Pörrö 1 v

Pörrö täytti maanantaina 1 vuoden. Onnea Pörrö ja Onnea kaikki Satumaiset Sankarit!!!

Tässä vähän kuvasatoa Pörrön syntymäpäivästä:

Pörrö 1 v
Komea poika!

Päivä alkoi lahjojen avaamisella...

Tärkeintä on antaa papereille silppurikäsittely!

Uudella frisbeellä kopittelua.

Liito-koira

Parasta bibbaloissa on loistava seura!

Frisbee -ja palloleikkejä.

Kevät riemua!

Lahjan haltuunotto.

Yleisön pyynnöstä

Laitetaanpa toinen agiliitäjien pätkä yleisön pyynnöstä :)

Viimeinen este oli tuolloin Pörrikselle uusi; pussi mukana valikoimassa.
Radalla olevat keinu ja puomi mentiin sitten erikseen ettei pilata kovalla vauhdilla esteiden kontakteja.

Kivat tokoilut :)

Viime viikolla alkoi uusi toko-kurssi, jossa keskitytään alokas-luokan liikkeisiin. Kurssi on piiiiitkästä aikaa ulkokentällä, joten ennakkoon oli jo arvattavissa ongelmia... Ryhmässä on 8 koiraa, joista puolet on bortsuja - joskin Pörrö on ainoa musta-valkoinen.

Ensimmäinen tunti menikin käytännössä kokonaan kontaktin hakemisessa. Ja asiaa ei helpottanut ollenkaan, että Pörris ihastui vaaleanruskeaan bortsuun. Siis tuo teini ei saanut silmiään irti siitä tytsystä! Huokaus. Ihastuksen kohteen omistaja kertoikin tunnin jälkeen, että he eivät voi käydä koirapuistossa (tai muutoinkaan missään leikkimässä), koska kaikki urokset ovat aina astumassa. Pörris siis ihastui varsin suosittuun typyyn ;o)

Eilen sitten olikin toinen kerta. Kenttä oli jo paremmassa kunnossa ja ihastuttava typy oli estynyt tulemaan paikalle. Nyt tokoilu sujuikin loistavasti. Pörrö oli keskittynyt ja innostunut.

Ensin otettiin luoksepäästävyys. Pörrö istui hienosti paikoillaan (joskin namin avulla) kouluttajan tullessa rapsuttamaan.

Sitten oli paikallaoloa istuen ja maaten. Ohjaaja kiersi koiraa, meni eteen, taakse, sivulle jne. Pörröhän nökötti paikalla kun tatti. Söpöliini.

Tämän jälkeen vuorossa oli seuraaminen taluttimella. Kouluttajan mukaan paikka hyvä, kontakti hyvä. Tehtiin suoraa, käännöksiä (vasen, oikeen, 180-astetta), mutkittelua ja pysäytyksiä. Paikka on ja pysyy hyvänä. Mä menin about 5-15 metriä, palkkasin lopuksi (ja pysähdyksissä) namilla ja vapautin. Namikättä pidin lantiolla liikkuessa. Otettiin myös peruutuksen alkeiden alkeet.

Kouluttaja sanoi, että koira saa uusien sääntöjen mukaan kokeessa yli puolet ajasta katsoa eteenpäin seuruussa ja siitä ei vähennetä pisteitä (kun tullut niskavaivoja). Eli katsoo ohjaajaa vaan aina välillä. Vastaatteko kisailijat onko näin...?

Seuruun jälkeen oli vielä ryhmäpaikallaolo. Tämä taidettiin tehdä 4 kertaa. Pörrö ennakoi 2 kertaa istumisen ennen kuin ehdin sen viereen. Höh. Oli varmaan jo vähän kyllästynyt...?!?

Tosi onnistunut tunti siis kaikkiaan :)

Agilityn karsintoja odotellessa

Tamskin karsinnat agilityn alkaviin ryhmiin on ensi viikon sunnuntaina, mutta meidän odotus päättyikin jo tänään. Tero sai agility-tiiminvetäjältä viestiä, että ei tarvi osallistua karsintoihin. Päästiin siis "jonon ohi" suoraan toukokuussa alkavaan mölli-ryhmään :) Treenit tulee olemaan torstaisin Best In Areenalla eli päästään tutustumaan meille uuteen paikkaan.

Treenikalenteri alkaa siis täyttymään: kerta viikkoon tottista, tokoa ja aksaa. Ja ainakin tämän kuun ajan on vielä oma vuoro sunnuntaisin tallilla.

Tässä pieni pätkä tämän päivän treeneistä:

Pentupäivä

Perjantai-aamuna startattiin auto klo 9 kohti Hyvinkäätä. Tiedossa oli Satumaisten Sankarien toko-koulutus ja pentutapaaminen.

Toko-koulutuksessa jokaisella oli kaksi vartin koulutussessiota ja lopuksi yhteinen paikkamakuu. Pörröllä ekana liikkeenä oli seuraaminen taluttimetta. Mun oli tarkoitus kysyä, että liikkuuko se käännökset niin kuin pitää ja miten alan häivyttämään namikättä. Nythän olen antanut namin 5-10 m välein sekä käännösten jälkeen. No eipä mennyt niin kun strömssöössä. Pörröhän ei sitten ollut yhtään kontaktissa:(

Piti ottaa seuruuta, Pörrö päätyi näyttämään kieltä.

Joten kouluttaja Sirke Viitanen ohjeisti sitten miten saa viettiä nousemaan ja kiinnostusta seuraamiseen. Eli saatiin vinkkejä siihen, miten voi treenata seuruuta lelun avulla.

Hiljalleen kontakti palautuu ympäristöstä yhdessä tekemiseen.

Mä luulen, että mä hinkkaan tota seuruuta tutussa ympäristössä namilla niin paljon että saan lopulta namikäden pois. Ja sitten vasta menen noin haastavaan tilanteeseen treenaan seuruuta ja otan siellä namit uudestaan käyttöön. Koska mehän koitettiin tota lelupalkkaa seuruussa syksyllä ja tuloksena oli katastrofi.

Onneksi Pipsa-siskolla oli ohjelmassa myös seuraaminen ja alun jälkeen se onnistui huomattavasti Pörröä paremmin :) Pipsa ja Ansku sai ohjeita namikäden häivytykseen ja näitä myös me aateltiin käyttää jatkossa. Kiitoksia siskolle tästä!

Toisena liikkeenä meillä oli jäävät: maahanmeno ja seisominen. Nyt Pörrö olikin jo treenimoodissa ja teki liikkeet omalla tasolla. Maahan Pörrö menee Sirken mukaan tosi säpsäkästi. Tässä meillä ongelma olikin maassa pysyminen mun tullessa takas viereen. Satunnaisella etupalkalla päästiin tästä ongelmasta nopeesti yli. Seisomisessa Pörrö otti yhden askeleen about kerran neljästä yrityksessä. Tähän vinkkinä tuli seisomisharjoitukset erikseen. Ja jotta saa palkan, yksikään tassu ei saa liikahtaa.

Tekemisen meininkiä

Etupalkka toimi heti!

Lopuksi otettiin vielä siskojen kanssa yhdessä paikkamakuu. Tässä sai kyllä olla ylpee Pörröstä - ei liikkunut yhtään vaikka oli tohinaa ympärillä. Tämä oli nyt kolmas tai neljäs kerta kun treenattiin rivissä paikkamakuuta, eli vaikuttaisi helpolta liikkeeltä Pörrölle. Koputan puuta.

Eteviä sisaruksia

Niin särmänä että...

Sitten mentiinkin kasvattajalle ja pennut sai leikkiä. Yllättävää kyllä Pörrö oli paljon kiinnostuneempi Nooasta kuin siskoista ja haastoi Nooaa leikkiin. Tosin Pörröhän kyllä rakastaakin painimista, niin kait se aatteli, että Nooa on tyttöjä isompana parempi painikaveri. Pörris kyllä unohti nopeasti kentän kingi -ajatukset, kun Alli-äippä tuli pihalle :) Ja kun Manu tuli pihalle, niin nätisti tehtiin tilaa Manulle :) Osaa siis toimia koiramaailman sääntöjen mukaan :) 

Pörrö ja Nooa-veli.
Kuvaa klikkaamalla pääset katsomaan lisää kuvia päivästä!

Lopuksi harjoiteltiin vielä jokainen näyttelyseisontaa ja jouksutusta. Ne meni just niin huonosti kun arvata saattaa. Näitä ei olla kyllä yhtään reenattu. Pitäs tietysti, mutta kun ei nappaa. Vaikka sanois ääneen, että näyttelyissä voi olla kivaakin, niin ei sitä silti usko itsekään.

Sitten olikin pitkä päivä takana ja aateltiin, että Pörrökin on väsynyt. No, luulo ei taaskaan ollut tiedon väärti. Voihan ihana ikiliikkuja.

Päivän satoa

Tänään oli liikkeellä useita pääsiäisnoitia ja yksi pääsiäispupukin :) Pörrön tulee istua eteisessä paikalla ja odottaa vapautusta, kun vieraille avataan ovi. Kyllä oli tänään tuossa hommassa haastetta. Ihan väkisin meinasi peppu liikkua eteenpäin jo pelkästä hännänheilumisesta, kun pajunvitsan heilui ovella lasten käsissä.

Julianna, Sandra ja Pörrö

Jotenkin musta tuntuu, että pajunvitsoja ei kannata jättää huomenna työpäivän ajaksi kauhean alas. Sen verran kiinnostavilta ne vaikuttuavat.

Tänään otin hallilla tokoa, sillä välin kun Tero ja Juha teki agi-rataa. Pörrö oli oikein skarppina ja teki hienosti kaikki mitä otettiin eli seuraamista käännöksillä, perusasentoa 90-käännöksillä, jääviä (maahanmenoa ja seisomista) ja hyppyä.

Yksi Pörrön suosikki tokoilusta.

Agi-ratana oli tänään kepit + putki + hyppy + hyppy + pöytä + keinu  + putki + rengas + hyppy + hyppy + putki + kepit. Tänään ongelmia tuotti eniten pöytä. Eli se miten pysähtyä pöydälle täydestä vauhdista. Pari kertaa onnistui, mutta muuten meinasi mennä läpijuoksuksi. Täysissä täpinöissä taas edettiin rataa niin kovaa kuin mahdollista :)

Päivän päätteeksi kelpaa ottaa vähän lunkimmin:

K-E-V-Ä-T

Ehei, aprilliä, aprilliä! Sääukko tosiaan järjesti varsinaisen aprillipilan, kun järkkäsi eilen 10 cm lunta maahan ja eihän se ainakaan Hallilassa oo mihinkään sulanut vaan täällä on täysi talvi :(

Pörris täytti eilen 11 kk. Iso poika, mutta murkun mieli :)

Pörrö onkin jo tosiaan alkanut valmistautuun kesän tuloon ja päättänyt jättää talviturkkinsa sängylle, sohvalle, jokaisen huoneen jokaiseen nurkkaan, jokaikiseen vaatteeseen... Siis herranjestas tätä karvan määrää! Me hukutaan niihin! APUA!

Ja tuohon karvanlähtöön ympättynä järkyttävät kurakelit, niin JAHUU! Joka lenkin jälkeen kauhea kuivaus/putsausoperaatio. Ja jos ei suihkuta, niin pukkaa hiekkasärkkää sisälle sitä mukaan kun Pörrön turkki kuivuu ja rapa ropisee pois. Eipä ehdi imuri pölyttyä nurkassa...

Torstaina Pörrö huomasi, että kevään tulo tarkoittaa sitä, että maa ei ole enää jäässä. Mä päästin sen takapihalle iltapisulle ennen nukkumaanmenoa ja kun menin avaamaan ovea ja huhuilemaan sitä sisälle, niin supermegahyper-iloinen koiruus nostaa etukroppansa mutakuopasta. Naama, etutassut ja maha ihan ravan peitossa. Se oli kaivanut lumeen kuoppaa ja innoissaan todennut, että se voi jatkaa kaivamista, vaikka multamaa tuli vastaan. Voi että se oli onnellinen löydöstään eikä ollenkaan tajunnut, että mä en ollut. Kaikki varmaan muistaakin kuinka paljon Pörrö rakasti syksyllä mutaliejuojia... Jos ei, niin tässä muistutusta:

Täytyy tässä alkaa valmistautuun aksa-treenaihin. Saapa nähdä minkämoista rataa tällä kertaa kyhätään kentälle....

Mahtaakohan sitä treenien jälkeen tulla noitia virpomaan. Tulee varmaan hieman haastetta paikka-käskyyn eteisessä ;)