Megatreenit

Jaahas, niin se vaan on, että vaikka tuo pentu riekkuu välillä Tavesin harjoituskentällä, niin Tamskin halliin mentäessä se on 110 % keskittynyt mallioppilas. On se vaan käsittämätöntä...

Treeneissä oli vuorossa perusasento-harjoituksia:

Ensin harjoiteltiin perusasentoa liikkumalla itse kuvitteellista ympyrää aina neljännes kerrallaan. Ja koiran piti seurata siihen viereen perusasentoon joko käskystä tai ilman käskyä. Mä käytin "sivulle" käskyä ja hyvinhän se meni. Vielä kun allekirjoittanut tajus pitää nami-kättä oikeessa kohdassa, niin oli koiran ja ohjaajat sääret täysin samalla linjalla :) Naksuttimenkin muistin ottaa käyttöön puolivälissä :P

Sitten perusasentoa harjoiteltiin liikkumalla postimerkin reunoja pitkin. Eli yksi askel suoraan ja seuraava vasemmalle ja koira seuraa perässä perusasentoon. Käytin taas "sivulle" käskyä ja meni ehkä vielä paremmin kuin kun ympyräharjoitus. Taas oli täysin oikea kohta, kun nami-käsi malttoi pysyä oikeassa kohdassa :) Oikeesti, meillä kyllä ohjaaja on PALJON hitaampi oppiin kun koira. Vaikeeta.

Perusasennon jälkeen otettiin seuraamista. Seuraamista tehtiin mutkitellen muita koirakkoja. Ja samalla tietysti treenattiin myös kontaktia muiden ohittaessa. Mulla oli mukana pitkästä aikaa Pörriksen suosikki herkkuja ja seuraamisessahan ei katse herpaantunut hetkeksikään. Ja hienosti katsoo silmiin eikä namikäteen :) Varmaan on sanomattakin selvää, että kontakti pysyi hyvin paikallaan ollessa.

Oli muuten niin hyvät namit pitkästä aikaa, että kouluttajan selostaessa harjoituksia, Pörrö teki kaikkensa saadakseen namia - kengännauhojen syöminen oli muisto vain: ensin tuijotus silmiin, sitten istumaan, sitten perusasentoo, eteen, seisominen, istu-maaha-istu-maahan-istu ja taas paerusasentoo. Sit mun oli jo pakko sanoo käsky istu ja antaa sille namia, kun muitakin alko jo naurattaa Pörriksen omat treenit. Tulipahan selväksi, että kyllä se osaa, kun vaan huvittaa...

Lopuksi tunnilla käytiin läpi tunnarikapulan hakua. Eli koiralle viedään 10 m päähän noin 6 kapulaa, joista sen pitä valita se, mihin ohjaaja on koskenut. Meidän tunnarikapulaharjoitukset jakautuu nyt kahteen: etsintään ja luovutukseen.

Luovutuksessa ollaan jo tehty niin, että annan Pörrölle kapulan, se ottaa kapulan suuhun ja tiputtaa kädelle -> palkka. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että Pörris ottaa kapulan maasta suuhun ja tiputtaa kädelle -> palkka. Seuraavaksi kasvatetaan sitten aikaa eli sen pitäisi pitää kapulaa suussa. Saapa nähdä miten onnistutaan...

Etsintää tehtiin heti lenkillä koulutuksen jälkeenkin: kapula lenkille mukaan ja sitten sitä piilotetaan puskaan/lehtikasaan/yms. ja koiran pitää se löytää. Ihan peace of cake Pörrölle: ollaan keppien kanssa pelattu niin paljon lenkillä... 

Seuraavaksi pitäisi laittaa mun pitelemä kapula tunnarikapulakasan viereen ja saada Pörrö valitsemaan oikea kapula. Ja tämän jälkeen (joskus sitten) laittaa kapula keskelle kasaa. Tuomista ja luovutusta ei siis vielä yhdistetä tähän ennen kuin oikean löytäminen ja luovutus sujuu loistavasti. 

Vähän ollaan kyllä tuossa noudossa edistytty: enää Pörrö ei (aina) lähde lelu suussa pakoon vaan usein se tulee lelun kanssa luokse ja tiputtaa sen viereen. Käteen ei vielä anna, mutta hiljaa hyvä tulee... Tai jotain...

Tänään on taas Pörrölle ihanaa ohjelmaa, kun koira-sukulaisia tulee kyläilemään: Enni ja Heimo :D Tervetuloa!