitten lähtenyt loistavasti käyntiin! Pörrö ei ole päivisin tehnyt mitään tuhoja (tuholaisvimma siis todella kohdistuu VAIN meihin) ja vajaassa parissa viikossa vain yksi pissi on tullut sisälle. Eikä se edes itke tai vikise, kun mä viimesenä lähden töihin vaan menee maate! Ja voi sitä ilon ja pusujen määrää kun tulee töistä kotiin :D

Torstaisin meillä alkoi Tamskin viiden kerran pentukoulu. Siellä meillä on ollut kyllä kympin oppilas :) Jotakuinkin kaikki mitä ollaan tunnilla tehty on mennyt nappiin: luoksetulo, maahan, istu, istu-maahan-vuorottelu, koirakkojen ohitus, koirakkojen pujotus... Ainoa mikä ei ole mennyt nappiin on kontaktin ottaminen. Kun pitäisi pelkästään ottaa katsekontaktia makupalan toivossa, niin se pälyilee kentällä olevia agility-harjoituksia, ohi meneviä koiria jne. Tämä varmaankin johtuu siitä, kun se ei ole millään muotoa ahne eikä mitkään makupalat sitä jaksa pelkän syömisen takia kiinnostaa. Oisko jollain ohjeita, miten tuota kontaktia voisi harjoitella??? Remmissä lenkillä se katsoo sillon tällöin (ei todellakaan usein), vapaana metsässä se seuraa koko ajan missä me mennään.

Pentukoulussa on Pörröä viikon vanhempi pentu, Jaro. Jaro on Pörröä tukevampi ja 5-10 cm korkeampi, mutta rodusta ei ole tietoa, koska ei kehdata ENÄÄ kuudetta kertaa kysyä. Joku harvinaisempi tapaus siis, kun ei ole mennyt jakeluun. Jaron omistaja on Tamksin toko-tiimin vetäjä ja Jarohan siis osaa kaiken oppikirjamaisesti. Pörrö ja Jaro jäävät aina pentukurssin jälkeen leikkimään, niin me yritetään aina imeä Jaron ihmiseltä mahdollisimman paljon vinkkejä hampaiden kolistaessa vieressä :) Vaikka Jaro on Pörröä isompi, niin ei tuolla meidän pennulla ole mitään vaikeuksia Jaron selättämisessä. Se varmaan luuleekin olevansa koolta isompi kuin mitä se ruipelo onkaan! On se sen verran polleena kun lenkilläkin nähdään isoja, aikuisia koiria!

Ollaan muuten lenkillä tutustuttu jo kahteen Hallilassa asuvaan bortsuun. Toinen on 8-vuotias uros, jota Pörrökin tuntuu sen verran kunnioittavan, että ei rupea edes yrittämään leikkimistä. Toinen  onkin sitten 2 v narttu, BH Amazeme Gentle Shadow "Theba"  (http://www.amazeme.fi/suomi/theba.htm). Theba harrastaa kaikkea, mitä meilläkin on suunnitelmissa, joten varmaan törmäillään harrastustenkin parissa.

Koppi!

Ensin hiivitään... ja kun pallo lähtee kädestä, niin...

...perään!

Viime viikolla oltiin Pörrön kanssa Kangasalla katsomassa toko-kisoja ja totuttelemassa elämään kentän reunalle. No se nyt ei paljoa totuttelua kaipaa. Tuo kun ei säiky isojakaan koiria, mutta sillä ei myöskään ole mitään tarvetta mennä moikkaamaan jokaista koiraa, niin se otti erittäin lunkisti kentän reunalla. Haisteli ohi menevät koirat, mutta muutoin istu/makasi paikallaan. Ja muille koirillehan se ei hauku, ei vaikka ne haukkuisivat sille. Mahtavaa :)

Pörrön rentous ja hyvä käytös oli kyllä oikeastaan tiedossa jo etukäteen, sillä lenkillähän meitä vastaan tulee PALJON toisia koiria, pyöräilijöitä, lapsia, vaunuja, rullalautailijoita, sauvakävelijöitä ja se ohittaa kaikki nätisti meidän vieressä. Siis vaikka olisi metsäteillä vapaana, niin se tulee viereen, kun vastaan tulee porukkaa. Jotain mekin siis osataan todella hyvin :)

Tätä VESImeloonia on NIIN kiva jyrsiä!

Mutta vettä ja uimista ei voita mikään!

Lyyli ja Vieno tulevat tänään kyläilemään ja tarkoitus on lähteä Vienon ja Pörrön kanssa lenkille. Voidaan sanoa, että sirkus on tullut kaupunkiin - siis kirjaimellisesti. Hallilan koulun kentällä on tänään sirkus, niin mahtaa olla muitakin liikkeellä kun tämä parivaljakko :)