lauantai 4. tammikuuta 2014

Uinnin riemua

Tampereen koirauinti avattiin viime keväänä ja vihdoin mentiin testaamaan tuo paikka. Seuraksi saatiin myös ensikertalaiset tolleritytöt <3

Aluksi vähän ihmeteltiin (siis about 30 sekuntia) että mikä ihmeen ramppi tää on, ja mikä tää allas oikeen on. Mutta sitten se lamppu syttyi. "Jumanzuga, täällä pääsee uimaan!!!"

Uintiope totesi sitten ensimmäisen minuutin jälkeen, että häntä ei varmaankaan altaassa tarvita ja koirat eivät näytä pahemmin uimaliivejä kaipaavan. No juu, voi kait sanoo, että uimiseen ei tarvinut houkutella :)

Täytyy sanoa, että altaan "merenkäynti" oli aikas kovaa, kun paikalla oli lentävä bc. Aallot löyvät laidan yli. :) On se kumma kuin aina pitää päästä hyppäämään. Ainoa vaihde on täyttä höyryä. Toisaalta, kun mietti itse mitä se uiminen oli lapsena - no hyppimistä laiturilta/telineiltä.

Tässä kuvakavalkaadia "Hullun kiilto silmissä":







2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kyllä! Vesi saa tän lauman ihan sekopäiseksi :) Ei ne varmaan olis lopettanu ollenkaan, vaikka auton perässä olikin paluumatkalla 3 superväsynyttä pötkylää :)

      Poista