Murkun puuhapäivä

Murkkuikä. Uhmaikä. Ja tämä yhdistettynä itsepäisyyteen sekä mielettömään itsetuntoon. Argh!!!!

Juu-u, Pörröstä siis on menneen viikon aikana tullut "kunnon" murkku. Kukaan muu ei tätä näe/usko, koska kuten kunnon teini, Pörris osaa olla varsinainen enkeli muiden silmien alla. Mutta meidän kanssa sitten kapinoidaan ja pistetään vastaan ihan täysillä. No joo, sanoipa Tavesin kouluttaja viikko sitten Pörrön tylsistyttyä ja alettua repiä mun hihaa, että Pörristä saa nähtävästi ojentaa reilumman puoleisesti, kun sen itsetunto tuntuu kestävän kieltämisen paremmin kuin hyvin. Kaikki aiemmin koulutuksissa olleet bortsut ovat kuulemma olleet vähän pehmeämpiä...

No joo, onhan se hyvä, että koiralla on omakin tahto... Hmm...

Tässä muutama esimerkki meidän pikku kapinallisesta:

• Lenkillä tuttua koiraa (tai muuten ihanaa koiraa) odotettaessa mennään maahan odottamaan. Pörröä ei saa liikkeelle millään, ei sitten millään, ennen kuin kaveri tulee morjestaan.
• Lenkillä vierasta, haukkuvaa ja riuhtovaa koiraa tervehditään tietysti riuhtasulla ja mahdollisesti myös haukkumalla. Tätä koitetaan nyt kitkee pois heti pysähtymällä, nameilla yms.
• Jos treeneissä rupee tylsistyttää niin huomioo voi koittaa saada jyrsimällä kengännauhoja tai repimällä hihasta.
• Myös lenkillä on taas kiva riekkua aina välillä kenkiä jahdaten.
• Jos kotona ei saa tarpeeksi huomioo, niin kannattaa hyppiä mahdollisimman paljon päälle ja koittaa purra käteen/nilkkaan.
• Myös kivan leikin voi vaihtaa hihan repimiseen, koska sehän voi olla vielä kivempaa...
• Kotona jos treenataan, niin on pirun kiva mennä esim. maahan, kun sanotaan istu. Eli on tosi hauskaa tehdä just eri asiaa kun mitä pyydetään - tai sitten olla tekemättä yhtään mitään.

Toivottavasti ees joku näistä osuu ja uppoo myös johonkin Pörriksen sisaruksista, ettei me olla ihan yksin hakkaamassa päätämme seinään ;) Ja sitten mä luin, että murkkuikä kestää ainakin vuoden ikäiseksi... nyyf, siis eka viikko mennyt, puolivuotta jäljellä :O Nouuu....

Mutta nyt siten kivempaan aiheeseen, eiliseen sunnuntaihin, jolloin oli äksönia niin paljon, että Pörrökin on taas se ihana haukku, joka se oli viikko-pari sitten.

Ensin oli aamulla Tavesin tottis-treenit palveluskoirakentällä. Siinä harjoiteltiin luoksepäästävyyttä, seuraamista, koirakkojen ohitusta ja pujottelua. Pääteema oli "ihmisruutu". En muista mikä sen oikee nimi on, mutta siinä siis pitää pujotella kahdeksikko ihmisten ympäri seuraten ja sitten koiran pitää mennä istumaan jokun ruudussa olevan ja pyörivän ihmisen viereen. Tämän harjoituksen jälkeen leikitettiin koirien kanssa, kun kentän toisella puolella ammuttiin starttipistoolilla. Pörröhän ei tosiaan noista ampumisista ole moksiskaan, mikä on kyllä hyvä. Lopuksi oli vielä vauhdikas luoksetulo.

Tämän jälkeen pakattiin koirat autoon (siis Pörrö, Vieno ja Lyyli) ja suunnattiin kohti Hämeenkyrön metsiä. Siellä oli jäljestystä, ruutua, hakua yms. ohjelmassa vähän koirasta riippuen.

Pörrölle tehtiin kaksi jälkeä: mun jälki oli mitattuna 98 "jättiläisen askelta" eli vamaankin noin 80 m. Se ajettiin tuoreeltaan ja meni kyllä ihan loistavasti, myös kulmat ja kaatuneiden puiden ylitykset. Teron jälki oli vähän pidempi ja se vanheni tunnin. Myös sen Pörrö meni ihan mahtavasti nenä maassa kuin kiskoilla. Ihmeteltiin porukalla, että miten tuo 110 -lasissa peuhaava pentu voikin tuohon jälkeen keskittyä niin, että edes Vienon kommentointi ei saa nenää nousemaan...?!?

Nyt laitettiin jäljille 3 tunnari-kapulaa per jälki. Pörrö nuuhkaisi pari kertaa jäljellä olleita kapuloita, mutta sen erityisemmin se ei niitä noteerannut. Tarvisi treenata tuota kapulan luovutusta paaaaaaljon lisää, jos sitten osaisi joskus yhdistää 1+1= maasta nostettu tunnari.

Sitten Pörrö toimikin maalikoirana Lyylille. Mentiin matka, jossa oli vähän kaikkia: hiekkatietä, metsätietä, metsää, peltoa, ojanylityksiä jne. Hienosti ja mielettömällä vauhdilla oli Lyyli puskenut eteenpäin suoraan meidän piilolle ladon taakse :)

Seuraavaksi Pörrölle treenattiin hakua. Otettiin ihan eri puolelle metsää (pellon toiselle laidalle) 3 piiloa: Sari, Juha ja meikkis. Etsi ja Missä -sanat ovat Pörrölle todella tuttuja, joten heti alkoi nenä toimimaan ja haku oli päällä ;) Välillä nenä kyllä käy myös maassa, mutta kun mitään jälkeä ei metsässä ole, niin kyllä se nopsaan myös nousee ylös. Piilosta riippuen 15-20 metristä tuli selvä merkki, että "nyt mä tiedän" ja kaula kurottui pitkälle. Sitten Tero päästi hakuliinasta irti ja koira viiletti piilolle. Löytyi.

Kirmaajat niityllä

Kun kaikki treenit oli pulkassa, niin sitten koirat pääsi leikkimään pellolle. Kyllä siinä on Pörröllä tekemistä, kun tyttöjä tulee syliin oikealta ja vasemmalta! Mutta on se niin onnessaan, kun pääsee täysillä peuhaamaan :o)

Piiri pieni pyörii...

Tytöt yhteistyössä

Tadaa, täältä tullaan!

Hali

Kotiin kun palattiin 7 tunnin "työ"päivän jälkeen, niin siinä sitten rötvättiin kaikki rivissä ketarat taivasta kohti. Pörrö oli kyllä ihan tilt aina iltalenkkiin asti. Ei herännyt edes siihen, kun me mentiin syömään! Jääkapin avus ilman Pörriksen tarkkailua on todella harvinaista! Iltalenkillä sitten törmättiin Beagle Vänskään ja mahdollisuutta leikkiinhän Pörrö ei missaa, joten jostain sitä virtaa taas tuli...