Varaslähtö aksaan

Pörrö 9 kk!

Pörrö on nyt 53-54 cm korkea ja painaa yhä 20 kg. Paino on nyt ollut sama jotakuinkin 3 kk, mutta pituutta selkään on tullut varmaan 10 cm viimeisen kuukauden aikana.

Ja karvaa sillä piisaa! Täytyy sanoa, että onneksi tuolta koiralta ei lähde sitä karvaa. Eilen nimittäin oli yksi karva petillä ja sillä olikin sitten mittaa 28 cm! Tuollasia kun lähtisi, niin jo olisi imuri tukossa!

Pörrö syö 150 g Hills' active fittness -ruokaa höystettynä viilillä/raejuustolla sekä treeninamit/puruluut. Meillähän ei treenata joka päivä eli luupäiviäkin riittää. Eikä tietenkään parane unohtaa Pörriksen turkin salaisuutta: porkkanaa, kurkkua, omenaa, ananasta, meloonia, tomaattia... Ei ainakaan tarvita vitamiineja purkista! Pörrö ei tosiaan ole sairastanut kertaakaan, ikinä ei ole ollut edes maha kuralla (osanottoni Hannalle), joten helpolla ollaan sen suhteen päästy.

Ihanaa, kun vihdoin päivä alkaa pidentymään! Tero ja Pörris ehtii menemään jo päivä(metsä)lenkin valoisalla. Nyt ollaan metsälenkille otettu namit mukaan ja tehty luoksetuloja. Huutaessa  "tänne" ollaan lähdetty juokseen taas toiseen suuntaan ja kyllä on vauhtia löytynyt luoksetuloon! Lähtö tapahtuu heti ja vauhti on ihan loistava :) Pysäytys sitten ei - tai no, ensin vauhdilla päin tai hivenen ohi ja sitten eteen istumaan.

Myös katulenkillä on ollut namit mukana ja aina välillä otettu seuraamista. Taas ollaan siinä pisteessä, että riittää kun antaa about 10 metrin välein namin. Katsekontakti on hyvä paitsi namia niellessä. Paikka on kaiketi oikea ja koiruus kävelee suorassa.

Hieman on noi miehet malttamattomia aksa-kurssin aloituksen kanssa. Vielä melkein kuukausi pitäis odottaa, mutta ei malta. Viikonloppuna Tero laitto takapihalle kepit (ei ihan 60 cm välejä vaan väähän leveemmät) ja 5 m putken. Siinä kun alettiin lapiomaan lunta putken vierustalle, ettei se pyörisi, niin mustavalkoinen meni ees taas ees taas putke pitkin :D Voidaan kai sanoa, että Pörröä ei pelottanut tuo putkeen meneminen... Ei vähimmässäkään määrin! Siinä sitten otettiin vielä namilla putkitreeniä -> Pörrön namiautomaatti! Kepitkin meni järkyttävän pienellä namiavulla!

Mietittiin, että jatkossa tulee varmaan vauhtia noihin tokon liikkeisiinkin aksan avulla vielä lisää. Te joilla on kokemusta, miten aksa on vaikuttanut?

Työpäivien aikana Pörrö onkin sitten pistänyt ranttaliksi. Se on lähes joka päivä joutunut "pieneen puhutteluun" Teron tultua kotiin. Pörrö on tuhonnut puukorin, tossut, kynttilän, cocis pullon (täyden tetysti), lautapelin, talouspaperirullan, pistellyt poskeen pussillisen kuivattuja kanafileitä... Lista on pitkä :(

Ja kaiken lisäksi mä yllätin se yhtenä päivänä: Se oli omituisen hiljaa keittiössä ja kun menin katsomaan, niin se oli hiipinyt ruokapöydälle! Kun Pörris huomasi, että mä tuun, niin Pörrö ajatteli testata keinoa "jos mä jähmetyn täysin paikoille, niin musta tulee näkymätön". Noo, ei sitten toiminut...

Niin joo, ja vaikka treenejä ei ole enää haitannut, niin tytöt ovat kyllä Pörriksestä yhä aivan ihania, siis I H A N I A. Harmittaa, kun ei otettu videopätkää Vienon ja Lyylin ollessa kylässä. Nyt ei tarvinnut kieltää astumista, kun Vienokin oli kieltämisen oppinut eikä Pörrö sitä juurikaan yrittänyt. Mutta kyllä tuo poika oli NIIN täpinöissään, kun Lyyli meni maate sen eteen. Näki kuinka se kävi sisäistä taistelua: "tekis mieli yrittää, vaikka tiedän et turpiin tulee", "jos kuitenkin vähän - vai eikö sittenkään", "jos mä nyt eka näin kunnolla pusutan, niin ehkä se rakastuu muhun"., "uskallanko vai enkö"..

Back in business

Jippii! Mä sain mun ihanan treenikaverin takas :)

Eilen oli toko-treenit hallilla ja tällä kertaa sujui kuten ennen vanhaan. Kyllä tuon teinin eteen on töitäkin tehty. Sohvan yms. astumisella on ollut täyskielto, kontaktia häiriössä ollaan treenattu ja Hyvinkäälläkin tuli käytyä, jotta Alli-äippä pystyi kertomaan, että se astuminen loppuu nyt. Ja sehän muuten loppui ainakin sen päivän osalta siihen paikkaan :) Alli siis osasi ilmaista asiansa huomattavasti meitä selvemmin!

Sannalta saatiin treeniohjeisiin kontaktin ja intensiteetin nostaminen ja samalla myös kurinpalautukset/pakotteet hihnalla, kun ei tottele. Meikkiksen pitää tästä eteenpäin käskeä, ei pyytää.

Mutta siis treeneihin. Kontakti oli alusta loppuun minussa. Muita koiria kyllä välillä katsottiin, mutta vapaanakaan ei lähtenyt vieressä juoksevan Rooan luokse. JES!Pörrö oli koko tunnin ihan täpinöissään ja ikävä kyllä alkoi vinkumaan/piippaamaan ohjeita kuunnellessa, kun ois vaan koko ajan halunnu tehdä jotain. Mutta viime kerran jälkeen ei kauheesti jaksanut haitata.

Lämmittelyksi otettiin ohituksia ringissä ja nyt mekin voitiin taas ohittaa kontaktissa muita koiria. Jei!

Ensimmäisenä varsinaisena liikkeenä oli vuorossa hyppy (yksi lauta esteessä). Pörrö odotti istumassa, mä vein namin alustalle esteen taakse, lähetin sen "hypyllä" namille ja sieltä kutsuin hypyllä takas samalla lelua heiluttaen. Kyllä tuli vauhtia paluuloikkaankin, kun esteen takana liikkui uusi leijonalelu :D

Sitten oli vuorossa kierto, sen tein namiavulla. Samalla ite juosten kierrettävän esteen luo ja peruuttaen pois. Tähän saatiin vinkkinä lelun käyttö, mut ensin pitäs tajuta vielä hieman paremmin tuo "kierrä" käsky, jotta mä ehin lelun kanssa pakoon.

Sitten otettiin vauhtinoutoa. Ensin heitetyn kapulan perään ja sitten leijonalelun luokse. Lopussa otettiin myös noutoa ilman lelua, mutta kyllä vauhti on tosi hidasta namin luo verrattuna siihen mitä se on lelun luo. Mutta noutokapulan Pörris kuitenkin toi suoraan mulle ja antoi käteen. Joskin luovuttaa sen vielä seisoen eli ei osa yhdistää luovutusharjoituksiin.

Sitten neljäntenä ja viimeisenä treenattiin ruutua. Ensin viemällä nami ruutuun ja sitten kutsumalla takaisin lelulla. Ruutuun meno oli kuitenkin sen verran verkkaista, että me tehtiin niin, että mä pidin Pörröstä kiinni, Tero heilutteli lelua ruudussa ja jätti sen sinne. Sitten Pörrölle käsky ruutuun ja mä menin Pörrön perässä retuuttaan lelua ruutuun. Kyllä rupes ruutu huokuttaa huomattavasti enemmän ja vauhtia tuli.

Meillä on kyllä tosi mahtava toko-porukka. Kaikki saa kunnolla ohjusta, kun meitä on vain 5, kaksi bortsua, corky, tolleri ja kouluttajan cheltti. Ja varsinkin meille on tosi opettavaista, koska kouluttajan Patea lukuunottamatta muuthan kisaavat jo ylempiä luokkia.

Hyvin menneen koulutuksen jälkeen Pörrö sai tänään palkinnon: yhteislenkki+leikki Vienon ja Lyylin kanssa. Lenkki menikin paaaljon ennakko-odotuksia paremmin! Eikä Pörröä tarvinu nypätä Vienon selästä pois kun alle 5 kertaa 2,5 tunnin aikana, muutoin tajusi itsekin lopettaa - ja Vieno myös oppi "ohjeistamaan" Pörröä miten herrasmiehet käyttäytyy :D

Kaikkiaan siis viikko alkoi huomattavasti paremmin kuin kaksi edellistä. Tästä on hyvä jatkaa... kop kop kop *koputan puuta*...

Toimistoapulainen

Pörrö on ollut tänään meillä toimistoapulaisena ja kuten kuvasta näkyy - toimistotyö ON rankkaa ja uuvuttavaa:

Työuupumus

Argh!!!

Jaahas, laitetetaanpas sitten vuoden 2012 tavoitteet kokonaan uusiksi. Uusi tavoite on saada koira kontaktiin tyttökoirien ollessa samalla kentällä. Eiköhän tuohon vuosi saada hyvin kulumaan...

Jeps, meillä on siis kotona teinipoika, jonka hormoonit hyrrää niin, että tyttöjen lisäksi päähän ei mahdu mitään muuta ajatusta. Ei siis mitään muuta.

Pörröhän on ollut malloppilas kaikilla Tamskin tunneilla, mutta nyt joulutauon jälkeen kaikki oli toisin. Tiistaina kun mentiin hallille, niin treeneissä oli vaan kolme koiraa, Pörrö, Pate ja Rooa-tyttö. Ehdin jo ajatella, miten mahtavasti saadaan kouluttajan aikaa per koira. Mutta sitten... Mä en saanut ees kenkiä vaihdettua, kun Pörrö pyrki Rooan luo kun höyryveturi. Ja tämä sama toimenpide kesti koko tunnin. Argh!

Treeneissä piti olla alkuunsa helppoa ja tuttua, kuten ohituksia ja luoksetuloa. Helppoa. Pah. Ohituksia ei voitu tehdä ollenkaan, koska Pörrö veti hihna kireellä koiria kohti ilman minkäänlaista kontaktia muhun tai nameihin. Luoksetulossa se kääntyi aina metri ennen mua ja lähti pinkoon kentän toiselle laidalle Rooan tykö. Ja sitten piti treenata paikallaoloa rivissä. Hah. Hyvä vitsi. Me treenattiin toisella puolella kenttää paikallaoloa Pörrö kytkettynä. Huokaus. Ja koko tunnin ajan Pörrö vinku ja piti jos jonkinmoista piippausta :(

Tästä sisuuntuneena pyydettiin sitten Vienoa ja Lyyliä yhteistreeneihin sunnuntaina, että saataisiin kontakti kuntoon. Joo, siis ihan kuollut idea jo syntyessään. Eihän Pörröä kiinnostanut mikään muu kuin Vieno. Tehtiin hieno rata (seuraaminen, ruutu, nouto, ohjattu nouto, kierto), mutta Pörrö ei suostunut ollenkaan yhteistyöhön. No saipahan Vieno ja Lyyli kunnon häiriötreeniä, kun meidän teinipoika vinkuu ja häröilee vieressä.

Ja siis apua tuota nylkytystä! Lenkki ja ulkoleikki meni ihan hyvin Pörrön ja tyttöjen vääntäessä, mutta sitten sisälle mentyä Pörris oli täysin hulluna Vienoon. Se ei ois malttanu jättää Vienoa hetkeksikään rauhaan vaan sitä sai koko ajan olla nostamassa pois Vienon selästä.

Eikä pelkästään Vieno ole ollut viikonloppuna Pörrön nylkytyksen kohteena vaan osansa on saanut myös lähellä asuva clumberginspanieli Tyyne. Ja illalla kohteeksi on joutunut sohva, sohvatyyny, nojatuoli, haisunäätä yms. tavarat. Sanna ja muut poikien omistajat, onko kokemusta tällaisesta? Kuinka kovaa Pörröä pitää ojentaa vai loppuuko tuo jossain vaiheessa...? Nyt ainakin vaikuttaa ihan toivottomalta...

Miten naiset saa miesten päät noin pyörälle?
Ettei ole mielessä kuin yksi asia...

Suunnitelmia

Tässä vähän listaa suunnitemista vuodelle 2012:

Toko
Tokon kurssi jatkuu ensi viikolla ja on ensimmäiset 10 kertaa on joka toinen viikko. Sitten on tarkoitus siirtyä hallista kentälle ja mahdollisesti treenata joka viikko. Mehän ollaan toko-ryhmässä, jossa treenataan kaikkia liikkeitä EVL:ään asti. Se on kyllä kiva, koska Pörris tuntuukin tykkäävän eniten ruudusta, tunnarista, ohjatusta noudosta yms. Tarkotuksena olis kuitenkin saada vuoden aikana alokasluokan liikkeet haltuun ja sit parivuotiaana mennä kisakentälle :)

Agility
Tero ja Pörrö alottaa Koirakoutsin agi-kurssin helmikuun lopulla. Kurssi kestää vaan 1,5 kk, mutta poikien tavoitteena onkin treenata Tamskin keväällä tuleviin karsintoihin. Eli toivottavasti läpäistään karsinnat keväällä ja päästään Tamskin aksa-porukkaan (halvat kurssit jäsenille ja ansioituneet ohjaajat).

Jälki
Jäljessä ois tavotteena saada kepit mukaan jäljelle ja pidentään jälkeä ainakin tuplamatkaan (nyt 100 m). Kuinkahan kauan jäljellä käytetään nameja...? Hmm...

Haku
Haussa tavoitteena ois löytää haku-porukka. Muutoin ollaankin niin alkutekijöissä, että muita tavoitteita ei haulle ole.

Näyttelyt
2-3 mätsäriä ois tavotteena kiertää ja niissä oppia kävelemään vieressä ilman seuraamista sekä seisomaan paikoillaan. Tuntuu olevan huisin vaikeaa tuo seisominen, perusasennoksi tuppaa menemään.

Johan tässä näitä olikin :) Tällä hetkellä odotellaan kyllä ihan innoissaan aksan alkamista. Jotenkin tuo koiruus vaikuttaa siihen lajiin aika passelilta: vauhtia, ketteryyttä ja kestävyyttä tuntuu piisaavan!

Niin joo, ja nythän Tampereella on paljon lunta. Joten voidaan totutella suksiin joku viikonloppu Mitähän siitäkin tulee...?!?

Lopetellaan jouluisiin tunnelmiin:

Joululahjoja:
Lampaantalja ja haisunäätä

Joulukuusi - still standing

Treenitauko lähenee loppuaan...

Ei voi kuin ihmetellä, että on jo loppiainen ja meillä on yhä joulukuusi pystyssä. Siis oikea puulta tuoksuva kuusi nököttää olkkarissa ilman hampaanjälkiä, pallot oksilla eikä sitä ole edes merkattu :) No, papan joulukuusi merkattiin kyllä jouluaattona, mutta mitäs oli päätynyt muoviseen tekokuuseen ;)

Joulu oli Pörrölle mahtavaa aikaa - sai avata, repiä, silputa, nakertaa kymmeniä paketteja ja syödä kaikenlaisia herkullisia luita. Kinkkua ja pipareitakin pääsi maistamaan, nam! Ja parasta oli tietenkin mieletön määrä pusutettavia ihmisiä ympärillä. Ja voi sitä rapsutuksen määrää :D

Herkkuluu

Uusivuosi oli Pörrölle jotakuinkin yhtä mieluisa kokemus. Ensin iltapäivällä 1,5 tunnin lenkki metsässä seurana vuoden vanha Tyyne. Millään ei olisi kaverukset malttaneet erota toisistaan vaan halailtiin viimeiseen asti.

Sitten ottamaan ihmisvieraita vastaan = neljä rapsuttavaa käsiparia. Rakettien pauke ja välke alkoi viiden aikoihin, mutta ei Pörris kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Se vain halusi osallistua Jälkipyykin, Rappakaljan ja muiden pelien pelaamiseen :) Ja meni aina takapihalle seuraksi tupakkatauolla. Vaikka välkkyi ja paukkui, niin Pörris viiletti normaaliin tapaan takapihaa ympäri lumesta nauttien!

Varsinainen raketti

Yhden jälkeen uni vei vihdoin voiton ja Pörris siirtyi rappujen alle nukkumaan. Tosin vieraiden lähtiessä neljän aikaan sitä oltiin taas valmiina saattamaan kaverit autolle. Uudenvuodenpäivänä meillä olikin sitten väsynyt koiruus. Makkarissa nukuttiin yhteentoista ja muutenkin koko päivä meni lenkkejä lukuunottamatta lepäillessä :)

Rakettien ampuminen on tietty vielä jatkunut, mutta ei tuossa koirassa kyllä paukkuarkuutta ole havaittavissa. Muutenkin tuo arkuus-elementti on tainnut vähän joka asiassa jäädä pois tuosta yksilöstä... Se kyllä yrittää päivittäin haastaa meitä eikä luovuta millään ennen kuin on taas sylissä tassut pystyssä. *huokaus*

Mitä mä nyt taas tein?!?

Pörröllä on ollut kuukauden mittainen treenitauko, mutta ensi viikolla koulu jatkuu ;) Saapa nähdä miten hallilla menee, koska tosiaan lähes kuukauteen ei olla edes tehty olkkari-treeniä. Nyt vähän takapihalla treenattiin seuraamista ja ruutua - ensimmäistä kertaa ikinä lumella. Ruutu meni hienosti, hyvään seuraamiseen tarvittiin imutusta :-O

Perusasento

Ruutuun

Seuraavan käskyn odotus

Ei Pörriksen aivokapasiteeti silti käyttämättä ole ollut vaan aika on kulunut älypelien, aktivointilelujen ja leikkien parissa. Älypelejä Pörris rakastaakin tooosi paljon, tähän mennessä vain Nina Ottosonin puinen peli ei ole ratkennut parissa minuutissa. Sitä voi kyllä suositella muillekin!

Taso: vaikea
Suoritusaika: 70 sekunttia

Pyörivä levy oikeaan kohtaan, sitten palikan liu'utus
ja lopuksi nosto.
Vihdoin haastetta!!!