Argh!!!

Jaahas, laitetetaanpas sitten vuoden 2012 tavoitteet kokonaan uusiksi. Uusi tavoite on saada koira kontaktiin tyttökoirien ollessa samalla kentällä. Eiköhän tuohon vuosi saada hyvin kulumaan...

Jeps, meillä on siis kotona teinipoika, jonka hormoonit hyrrää niin, että tyttöjen lisäksi päähän ei mahdu mitään muuta ajatusta. Ei siis mitään muuta.

Pörröhän on ollut malloppilas kaikilla Tamskin tunneilla, mutta nyt joulutauon jälkeen kaikki oli toisin. Tiistaina kun mentiin hallille, niin treeneissä oli vaan kolme koiraa, Pörrö, Pate ja Rooa-tyttö. Ehdin jo ajatella, miten mahtavasti saadaan kouluttajan aikaa per koira. Mutta sitten... Mä en saanut ees kenkiä vaihdettua, kun Pörrö pyrki Rooan luo kun höyryveturi. Ja tämä sama toimenpide kesti koko tunnin. Argh!

Treeneissä piti olla alkuunsa helppoa ja tuttua, kuten ohituksia ja luoksetuloa. Helppoa. Pah. Ohituksia ei voitu tehdä ollenkaan, koska Pörrö veti hihna kireellä koiria kohti ilman minkäänlaista kontaktia muhun tai nameihin. Luoksetulossa se kääntyi aina metri ennen mua ja lähti pinkoon kentän toiselle laidalle Rooan tykö. Ja sitten piti treenata paikallaoloa rivissä. Hah. Hyvä vitsi. Me treenattiin toisella puolella kenttää paikallaoloa Pörrö kytkettynä. Huokaus. Ja koko tunnin ajan Pörrö vinku ja piti jos jonkinmoista piippausta :(

Tästä sisuuntuneena pyydettiin sitten Vienoa ja Lyyliä yhteistreeneihin sunnuntaina, että saataisiin kontakti kuntoon. Joo, siis ihan kuollut idea jo syntyessään. Eihän Pörröä kiinnostanut mikään muu kuin Vieno. Tehtiin hieno rata (seuraaminen, ruutu, nouto, ohjattu nouto, kierto), mutta Pörrö ei suostunut ollenkaan yhteistyöhön. No saipahan Vieno ja Lyyli kunnon häiriötreeniä, kun meidän teinipoika vinkuu ja häröilee vieressä.

Ja siis apua tuota nylkytystä! Lenkki ja ulkoleikki meni ihan hyvin Pörrön ja tyttöjen vääntäessä, mutta sitten sisälle mentyä Pörris oli täysin hulluna Vienoon. Se ei ois malttanu jättää Vienoa hetkeksikään rauhaan vaan sitä sai koko ajan olla nostamassa pois Vienon selästä.

Eikä pelkästään Vieno ole ollut viikonloppuna Pörrön nylkytyksen kohteena vaan osansa on saanut myös lähellä asuva clumberginspanieli Tyyne. Ja illalla kohteeksi on joutunut sohva, sohvatyyny, nojatuoli, haisunäätä yms. tavarat. Sanna ja muut poikien omistajat, onko kokemusta tällaisesta? Kuinka kovaa Pörröä pitää ojentaa vai loppuuko tuo jossain vaiheessa...? Nyt ainakin vaikuttaa ihan toivottomalta...

Miten naiset saa miesten päät noin pyörälle?
Ettei ole mielessä kuin yksi asia...