Jaahas, kirjoitetaanpas sitten, mitä Pörrö on oppinut neljän kuukauden ikäänsä...
Ensinnäkin kotona...
Noo, arki rullaa jo oikein hyvin! Meillä ei ole tullut reiluun kahteen viikkoon enää yhtäkään pisua sisälle 7-8 tunnin yksinolon aikana, kun me ollaan töissä. Thaimaalaisen tiikkipuunorsun ja yhden kukkasen lisäksi se ei ole tuhonnut mitään kotona. Pörrö ei ole lainkaan järsinyt tuolinjalkoja, pöydänkulmia tai maton reunoja, joten meillä on kaikki kalusteet samassa kunnossa kuin kesäkuun alussa :) Joskin sohvat ja sohvatyynyt ovat hiukan saaneet välillä kyytiä märältä koiralta, mutta pesun/imuroinnin jälkeen ovat taas hyvässä kuosissa.
Yksinään se ei siis tuhoa paikkoja... Johtuukohan siitä, että se käyttää kaiken raivopäisyysenergian meidän ranteisiin, käsivarsiin ja vaatteisiin. En ole enää edes laskuissa mukana, kuinka monta paidan hihaa mulla on jo pieniä reikiä täynnä.
Yöt menee myös loistavasti. Se menee iltalenkin jälkeen noin klo 21 nukkumaan, josta reilun tunnin jälkeen siirrytään yläkertaan ja makkariin. Sitten se herää kellon soittoon arkisin kuudelta, että "joko nyt?!? kun väsyttää...". Viikonloppuisin se tietysti herää 5.58 ihan skarppina, että "herätys! nyt on aika nousta...". Yön se nukkuu rauhallisesti milloin missäkin päin makkarin lattiaa eikä tarvi käydä pisulla tms.
Pörrö käy aamuisin mun kanssa 30-45 min lenkillä. Riippuu vähän tuleeko koirakavereita vastaan :) Sitten kun Tero tulee töistä, niin se vie Pörriäisen samanmoiselle lenkille. Illalla mennään metsään kävelemään 1-1,5 tunniksi ja se saa mennä viilettää vapaana. Tosin jos on ollut pentutreffejä tai pentukoulu, niin sitten iltalenkki jää välistä. Paras väsytyskeino onkin ehdottomasti leikkiminen toisen pennun kanssa! Metsässä se viilettää kun mikäkin ikiliikkuja - ei ole vielä niin pitkää lenkkiä tullut, että olisi osoittanut väsymisen merkkejä!
Sitten metsässä...
Metsälenkillä otetaan aina välillä luoksetuloja. Se toimii joka kerta - vaikka tulisi sauvakävelijöitä, pyöräilijöitä, koiria vastaan. Namia se ei ota vaan palkkana toimii kehuminen. Sitten lenkillä ollaan myös tehty sitä että toinen jatkaa Pörriäisen kanssa matkaa polkua pitkin eteenpäin ja toinen kipittää johonkin sivulle piiloon. Sitten kun sanoo "etsi Tero", niin se lähtee heti ihan innoissaan ottamaan hajua. Välillä se varmasti löytää meidät jäljen perusteella ja välillä ilmavainun. Ollaan kuitenkin pidetty tässä pääasiana, että oppii käyttämään nenäänsä! Ja sitä, että Pörröllä on tosi hubaa, kun leikitään piilosta :)
1-2 kertaa viikossa tehdään sille jälki lähimetsään. Aina siis kuitenkin eri paikkaan. Toinen jatkaa Pörtsyn kanssa lenkille ja toinen jää tekemään jälkeä. Jälki on yleensä 20-30 m pitkä. Nyt askelväli on noin 10 cm, maata ei enää rikota ja joka askelmalle 1 nami. Mutkiin ja nousuihin enemmän. Mutkat menee todella hyvin, myös ysikymppi menee aina välillä puhtaasti. Pystysuora nousu esim. isolle mättäälle aiheuttaa eniten päänvaivaa (menee ylös nenä ilmassa). Lasku taas menee hyvin. Pörrö tykkään jäljestämisestä, se alkaa kiskomaan jäljelle, kun sille laittaa valjaat ja liinan päälle. Jäljelle päästyään se kuitenkin etenee rauhallisesti ja keskittyneesti. Montaa namia (frolic) se ei syö, mutta nuuhkii kaikki ohi mennessään. Nyt sitten varmaan askelväliä pidentämään, jotta haasta säilyy. Niitä keppejä ei viitsitä vielä, kun nouto ei onnistu millään - ei sitten millään.
Lopuksi kentällä...
Syyskuun ajan me käydään kahdella kurssilla. Sunnuntaisin käydään Tamskin toko-kurssilla, joka on ALO-luokkaan tähtääville pennuille ja maanantaisin käydään Tavesin arkitottelevaisuus tunneilla, jossa on kaiken ikäistä koiraa mukana. Ja "nameina" on nyt toiminut hyvin ne rypsipossun ulkofilesuikaleet (nämäkään ei muuten toimi metsälenkeillä). Eli jep, jep... Halvaksi tulee.
Tässä meidän osaamisesta:
Kontaktin ottaminen: Kun mennään treenikentälle, niin Pörrö suuntaa katseensa muhun. Ottaa kontaktia - vuoroin silmiin vuoroin namipussiin. Välillä kun odotellaan omaa vuoroa, niin katselee kyllä välillä muiden puuhastelua, mutta ei lähde mihinkään. Ja kun oma vuoro taas tulee, niin on ihan täysillä keskittynyt. Haa, meitsi on kiinnostava! Tai ulkofileet...
Istu: toimii hyvin. Osaa jo kauempaakin sanottuna. Ei kiirettä palkkauksen kanssa vaan odottaa ja istuu paikallaan.
Maahan: tarvii namiapua. Kättä ei tarvitse laittaa maahan asti, mutta sitä pitää kuitenkin laskea. Millä ihmeellä voisi saada käsiavun pois? Mitä te muut olette tehneet?
Sivulle tulo: Käden pitää "roikkua" sivulla, mutta sitä ei tarvitse liikuttaa. Asento nyt on vielä välillä mitä sattuu, kun tuppaa istumaan vielä aika paljon oikealla lonkalla. Ja jalkaankin olisi niin mukava nojata...
Liikeestä seisominen: tarvii käsiapua pysähtyäkseen, mutta tunnistaa selvästi jo sanan "seiso". Ja seisoo kyllä sitten nätisti paikalla kunhan vain edessä olevassa kätösessä on namia. Miten tämän harjoittelua kannattaa jatkaa tästä eteenpäin?
Istu-maahan-istu: mieletön intensiteetti. Maahanmenossa tarvii käsiapua, mutta istuminen toimii pelkällä sanalla. Ja siis tekee nämä vasta ihan vieressä, kun pitää olla se naminhajuinen käsi mukana.
Seiso-maahan-seiso: No joo, tää on ihan alussa ja tällä hetkellä meillä muotoa seiso->istu->maahan->istu->seiso (jos sattuu huvittaan)->istu->maahan->istu... hmm....
Luoketulo - tänne: Luoksetulo on ihan mahtava. Tulee vaikka kentän poikki muiden koirakkojen ollessa meidän välissä. Jopa Vieno voi olla meidän välissä ja silti Pörrö viilettää mun luokse kun huudan kerran "tänne".
Luoksetulo - tule: Tässä olisi tarkoitus, että Pörrö tulee pk-luoksetulon eli suoraan eteen ja lähes kiinni. Tämä ei toimi vielä vauhdikkaassa luoksetulossa (tulee päin tai ohi), mutta läheltä tullessa tulee hakemaan namia edessä olevasta kädestä.
Seuraaminen: Tämä alkoi sujumaan fileiden käyttöönoton myötä ;) Eli nyt kävelee ihan vieressä ja katsoo koko ajan mua. Kylläkin suurimmaksi osaksi vyötärölle, jossa namit on.... Ja nameja tulee vielä aikas sarjatulena. Käännökset onnistuu oikein hyvin - oikealle ja vasemmalle. Samoin muiden koirakkojen pujotteleminen. Tärkeintä on vauhdin pitäminen ja namin pitäminen tarpeeksi ylhäällä, jotta Pörrölle riittää haastetta. Ja mikä parasta tämä onnistuu hyvin myös lenkillä - ja lenkillä Pörrimys itse tarjoaa seuraamista parin minuutin välein. Nälkä - mikä ihana tekosyy!
Paikka: Odottaminen. hmm. Ei taida olla se vahvin laji. Ruokakuppia pystyy odottamaan istuen/makuulla, mutta that's it. Harjoitusten yhteydessä ei varmaan pysty edes sanomaan maahan-käskyn jälkeen paikkaa ennen kuin koira on jo istumassa/seisomassa. Siis millä ihmeellä tuohon Pörriäiseen voi saada malttamista?!?
Leikkiminen: Välillä kentällä, varsinkin tänne-luoksetulossa on käytetty leikkiä narupallolla palkkana. Pörrö on kyllä täysillä aina leikissä mukana. Leikillä saa sen mielen pois täysin muista koirista ja Pörriäisellä on hubaa. Osaa myös keskittyä heti kun lopetan leikin.
Nouto: Voi jestas! Miten se tuominen voi olla niin vaikeeta?!? Ihan sama mitä Pörrölle heittää, niin 100 % se hakee lelun, kapulan yms. ja 99 % se lähtee toiseen suuntaan toivoen, että sitä ajettaisiin takaa. Luokse ei tule vaikka olisi mitä herkkua tarjolla. Houkaus. Kun tehdään tätä kahdella lelulla, niin se hakee heitetyn lelun suuhun, tiputtaa sen maahan ja jää odottamaan mihin toinen lelu heitetään. Miten ihmeessä tämän saisi toimimaan???
Juu-u, eiköhän tuossa ollu kaikki meidän treenit. Jos jollekin tulee mieleen vielä joku asia mitä pentuna tulisi treenata niin laittakaa kommenttia! Siis tulevia tokoja ja tottiksia silmällä pitäen.
Kuvia tulossa värittämään tekstiä illalla...
Näin noutajien emäntänä voisin antaa muutaman vinkin noudon opetteluun, kai nämä pätee muihinkin kuin noutajiin. Aina kun Pörrö tulee lähelle joku suussa lelu tms. kehu, helittele, huomioi koira 150% älä yritä ottaa suusta pois tai älä huomioi suussa olevaa asiaa. Koiralle täytyy tulla maailman paras olo kun se tulee sinun luokse/on sinun tykönä, oli sillä suussa mitä vaan. Ja ettei siitä tunnu siltä että haluat vain esineen joka sillä on. Tätä voi aluksi tehdä huoneessa, josta ei pääse pois ja odota että koira tekee aloitteen. Aluksi se voi olla vaan odottamista, mutta usko pois sitkeys palkitaan. Ensimmäisellä kerralla ei välttämättä tapahdu vielä mitään, kun koira ei tajua mitä siltä odotetaan. Sitten kun tämä sujuu, eli tulee sinun luokse esineiden kanssa jopa ehkä tarjoaakin niitä sinulle, voit alkaa ottaa sitä käteesi, mutta aluksi annat sen heti takaisin ja kehut maasta taivaisiin kuinka hieno koira sinulla on. Kun tämä sujuu, alat tarjoamaan kädestäsi esineitä suuhun. Aloitin Vienolla pienellä puukapulalla. Pidän kapulaa kädessä kuonon korkeudella ja odotan. Kun koira koskettaakin kapulaa nenällään, se saa palkan, hetken päästä palkan saa vasta kun kapulan on ottanut suuhun, vaikka se olisi vain sekunnin siellä ja vähitellen tätä aikaa pidennetään ja aina kehut + palkka. Me olemme nyt tässä kapula suuhun ja sitten palkka vaiheessa, mutta tätä jatketaan niin, että sitten seuraavaksi laitan kapulan maahan ja koiran pitää nostaa se minulle käteen saadakseen palkan. Niin ja käsky sana on voinut jo tulla mukaan, eli maasta voit jo kehoittaa käsky sanalla. Sen jälkeen kun maasta esine nousee, itse lähdetään peruuttamaan/liikkumaan askel kerrallaaan, niin, että koira joutuu ottamaan muutaman askeleen sinun käteesi osuakseen ja matkaa vähitellen pidennetään. Eli esineen heittämisestä ei noutajien koulutuksessa lähdetä liikkeelle tai minä en ainakaan niin lähtis noutoa opettamaan. Noutajilla ainakin saalistus vietti on korkea, joten asioiden jahtaaminen on kivaa, sitä ei siis tarvitse vahvistaa :) se tulee sitten luonnostaan. Sitten kun koira on hiffannut esineiden suuhun ottamisen ja sinulle tuomisen, voit alkaa pyytämään mitä kummallisempia esineitä. Lusikoita, hanskoja, työkaluja, mitä tahansa voi jättää lattialle ja kun nenä osuu kohdalle kehoittaa tuomaan. Voi sitä ihmetystä, kun koira katsoo sinua ja esinettä vuorotellen ihan kysymysmerkkinä "haluatko tosiaan että tuon tämän???" "miten tämä muka pitäisi ottaa suuhun???" tai kuten Lyylillä variksen kanssa aluksi "tuohon EN kyllä koske!!!!"
VastaaPoista