Liitoo ja hiihtoo :)

Viikonloppu on (onneksi) vasta puolivälissä ja paljon on puuhaa ollut!

Perjantaina pojat oli varannut tunnin hallilta ja menivät ottaan kontaktitreeniä. Mä menin suoraan työreissulta taas vakoileen :) Nämä oli tokat kontaktitreenit Maijan ja Sannan yhteistreenien jälkeen ja ei voi kun sanoo, että kyllä se siitä tosiaan aikas nopsaan sit korjaantuu.

Puomihan kyllä menikin hyvin jo ennen sunnuntaita ja nyt taas on palautunut omaan uomaansa ilman yhtäkään paikkavirhettä :) Mitä lie kettuilua sunnuntaina...
Keinuun tullut varmuutta sunnuntain jälkeen ja uskaltaa välillä jo liikkua keinun liikkeen aikana.
A on edistynyt eniten! Enää ei pysähdellä eikä madella alastuloa.

Eikö olekin Sanna ja Maija muutosta sunnuntaihin (harmi kun en ollu kuvaamassa treenien alussa, kun koira ei ollut vielä väsynyt, mutta tässä pari kontaktipätkää):

Eka pätkä oli siis kontaktit ilman palkkaa ja jälkimmäisessä palkalla.

Lauantaina aamupäivä alkoi "yllättäen" aksareeneillä. Siellä pojat ehti ekaa kertaa ever mennä Harrin radan kokonaan (30 estettä)!!! Joskin parissa erässä, mutta kuitenkin :) Kehitystä on kuulemma tullut valtavasti syksystä, kun aloittivat SDP:llä treenaamisen, varsinkin Teron radanlukutaitoon. Nyt on jo selvillä millon tehdään whisky-leikkaus, saksalainen, tuplavalssi tai vaikka niisto.

Poikien pitäisi seuraavaksi treenata lisää irtoamista/esteiden hakua, jotta Teron linjat voi olla suorempia, ja kiinniottoa eli vielä terävämpiä käännöksi esteen jälkeen. Muutoin voi mennä puolisekunttia hukkaan. Juuh, sitähän ei voi sallia :)

Rata sisälsi tuttuun tapaa vaihtelevia ohjaiskuvioita ja juoksua, paljon juoksua. Tero sai vetää niin kovaa (varsinkin alun), kun salomonit rullas:

Sitten lauantai-iltapäivä jatkui täysin uudella lajilla: valjakkohiihdolla. Mentiin Lahdesjärvelle ja ei muuta kun sukset jalkaan, vyö kiinni ja valjaat Pörrölle . Alku oli vähän hakemista. Aina kun hihna kiristyi niin Pörrö himmas, koska hihnassahan ei saa vetää. Hiljalleen (no joo, jo 300 metrin jälkeen) tuo sääntö alkoi unohtumaan ja idea selkiytymään. Tosin sitten suoran päässä Pörrö huomas, että toi pertsalainenhan on jääny jälkeen, täytyyhän sitä odottaa :) Hihii :) Mä oisin niin se joka tässä tarvii vetoapua, mutta kun ei koiruus voi pertsan ladulla juosta :( Voispa luistella...

Ehdottomasti parasta meno oli sillon, kun pojat anto mulle etumatkaa ja sit hiihti kiinni. Eli näkyvissä oleva maali sai Pörröön kunnolla potkua. Oli kyllä kiva päästä Pörriksen kanssa ladulle, mutta on tuo järvellä hiihtäminen kyllä tylsää. Mä kaipaan ylä- ja alamäkiä (loivia sellaisia). Kai sitä jossain vaiheessa tarvii Peltsulle tai Haavistolle mennä, kun nyt eka vähän treenataan.

Sain pojat ikuistettua kännykällä:

Huomenna Tero onkin sitten koko päivän talkoilemassa Tamskin aksa-kisoissa ja me Pörriksen kans mennään vaelteleen metsään ja sitten mummulle syömään. Pörröllä siis ansaittu vapaapäivä!