Kalenterillinen koiranelämää

Taas on mennyt 2 viikkoa sellaisella vauhdilla, että kotona ei ole ehtinyt kun nukkumassa käymään. Jotenkin kummallisesti Pörrö on saanut täytettyä meidän kalenterit täysin "omilla" meinoillaan ;o)

Mistähän sitä ollenkaan aloittais... Ehkäpä voisin kirjoitella viikonlopuista - varsinaista Pörrön puuhapäivistä.

Viime viikonloppuna lauantaina aamupäivällä tuli kyläilemään Pörrön veli Nooa, äiti Alli ja setä Manu. Veljeksillä oli kyllä sellainen meno, että oksat pois ja nyt painitaan. Alli kävi välillä vähän komentamassa poikia, mutta se ei menoa pahemmin rauhoittanut. Pojat tuntuivat ajattelevan, että niitä varten oli yksi kohta nurmikosta kasteltu: siihen sitten kierimään, kun muta jäi mukavasti turkkiin. Oli aika selvää, kenellä ei olisi iltapäivän pentutapaamisen edustavimmat pennut...

Manu tutkimassa pihaa

Alli seuraa poikien leikkejä

Veljekset

Jaa näinkö piti kieriä ennen siskojen tapaamista...?!?

Meiltä lähdettiin ajelemaan Hanna Oravan pitämään Haku-koulutukseen Ylöjärvelle. Ensin oli teoriaosuus ja tämän jälkeen Paula näytti Sylvin kanssa miten haku käytännössä toimii. Samalla saatiin ohjeita mitä tehdä, jos (kun) kaikki ei aina mene ihan nappiin. Noo... eiköhän meillä tässä mene ainakin ensi kesään asti, että päästään edes tekemään lähetyksiä tallotulle alueelle.

Sitten ku meillä pentujen omistajilla oli mennyt tietopläjäys päähän, niin siirryyttiin käytäntöön pentujen kanssa. Jokainen pennuista teki kolme hajun hakemista eli etsi ilmavainulla piiloutuneen maalimiehen ohjaajan ollessa taluttimen toisessa päässä.

Kun Pörrölle laitettiin valjaat ja jälkiliina, niin sillähän meni nenä saman tien maahan. Siinä se sitten yritti jälkeä hakea ja ihmetteli, että mitä ihmettä tuo mamma puhuu jotain ukkojen etsimisestä, kun sen pitäisi sanoa että jälki...?!? Noin kymmenen metrin päässä maalimiehestä se sai hajun nenään ja samalla kuono nousi ylös. Sitten edettiin hitaasti, mutta varmasti kohti maalimiestä ja palkkiota.

Seuraavassa haussa nenä pysyikin jo paljon paremmin ilmassa ja se hoksasi mikä on homman nimi. Meikkis meni viimeiseen piiloon, Tero otti Pörrön vapaaksi ettei se sekoitu jälkivaljaista ja sanoi "Etsi Jenni", kuten lenkillä piilosta leikkiessä. Vähän matkaa se käveli Teron vieressä ja sitten 15-20 metrin päässä piilosta pinkaisi suoraan mun piilolle ja tuli pelastaan mut hiostavan pressun alta :o)

Kohti maalimiestä

Löytyi!

Kun kaikki pennut olivat hakunsa suorittaneet, niin oli leikkien aika:

Tällä kertaa kuvaaja ei oikein ollut tilanteen tasalla - tai pennut olivat liian vauhdikkaita. No jokatapauksessa ei pahemmin kannata luoda albumia tästä pentutapaamisesta, kun kuvat ovat tätä luokkaa:

Pipsa ja Pörrö "poseeraa"

Kyllä oli muuten rauhallinen yö moisen riekkunmispäivän jälkeen :o)

Seuraavana lauantaina jatkettiin haku-harrastuksen parissa. Tässä välissä oltiin käyty M&M:stä ostamassa haku-liina ja heijastinliivit. Nyt haussa varusteena on siis liivi, panta ja haku-liina, jotta Pörrö ei sekoita sitä jäljestykseen. Maalimiehinä toimi Sari ja Juha ja sitten vielä vuorotellen meitsi ja Tero. Täytyy sanoo, että meikäläisen metsäharrastukset oli hyvin lähellä loppumista jo ennen ensimmäistä hakua kun kimppuun pärähti ensimmäisellä minuutilla kymmenittäin hirvikärpäsiä, YÖK! Siis niitä oli ihan järkyttävästi, HYI!

Iso kiitos siis maalimiehille, koska ei todellakaan ollut kivaa röhnöttää sykkyrällä pressun alla liikkumatta hirvikärpästen tykittäessä naamaa, ARGH!

Pörröllä ei nyt mennyt samalla tavalla nenä maahan kuin viikkoa aiemmin. Kyllä se välillä maassakin kävi, mutta pääsääntöisesti haki ilmavainua. Kolmesta ensimmäisestä "ukosta" Pörrö sai ilmavainun 10-15 metrin päästä. Kun se oli löysi kolmantena mut, niin sillä varmaan syttyi toinenkin lamppu päässä ja se hokasi, että tää onkin tämä leikki mitä lenkillä leikitään. Tero kun lähti piiloon, niin Pörrö alkoi jo silloin nuuhkimaan ilmaa. Sitten lähdin kävelemään "ukon" suuntaan ja 5 metrin jälkeen Pörrö sai vainun ja otti kirjaimmellisesti jalat alle. Ja eihän tälläisellä kömpelyksellä ollut mitään saumoja. 7 metriä haku-liinaa liukui käsistä, vaikka mä kuinka rymistin eteenpäin. Pörrö viiletti suoraan "ukkoa" kohti ja sen ollessa maalissa meidän välillä oli jo yli 10 metriä, nolo! Mutta tähän oli siis hyvä päättää: ilmavainu 25-30 metrin päästä ja juoksu suoraan maalimiehelle. Hip hei ja pois hirvikärpästen luota!

No joo, vielä me syötiksi mentiin, kun mentiin ihailemaan Lyylin jäljestystä Juhan edellisenä päivänä tekemällä verijäljellä.

Sitten siirryttiin Teron porukoiden rantasaunalle paistamaan muurinpohjalettuja, nam! Ja kyllä oli taas Pörriäisellä ja tytöillä hauskaa, kun hoksasisvat, että tässähän pääsee uimaan - ja vielä kaislojen keskelle mutapohjaan. Jep jep, kyllä oli illalla kotona Pet Headillä kova työ saada koira puhtaaksi ja varsinkin se kauhea mudanhaju pois!

Tänään sitten kyläilemaan tuli Pörrön sisko Pipsa Jyväskylästä. Pörrö oli riekkunut koko aamupäivän, ihan kuin olisi odottanut Pipsaa :o) Ja kyllä taas oli pennuilla ilo ylimmillään!




Kuulumisten vaihtoa



Vauhtikaksikko

Pipsa maistoi omenaa

Tanssivat Tähtöset

Sohvanvaltaaja. Joo, nyt se on tapahtunut. Pörrö on ominut täysin olohuoneen sohvat (kyllä, molemmat) ja nyt se pääsee hyppäämään jo vaivatta sängyllekin. Hyppäsipä Vienon seuraksi peräluukkuunkin ennen kuin ehti itse silmääkään räpäyttää. Siitä on kyllä tullut varsinainen akrobaatti, vai pitäisikö sanoa marakassi. Sitten vielä sanotaan, että pennut ei saisi hyppiä, mutta milläs tuota estät?!?

Tää on nyt mun, mitä sä siinä oikeen kattelet...?!?