Nyyf

Niin siinä sitten pääsi käymään, että kuukauden mittainen loma suhahti ohi raketin lailla. On se niin käsittämätöntä, miten tuo aika kiitää...

Mutta ei jotain huonoa, etteikö jotain hyvääkin. Meidän viikko alkoi maanantain ja tiistain toko-treeneillä ja mulla oli kentän kuuliaisin ja innokkain koira. Mä oon ihan varma, että Pörrö on aatellu, että sitä kuritetaan 8-9 tunnin yksinololla häröilyjen jälkeen, niin nyt se sitten antaa parastaan :) Voiskohan tämä vire jatkua sunnuntain kisojen yli...? Pliiiis. Pretty please.

Mennäänpäs tämän päivän ulkokenttätreenit läpi. Ensin oli kontaktitreeniä ja seuruuseen lähtöö. Voi veljet mikä tapitus koko ajan :) Ei tippunut kyllä kontakti yhtään.

Sitten mentiin ALO-liikkeitä läpi kahden sarjassa, niin että vasta jälkimmäisen liikkeen jälkeen palkka. Ensin mulla oli liikkeestä seisominen ja luoksetulo. Liikkeestä seisominen: seuruussa käsi taskussa (en uskalla vielä heiluttaa sitä, kun vasta saatiin liikkeellelähdön kontakti kuosiin), muuten ei apuja. Hienosti toppas, odotti paikoillaan ja mun palattua ei ennakoinut istumista. Luoksetulo: käsiapu, jotta tulee suoraan eteen ja siitä käsi sivulle perusasentoon tulossa. Vauhtia piisas ja tuli suoraan. Sitten kunnon leikit peräään ketulla :)

Seuraavana oli liikkeestä maahanmeno ja hyppy. Liikkeestä maahanmeno: seuruussa taas käsi taskussa, ei muita apuja. Meni maahan tikkana, mutta mun tultua viereen ennakoi istumisen. Dääm. Nyt sit vaan palkkaa sinne alas ja sit vapautus. Hyppy: ei mitään apuja, ei ennakointia, nappisuoritus. Ja pallo palkaksi.

Sitten seuraaminen, jonka jälkeen heti lelupalkka. Seuruussa: liikkeelle, vasemmalle, oikealle, oikealle, pysähdys, liikkeelle, vasemmalle, juoksu, käynti, täyskäännös ja pysähdys. Joko mä voin tuulettaa?? Kouluttaja kehui Pörröä: kontakti, paikka ja iloisuus pysyi koko matkan ajan. Sanoi, että antaa itse tuollaisesta kympin. Ainoastaan ohjaaja laskisi pisteitä, kun mä menin käsi taskussa (tarkotuksella) ja mun pää oli vähän alaspäin (ei tarkotuksella). Mä tarvin varmaan jonkun niskatuen...

Lopuksi oli paikkamakuu. Tää olis sitten voinut mennä paremminkin. Kun viereisen koiran ohjaaja meni piiloon puskiin (ovat AVO:ssa), niin Pörrö nousi. Vein sen takaisin maahan, nousi heti istumaan ja vahtas puskiin, taas käskin maahan. Sitten lähdin takas kentän laidalle ja sitten pysyi paikoillaan loppuajan (jäljelle jäi noin 1 min 15 s). Ei ennakoinut istumista.

Nyt voi hyvillä fiiliksillä mennä röhnöttään sohva koira kainalossa ja herkutella jäätelöllä :)

Ja kiitokset vielä Sannalle, jonka vinkeillä saatiin toi seuruunlähtö kuntoon..ööö...about 20 minuutissa :) Vika oli jälleen ohjaajassa, eniten varmaankin ohjaajan pääkopassa :-P