Kympin oppilas

Nyt on sitten pentukoulua jo useampi kerta takana ja kyllä meillä on aikamoinen kympin oppilas :) Vaikka olisi ihan uusia harjoituksia niin Pörröhän vetää ne läpi kuin vanha tekijä. Kouluttajakin tulee kertomaan meille aina vaikeutusta, kun Pörriäinen tekee liikkeet niin hienosti :D Okei... ei me nyt millään Jaron tasolla olla, mutta se onkin tainnut tehdä joka harjoitusta jo päälle sata kertaa kotona Tamskin toko-tiimin vetäjän kanssa, niin eipä ihmekään...

Nyt ollaan menty maahanmenoja, istumisia, istu-maahan-sarjaa, sivulletuloa, seisomista, ohitusta, pujottelua, leluleikkejä ja luoksetuloja. Oioi... luoksetulosta mä oon niin ylpee. Pörrö tulee mun luokse, vaikka meidän välissä on kaikki muut koirakot, Tero ja muita ihmisiä sekä takana agility-treenit ja vieressä koiratanssi. Eikä tarvi huutaa kun kerran "Tänne". Jes! Jippii!

Supervauhdikas luoksetulo kentän poikki

Palkitseminen saalisleikillä

Pentukoulussa tavattu kaveri briadi-Jaro;
4 extrakiloo ja 10 lisäsenttiä kaatuu ketteryydellä

Menneellä viikolla on ollut myös Pörrön sisko Hertta kyläilemässä. Samalla oli kiva päästä vaihtelemaan kuulumisia toisen BC pennun omistajan kanssa, kun välillä tuntuu, että tehdäänköhän me mitään oikein. Pörröllä ja Hertalla oli kiva parin tunnin leikkihetki :)

Mustavalkoiset

Leikkiä hampailla

Pusi pusi

Söpöliinit

Jäljestys tuntuu sujuvan yllättävänkin hyvin, vaikka ei olla tehty kun 1-2 päivänä viikossa jälkiä. Viimeisin jäljestys tapahtui eilen Hämeenkyrössä Äkönmaalla Vienon ja Lyylin kanssa tehdyllä reissulla. Me tehtiin molemmat (meitsi ja Tero) Pörrölle jäljet. Pituutta taisi olla 30 m + 40 m. Jäljet sisälsivät 90-käännöksiä, mutkia yms. Ja varsinkin jälkimmäinen jälki meni jopa ysikympin osalta täysin putkeen :) Pörrö etenee jäljellä rauhallisesti ja varmasti ja hyvin keskittyneenä. Täytyypi alkaa vähän lisäämään vaikeusastetta...

Eilisen jäljestysreissun jälkeen mentiin Vinolle ja Lyylille kyläileen. Ja tehtiinpä sitten kävelyreissu naapurissa olevaan lampolaan, jossa Pörrö näki ensimmäistä kertaa lampaita. Oisihan se tietysti voinut olla edes vähän kiinnostuneempi... Kuvia löytyy blogista Villa Olivian tollerit (ks. seuraamani blogit). Fiilikset illalla, kun oli koko päivä touhuttu kavereiden kanssa:

Koiranunta... Ainakin vielä sekuntti...

Kuluneella viikolla käytiin eläinlääkärissä tehosterokotuksessa. Eläinlääkäriaseman vastaanottohoitaja on Tavesin jäsensihteeri ja itsekin kolmen bortsun äippä, joten Pörrö sai kyllä roppakaupalla rapsutuksia siitä hetkestä kun astui ovesta sisälle. Ja taas saatiin kaikilta ylistystä siitä miten meillä on mahtavan sosiaalinen ja avoin yksilö. Juuh, sitähän se on. Supersosiaalinen, mutta samalla myös mielettömän rauhallinen.

Rokotuksesta Pörrö ei ollut moksiskaan, eihän se taaskaan edes huomannut pistosta. Meitsi oli taas varannut pussillisen Pörrön herkkuja niin mikäs sillä oli niitä syödessä. Vielä kun saa pöydällä seistä ja olla silitettävänä. Pörrö sai taas lääkäriltä vain kehuja: se on erittäin jäntevä tyyppi, mielettömän kiiltävällä karvalla varustettu ja painokin taas kohdillaan, kun kylkiluut tuntuivat sopivasti. Painoa onkin kertynyt jo 12 kiloo, joten ollaan kolminkertaistettu lähtöpaino Pörrön tullessa meille :D hih... Edessä on ylhäällä ja alhaalla 2 keskimmäistä hammasta nyt vaihtunut - kulmahampaiden tippumista odotellessa...

Eläinlääkärin jälkeen me immeiset oltiin nälkäkuoleman partaalla, joten poikettiin syömään lähellä olevaan Mäkkiin. Syötiin siinä Mäkkärin terassilla ja aateltiin että otetaan Pörrö viereen istuskeleen. Siinähän se sitten istui koko ajan paikoillaan katsoen ohi käveleviä ihmisiä ja  lastenvaunuja. Seuraili naapuripöytien ruokailua ja sai hymyjä joka suunnasta osakseen. Ei edes maasta yrittänyt syödä roskia, tippuneita ranskiksia tai tumppeja. Täysin rauhassa katseli maailman menoa.

Noooo, sitten aateltiin että mennäänpäs ruokakauppaankin samalla reissulla. Mä menin ostoksille ja Tepu ja Pörrö Citarin ovien viereen. Siinäkin olis Pörriäisen kanssa voinut ottaa vaikka treenituokion, koska se ei häiriinny yhtään ostoskärryistä, mopoista, polkupyöristä, huutavista lapsista tms. ohikulkijoista. On se kyllä outoa miten rauhallinen tuo vilkas pentu voi olla ja kun pitää keskittyä, niin se on täysillä mukana. Ihana :o)

Me käydään lähestulkoon joka ilta metsässä lenkillä Särkijärven maastossa - välillä kävelyteitä pitkin välillä täysin metsässä. Kyllä Pörriäinen nauttii, kun pääsee kirmaamaan vapaana. Usein ollaan käyty myös rannallan uimassa - lisävirtaa Pörrölle, kun ei muutoinkaan enää pysyttäin perässä ;) Tässä lopuksi kuvia lenkkimaastosta: