Ensimmäiset pari päivää lenkitkin meni hyppien, pomppien ja spurtteja ottaen. Taivaalta tulevia lumihiutaleita piti jahdata ja syödä ne ennen kuin osui maahan...
Sitten alettiin kopitteleen lumipalloilla - Pörriksen mielestä aivan mahtavaa puuhaa. Jännitystä lisää se, että pallo on tosiaan saatava ilmasta kiinni tai maa nielee sen omituisesti ;) Kun käytiin moikkaamassa Vienoa ja Lyyliä, niin lopputuloksena pihalla olikin kolme täpinöissään olevaa "kopittelijaa".
Ei niin hyvää ettei jotain huonoakin. Parin lumisen päivän jälkeen Pörröstä tuli vetojuhta - siis vasinainen höyryveturi. Lenkillä se alkoi vetään hihnassa :( Vaikuttaa että kontakti ja hyvä hihna-käytös on enää muisto vaan. Mitenköhän ihmeessä moiset sais palautettua?!?
No nyt onkin sitten kunnon pääkallokelit, niin tuo vetäminen on onneksi vähentynyt huomattavasti - onneksi. Muuten mä olisin tuolla naamallani jalat solmussa. Tosin kyllä mä ennemmin otan kunnon hanget ja vetämisen kuin tän harmauden ja liukkauden...
Valkoista joulua toivoessa... Ja ois oikeen kiva päästä hiihtäämäänkin! kait sitä tänä talvena tarvis päästä jo hitaalle hiihtolenkille Pörrönkin kanssa, että tottuisi suksiin. Mä voi jo kuvitella mikä katastrofi siitä tulee :D Mutta eiköhän tässä Terosta ja Pörröstä vielä kuoriudu kunnon valjakkohiihtopari. Mitaleja odotellessa ;)
Pörrö on komee äijä!!
VastaaPoistaPörrö kiittää!
VastaaPoistaKyllä sitä lenkilläkin vastaantulijat pysähtyy ihaileen, varsinkin tuota turkkia sekä mielettömän paksua ja pörröistä häntää :)