Pörris täytti eilen 11 kk. Iso poika, mutta murkun mieli :)
Pörrö onkin jo tosiaan alkanut valmistautuun kesän tuloon ja päättänyt jättää talviturkkinsa sängylle, sohvalle, jokaisen huoneen jokaiseen nurkkaan, jokaikiseen vaatteeseen... Siis herranjestas tätä karvan määrää! Me hukutaan niihin! APUA!
Ja tuohon karvanlähtöön ympättynä järkyttävät kurakelit, niin JAHUU! Joka lenkin jälkeen kauhea kuivaus/putsausoperaatio. Ja jos ei suihkuta, niin pukkaa hiekkasärkkää sisälle sitä mukaan kun Pörrön turkki kuivuu ja rapa ropisee pois. Eipä ehdi imuri pölyttyä nurkassa...
Torstaina Pörrö huomasi, että kevään tulo tarkoittaa sitä, että maa ei ole enää jäässä. Mä päästin sen takapihalle iltapisulle ennen nukkumaanmenoa ja kun menin avaamaan ovea ja huhuilemaan sitä sisälle, niin supermegahyper-iloinen koiruus nostaa etukroppansa mutakuopasta. Naama, etutassut ja maha ihan ravan peitossa. Se oli kaivanut lumeen kuoppaa ja innoissaan todennut, että se voi jatkaa kaivamista, vaikka multamaa tuli vastaan. Voi että se oli onnellinen löydöstään eikä ollenkaan tajunnut, että mä en ollut. Kaikki varmaan muistaakin kuinka paljon Pörrö rakasti syksyllä mutaliejuojia... Jos ei, niin tässä muistutusta:
Täytyy tässä alkaa valmistautuun aksa-treenaihin. Saapa nähdä minkämoista rataa tällä kertaa kyhätään kentälle....
Mahtaakohan sitä treenien jälkeen tulla noitia virpomaan. Tulee varmaan hieman haastetta paikka-käskyyn eteisessä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti