Yksinoloa ja luoksetuloa

Tällä viikolla ollaan aloitettu yksinolemisen harjoittelu - nyt on kolme kertaa takana. Ensimmäiset kaksi kertaa Pörrö vain luuli olevansa yksin, jotta saatiin selville mitä se puuhaa ;) Homma meni siis näin: Tero lähti etuovesta ja allekirjoittanut meni leikkimään Pörrön kanssa keittiöön. Tällä välin Tero hiipi takaovesta sisään ja yläkertaan piiloon (Pörrö ei yksinollessaan pääse yläkertaan). Ja sitten mä lähdin etuovesta ja Pörrö jäi "yksin".

Pörröhän ei sitten kauheesti ressannut. Muutaman sekunnin vinkuminen ja sitten nukkumaan. Kun tuli puolen tunnin kuluttua takaisin - mansikoiden ja herneiden kanssa - niin sitä oltiin kyllä superiloisina eteisessä vastassa. Se jäi kyllä vielä selvittämättä, että johtuiko iloisuus meikkiksestä vai Pörrön megaherkuista - herneistä! No tällä välin, kun me availtiin hernettä eteisessä, Tero pääsi hiipiin pois piilostaan ja tuleen myös "kotio".

Sama tehtiin toisinpäin seuraavana päivänä, kun Tero meni tunniksi ruokaostoksille. Nyt tulikin sitten hieman haastetta Pörrölle: puolentunnin ns. yksinolon jälkeen tuli roska-auto piippailemaan ja kolistelemaan pihaan. Pörrö heräsi, kävi juomassa ja meni takaisin nukkumaan, jes! Sitten vähän ajan päästä meillä soi ovikello, kun Teron isä tuli vähän odotettua aiemmin. Meikäläinen sitten istua kökötti vieraanvaraisena immeisenä yläkerrassa eikä mennyt avaamaan ovea - enhän mä voinut tai Pörrö ois samalla hokassut meidän piilon!  On se kuitenkin aika fiksu ja ovela kaveri. Onneksi oli puhelin vieressä niin sain näppäiltyä textarin, mikä on homman nimi. No, mut siis Pörrö heräsi tietty ovikelloon, meni taas juomaan, vinkui noin 10 sekunttia ja taas nukkumaan.

Ensimmäiset yksinolot sujuivat siis loistavasti. Tänään Pörrö oli lähes pari tuntia oikeesti yksin - ei tuhoja, ei kuultu lähtiessä/tullessa vinkunaa, ei pisuja. Hyvä Pörriäinen!

Aurinkotuolinvaltaaja

Toinen asia, mitä ollaan tällä viikolla treenattu urakalla on luoksetulo. Joka päivä ollaan menty metsälenkille harjoittelemaan ja on sujunut loistavasti. Saatiin kasvattajalta vähän vinkkejä ja niitä on nyt testattu joka lenkillä. 

Ollaan lenkin aikana menty piiloon ja kutsuttu Pörröä - tullut joka kerta etsimään! Sitten ollaan tehty usein suunnanvaihdoksia - joka kerta Pörrö on kääntynyt perään. Toinen on lähtenyt juoksemaan ja kutsunut Pörröä - lähtenyt joka kerta perään. Ollaan menty kýmmenien metrien päähän toisistamme ja se, jonka luona Pörrö ei ole, niin huutaa Pörröä - aina on tultu luokse! Ja mikä parasta, Pörrö ei ole enää missään vaiheessa lenkkejä meinannut karata vaan on seurannut juuri niin kuin on pitänytkin!

Mä tosin menin sanoon ekan lenkin jälkeen ääneen, että kun menee 10 lenkkiä ilman karkausyritystä, niin Pörrö pääsee eroon sen valjaissa kiinni olevasta parin metrin jälkiliinasta (meidän vakuutuksesta). Nyt mä oon ihan varma, että Pörrö laskeskelee itsekseen, koska tulee kymppi täyteen ja suunnittelee lenkeillä pakoreittejä valmiiksi ja yhdennellätoista lenkillä otetaan jalat alle ja käpälämäkeen..

Juu, luoksetulo siis onnistuu metsässä, tiellä, pihassa... MUTTA: ruoho on aidantakana vihreämpää! Etupihalla (joka siis ei ole aidattu) se on alkanut tekemään aivan liian usein tutkimusretkiä naapureiden pihoille - puska-aidan välistä naapurin pihaan ja sieltähän ei sitten tulla pois omin jaloin - ei sitten millään. Vaikka mitä yrittäisi, niin sehän ei korvia lotkauta kun pääsee kielletylle alueelle! Joka kerta sen joutuu hakemaan kantamalla pois. Me ollaan siis tosi unelmanaapureita: ekat pari vuotta sirkkeli laulaa viikonloput aamusta alkaen ja sitten rempan valmistuttua pikku riiviö tulee tekeen tuhoja naapurin ikkunan alle. No onneksi kait omasta talosta ei voi häätöä saada ;-P

Aijoo, se on vielä kerrottava, että meidän Pörriäinen ei oo mikään pikku poikanen enää: kolme kertaa on jo takajalka noussut pisillä - joskin ylhäällä se on pysynyt sellaisen 2 sekunttia ja sitten on tasapaino mennyt. Hauska.