On kyllä ehtinyt tapahtuun vaikka mitä sitten viime päivityksen, josta taitaakin olla jo kuukausi! Oho!
Ensinnäkin terveydestä: Pörrö oli tällä viikolla hierojalla ja Hanna totesi, että nyt ei oikeen pelkkä lihashuolto auta. Lantio ei käänny juuri ollenkaan toiseen suuntaan ja vasemman takajalan liikkuvuus on todella paljon pienempi kuin oikean. Arveli, että olisi lukko nikamien välissä.
No hieman kyseltyämme soitettiin Hyvinkäällä asuvalle ostopaatille Markus Laiokselle ja hän suostui ottamaan meidän aikaiselle ajalle ennen varsinaista vastaanottoa parin viikon päästä. Eli nyt sitten ajellaan kukonlaulun aikaan Riihimäelle.
Agilityrintamalla onkin ollut hiljaiseloa kuukauden päivät. Pojat ovat oikeastaan treenanneet vain kerta viikkoon Harrin valmennuksessa, tosin kuun alussa olivat Linnojen koulutuksessa ja lisäksi poikia pyydettiin tutustumaan aluevalmennusrinkiin. Palautteen mukaan parannettavaa on etenkin ajoituksessa, nopeissa käännöksissä ja tietty niissä kontakteissa. Ja tietty kaikkien näiden treenaamiseen tuli paljon vinkkejä. Toivottavasti Tero muistaa ne vielä!
Tokotuksessa onkin sitten ollut täys höyry päällä. Ollaan treenattu ja kierretty kisoja - vaihtelevalla menestyksellä. Tässä lyhyt tiivistelmä: puolet kisoista on kaatunut Pörrön haisteluun ja kontaktin puutteeseen. Se on siis pöllöilly kentällä ihan kympillä, toko on ollu viimeinen asia sen mielessä. Yksi tuomarikin sanoi, että huomaatko kuinka tuo koira v****ilee sulle. Kyllä, olen huomannut. PRKL. On ollu kyllä niin turhauttavaa, koska treenit on menny ihan putkeen. Nyt sit vaan pitää tehdä Pörrölle selväksi, että mulle ei v****illa!
Ja tänään tuo asenne tuntui toimivan. Saatiin toinen AVO-luokan I-tulos ja samalla myös toinen koko kisan voitto. Näitä parempi suoritus tehtiin kyllä viime viikolla, mutta tuomari antoi meille ihan käsittämättömiä pistevähennyksiä. Ja muillekin, koska siis tokaksi tultiin. Mutta ei siitä sen enempää, sille tuomarille never again!
Viime viikonloppuna oltiin paimentamassa Sannan lampailla Hyvinkäällä. Pörröhän on käynyt puolivuotiaana lampailla, mutta ei sen jälkeen. Kyllä tuo paimennus tuntuu olevan paimenkoiralla selkäytimessä, koska Pörröllä oli paljon parempi käsitys mitä pitää tehdä kun meillä, vaikka me saatiin ohjeistus ja vielä esimerkkikin :)
Kyllä tuon koiran kovapäisyys/itsetunto tuli taas lampaillakin esille. Normaalimpaa olisi ollut, että se ei olisi yksin uskaltanut mennä hakemaan lampaita aidan vierestä, mutta sinne lampaiden ja aidan väliinhän se heti painoi menemään. Ja hienoa oli, että Pörrö käyttäytyi kuitenkin hyvin: se ei hauku tai yritä purra lampaita. Eikä syöksy lampaisiin, kun vaan ohjaaja osaa edes jotenkin hommansa.
Oli kyllä kiva päivä :) Paluumatkalla Pörrö tais olla eka Hämeenlinnan pizzerian terassilla ollut koira. Kun käveltiin rannassa/satamassa Pörrö sivulla irti, niin saatiin ihailijoita. Tai siis Pörrö sai! Mehän muuten viedään varmaan 80 % lenkeistä ilman hihnaa. On ihan mahtavaa, kuin tuon kanssa voi ohitella koiria, jäniksiä, kissoja, skeittareita yms. ja tietää, että Pörris kulkee kun ajatus. Vau!
Laittelen kuvia/videoo myöhemmin, nyt ei enää jaksa! Huomenna lähetään mökkeileen Eräjärvelle. Aurinkoista Juhannusta!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti