Pörrö 5 kuukautta

Perjantaina oli meidän pikku-Pörriäisen 5 kk päivä :) Ajatella, niin vauveli vielä, mutta silti jo niin fiksu ja rauhallinen - halutessaan ;)

Tässä pari otosta juhlapäivän kunniaksi:

Juu-u, hieman ehkä tympääntyneen oloinen kuvissa, mutta Pörriäinen pitääkin huomattavasti enemmän kaikesta äksönistä...

Pörrö on nyt 17 kg ja noin 47 cm. Eli eiköhän tässä vielä noin 5 kiloa ja senttiä tule lisää. Penturuoka loppui tänään, joten nyt siirrytään täysin Hills'in Active Fittness -"aikuisruokaan". Kuukauden päiväthän me ollaan sekoitettu noita ruokia keskenään.

Hampaat ovat nyt kaikki vaihtuneet uusiin kiiltävän valkoisiin hampaisiin. Hampaat kyllä jatkavat vielä kasvamistaan, mutta nyt jo voi sanoa, että aika tehokkailta nuo keskenkasvuisetkin tuntuvat! Puruluut järsitään tosi nopsaan ja toissa-aamuna totesin lenkillä, että hihnakaan ei vaadi kun yhden kunnon puraisin takahampailla :-O


Puruluusta selvää jälkee...

 Me muuten päästiin Tamskin toko-kurssille,  joka on tarkoitettu kisoihin tähtääville nuorille koirille. Ohjaaja on sama kun nyt pentukurssin "jatko-osassa" on ollut. Se ehkä vaikutti "hieman" kurssille pääsyyn, sillä juuri tuon ohjaajan mielestähän Pörrö toimii kuin ajatus ;-P Kurssi alkaa ensi tiistaina Tamskin hallissa.

Meitsi ei pääsekään kurssin ekalle kerralle, sillä oon työreissulla Virossa koko alkuviikon. Saapa nähdä miten pojat pärjää 24/7 keskenään kotona. Pörrölle on varattu päivähoitopaikka Teron vanhemmilta, jotta Pörtsyn ei tarvi olla10 tuntia yksin kotona päivisin :D Mitä ilmeisimmin hauska ja puuhakas viikko Pörrikselle luvassa karjalankarhukoirien Jassun ja Hexan kotona.

Otettiin muuten viikonloppuna naksutin käyttöön. Heh, riitti sitten kymmenkunta toistoo, jotta Pörrö hiffas mistä on kyse. Maahanmeno ei ole meillä sujunut ilman "namikättä", joten naksutinta testattiin ensimmäisenä siihen. No joopa joo... siihenkin riitti sellaiset 10 toistoa ja sitten Pörrö tarjosi itse sitä maahanmenoa käskystä - siis ilman "namikättä". Me ollaan siis "turhaan" hinkattu kättä pois pari kuukautta... Jos olis pösilöt ohjaajat tajunneet ottaa naksuttimen aikaisemmin käyttöön, niin... hmp.

Kärsivällisyyttä on Pörrikselle tullut paljon lisää. Tänään pentukurssillakin Pörrö pysyi paikalla vaikka kuinka kauan ja yhden peruutusaskeleenkin pystyin jo ottamaan :) Kotonahan paikalla pysytään, vaikka lähtis ite eri huoneeseen ja nami olis lattialla vieressä. 

Vielä kun tulis kärsivällisyyttä tuohon lenkkiriekkumiseenkin. Riekkumista ei kauheasti ole viime viikkona esiintynyt - korkeintaan viimeiset 100 metriä, mutta Elli ja Joonas sai riekkumista osakseen viimeisen kilometrin matkalta. Sorry. Ei kuulemma onneksi riekkuminen lopettanut lenkityksiä siihen vaan Pörrö pääsee jatkossakin kävely- ja juoksulenkeille :D

Vielä loppukevennyksenä kerrottakoon, kuinka omistajien periaatteet murenevat: Pörrö herää viikonloppuisinkin klo 6 paikkeilla, ja alkaa tuijottamaan sängyn vieressä, että herätkää ny jo!!! Mutta sitten kun päästää Pörriäisen sänkyyn viekkuun nukkuun niin se jatkaa unia vielä 1-2 tuntia. Jeps, näin meillä :)

Ihana syysaurinko...

...or NOT!

Mä en käsitä miten viikonloppuja lukuunottamatta voi aina sataa, sataa ja sataa :( Eipäs oo varmaan ainakaan 20 vuoteen tullu puuhailtua niin paljoa ulkona kaatosateessa kun syyskuun aikana - varsinkin kun edellinen koira veti liinat kiinni heti ulko-ovella nähtyään että ulkona sataa vettä, niin ei kauheesti tullu sateessa maleksittua...

Mutta ei Pörris - ehei! Sen mielestä on vallan mahtavaa, kun sataa vettä, koska se tietää lenkille vesilätäkköjä, kuralätäkköjä ja mutaliejua. Jahuu! Mikäs sen kivempi alusta olisikaan maassa kieriskelyyn...Voitte varmaankin arvata, että meillä käydään suihkussa melko usein. Hmm.

Maanantaina oli Tavesin treenit kaatosateessa. Ennakkoon jo aattelin, että ei tästä tuu varmaan mitään, koska parit vikat maanantai-treenit oli mennyt vähän penkin alle keskittymisen osalta. Mutta toisin kävi. Meillä pentu-koirakoilla oli mahtava kouluttaja: Marika, kolmen bortsun äiti. Saatiin loistavia vinkkejä juuri bortsun treenaamiseen ja Pörröhän keskittyi koko 50 minuuttisen ihan kympillä. Jälkikäteen voidaan siis todeta kahdesta edellisestä kerrasta seuraavaa: koska mä en yhtään tykännyt kouluttajasta vaan oli hieman ketutus päällänsä niin mä taisin siirtää vähemmän seesteisen oloni Pörriäiseen. Sorry.

Hieman vaan hankaloitti tuo kaatosade meikkiksen namin antoa kentällä - samoin muuten seuraamisharjoituksissa lenkillä. Ei ole sarjatulena namin anto kitaan mitenkään helppoa, kun näpit on kohmeessä, litimärät, namien tahmaamat ja koiran kuolaamat. Pörrö katsoi maahan niilläkin kerroilla, kun mä en tiputtanut mitään. Ajatteli, että ei toi kuitenkaan onnistu...

Eilen tehtiin parin-kolmen viikon tauon jälkeen kaksi noin 40 -metristä jälkeä. Yksi nami per askel, suorilla osuuksilla jälkien välillä oli 30-40 cm ja mutkissa 10-20 cm. Pörrö meni kyllä taas kun vanha tekijä! Se ei ryntäile, mutta menee kuitenkin suht. vaiúhdikkaasti, täysillä keskittyen ja nenä maassa koko ajan. Tosi tarkkaan menee kaikki mutkat. Varmaankin ensi kerralla sitten taas vähän lisää haastetta - ainakin pidemmät jäljet.

Pörrö on muuten tällä hetkellä 45 cm ja 15 kg. Olisi varmaan jo korkeampikin jos mittaisi pepun päältä, sillä takajalat taitaa olla tällä hetkellä etutassuja pidemmät. Hölmö. Hampaista on jo melkein kaikki muut vaihtuneet paitsi kulmahampaat. Ja siis uudet kulmahampaat on jo alkaneet kasvamaan! Pörröllä on siis nyt 8 kulmahammasta!!! Argh! Mun ranneparka :-O

Nää mun naskalit kutittaa!

Tässä vielä muutama otos sohvaperunasta:

Ne sano, että mä en sais mennä näihin valkosiin nojatuoleihin.
Mutta ei ne raski tällästä söpöliiniä poiskaan ajaa :)

Tää on nykyään MUN sohva.

Heh, mä vien niitä ihan 100-0.

Tadaa, täällä taas ;-P

Pallon paimentaja

Paimenpoika: Pörriäinen ja rakas pallo :)

Vaanimista...

vaanimista...

hyökkäys...

...kiinni!

Ja uudestaan: tarkkana kun porkkana...

syöksy...



...saalis kiinni ja valmiina seuraavaan heittoon :)



Treenit kuvina

Söpöläinen treenaamassa :)

Poseeraus ;)

Kontaktinottaminen, katse suoraan silmissä
käsien ollessa suorana sivuilla

Perusasento

Seuraaminen imuttamalla

Maahan
Tästä kun sais tuon käden kokonaan pois...

Palkkaus

Kotona, kentällä ja metsässä

Jaahas, kirjoitetaanpas sitten, mitä Pörrö on oppinut neljän kuukauden ikäänsä...

Ensinnäkin kotona...

Noo, arki rullaa jo oikein hyvin! Meillä ei ole tullut reiluun kahteen viikkoon enää yhtäkään pisua sisälle 7-8 tunnin yksinolon aikana, kun me ollaan töissä. Thaimaalaisen tiikkipuunorsun ja yhden kukkasen lisäksi se ei ole tuhonnut mitään kotona. Pörrö ei ole lainkaan järsinyt tuolinjalkoja, pöydänkulmia tai maton reunoja, joten meillä on kaikki kalusteet samassa kunnossa kuin kesäkuun alussa :) Joskin sohvat ja sohvatyynyt ovat hiukan saaneet välillä kyytiä märältä koiralta, mutta pesun/imuroinnin jälkeen ovat taas hyvässä kuosissa.

Yksinään se ei siis tuhoa paikkoja... Johtuukohan siitä, että se käyttää kaiken raivopäisyysenergian meidän ranteisiin, käsivarsiin ja vaatteisiin. En ole enää edes laskuissa mukana, kuinka monta paidan hihaa mulla on jo pieniä reikiä täynnä.

Yöt menee myös loistavasti. Se menee iltalenkin jälkeen noin klo 21 nukkumaan, josta reilun tunnin jälkeen siirrytään yläkertaan ja makkariin. Sitten se herää kellon soittoon arkisin kuudelta, että "joko nyt?!? kun väsyttää...". Viikonloppuisin se tietysti herää 5.58 ihan skarppina, että "herätys! nyt on aika nousta...". Yön se nukkuu rauhallisesti milloin missäkin päin makkarin lattiaa eikä tarvi käydä pisulla tms.

Pörrö käy aamuisin mun kanssa 30-45 min lenkillä. Riippuu vähän tuleeko koirakavereita vastaan :) Sitten kun Tero tulee töistä, niin se vie Pörriäisen samanmoiselle lenkille. Illalla mennään metsään kävelemään 1-1,5 tunniksi ja se saa mennä viilettää vapaana. Tosin jos on ollut pentutreffejä tai pentukoulu, niin sitten iltalenkki jää välistä. Paras väsytyskeino onkin ehdottomasti leikkiminen toisen pennun kanssa! Metsässä se viilettää kun mikäkin ikiliikkuja - ei ole vielä niin pitkää lenkkiä tullut, että olisi osoittanut väsymisen merkkejä!

Sitten metsässä...

Metsälenkillä otetaan aina välillä luoksetuloja. Se toimii joka kerta - vaikka tulisi sauvakävelijöitä, pyöräilijöitä, koiria vastaan. Namia se ei ota vaan palkkana toimii kehuminen. Sitten lenkillä ollaan myös tehty sitä että toinen jatkaa Pörriäisen kanssa matkaa polkua pitkin eteenpäin ja toinen kipittää johonkin sivulle piiloon. Sitten kun sanoo "etsi Tero", niin se lähtee heti ihan innoissaan ottamaan hajua. Välillä se varmasti löytää meidät jäljen perusteella ja välillä ilmavainun. Ollaan kuitenkin pidetty tässä pääasiana, että oppii käyttämään nenäänsä! Ja sitä, että Pörröllä on tosi hubaa, kun leikitään piilosta :)

1-2 kertaa viikossa tehdään sille jälki lähimetsään. Aina siis kuitenkin eri paikkaan. Toinen jatkaa Pörtsyn kanssa lenkille ja toinen jää tekemään jälkeä. Jälki on yleensä 20-30 m pitkä. Nyt askelväli on noin 10 cm, maata ei enää rikota ja joka askelmalle 1 nami. Mutkiin ja nousuihin enemmän. Mutkat menee todella hyvin, myös ysikymppi menee aina välillä puhtaasti. Pystysuora nousu esim. isolle mättäälle aiheuttaa eniten päänvaivaa (menee ylös nenä ilmassa). Lasku taas menee hyvin. Pörrö tykkään jäljestämisestä, se alkaa kiskomaan jäljelle, kun sille laittaa valjaat ja liinan päälle. Jäljelle päästyään se kuitenkin etenee rauhallisesti ja keskittyneesti. Montaa namia (frolic) se ei syö, mutta nuuhkii kaikki ohi mennessään. Nyt sitten varmaan askelväliä pidentämään, jotta haasta säilyy. Niitä keppejä ei viitsitä vielä, kun nouto ei onnistu millään - ei sitten millään.

Lopuksi kentällä...

Syyskuun ajan me käydään kahdella kurssilla. Sunnuntaisin käydään Tamskin toko-kurssilla, joka on ALO-luokkaan tähtääville pennuille ja maanantaisin käydään Tavesin arkitottelevaisuus tunneilla, jossa on kaiken ikäistä koiraa mukana. Ja "nameina" on nyt toiminut hyvin ne rypsipossun ulkofilesuikaleet (nämäkään ei muuten toimi metsälenkeillä). Eli jep, jep... Halvaksi tulee.

Tässä meidän osaamisesta:

Kontaktin ottaminen: Kun mennään treenikentälle, niin Pörrö suuntaa katseensa muhun. Ottaa kontaktia - vuoroin silmiin vuoroin namipussiin. Välillä kun odotellaan omaa vuoroa, niin katselee kyllä välillä muiden puuhastelua, mutta ei lähde mihinkään. Ja kun oma vuoro taas tulee, niin on ihan täysillä keskittynyt. Haa, meitsi on kiinnostava! Tai ulkofileet...

Istu: toimii hyvin. Osaa jo kauempaakin sanottuna. Ei kiirettä palkkauksen kanssa vaan odottaa ja istuu paikallaan.

Maahan: tarvii namiapua. Kättä ei tarvitse laittaa maahan asti, mutta sitä pitää kuitenkin laskea. Millä ihmeellä voisi saada käsiavun pois? Mitä te muut olette tehneet?

Sivulle tulo: Käden pitää "roikkua" sivulla, mutta sitä ei tarvitse liikuttaa. Asento nyt on vielä välillä mitä sattuu, kun tuppaa istumaan vielä aika paljon oikealla lonkalla. Ja jalkaankin olisi niin mukava nojata...

Liikeestä seisominen: tarvii käsiapua pysähtyäkseen, mutta tunnistaa selvästi jo sanan "seiso". Ja seisoo kyllä sitten nätisti paikalla kunhan vain edessä olevassa kätösessä on namia. Miten tämän harjoittelua kannattaa jatkaa tästä eteenpäin?

Istu-maahan-istu: mieletön intensiteetti. Maahanmenossa tarvii käsiapua, mutta istuminen toimii pelkällä sanalla. Ja siis tekee nämä vasta ihan vieressä, kun pitää olla se naminhajuinen käsi mukana.

Seiso-maahan-seiso: No joo, tää on ihan alussa ja tällä hetkellä meillä muotoa seiso->istu->maahan->istu->seiso (jos sattuu huvittaan)->istu->maahan->istu... hmm....

Luoketulo - tänne: Luoksetulo on ihan mahtava. Tulee vaikka kentän poikki muiden koirakkojen ollessa meidän välissä. Jopa Vieno voi olla meidän välissä ja silti Pörrö viilettää mun luokse kun huudan kerran "tänne".

Luoksetulo - tule: Tässä olisi tarkoitus, että Pörrö tulee pk-luoksetulon eli suoraan eteen ja lähes kiinni. Tämä ei toimi vielä vauhdikkaassa luoksetulossa (tulee päin tai ohi), mutta läheltä tullessa tulee hakemaan namia edessä olevasta kädestä.

Seuraaminen: Tämä alkoi sujumaan fileiden käyttöönoton myötä ;) Eli nyt kävelee ihan vieressä ja katsoo koko ajan mua. Kylläkin suurimmaksi osaksi vyötärölle, jossa namit on.... Ja nameja tulee vielä aikas sarjatulena. Käännökset onnistuu oikein hyvin - oikealle ja vasemmalle. Samoin muiden koirakkojen pujotteleminen. Tärkeintä on vauhdin pitäminen ja namin pitäminen tarpeeksi ylhäällä, jotta Pörrölle riittää haastetta. Ja mikä parasta tämä onnistuu hyvin myös lenkillä - ja lenkillä Pörrimys itse tarjoaa seuraamista parin minuutin välein. Nälkä - mikä ihana tekosyy!

Paikka: Odottaminen. hmm. Ei taida olla se vahvin laji. Ruokakuppia pystyy odottamaan istuen/makuulla, mutta that's it. Harjoitusten yhteydessä ei varmaan pysty edes sanomaan maahan-käskyn jälkeen paikkaa ennen kuin koira on jo istumassa/seisomassa. Siis millä ihmeellä tuohon Pörriäiseen voi saada malttamista?!?

Leikkiminen: Välillä kentällä, varsinkin tänne-luoksetulossa on käytetty leikkiä narupallolla palkkana. Pörrö on kyllä täysillä aina leikissä mukana. Leikillä saa sen mielen pois täysin muista koirista ja Pörriäisellä on hubaa. Osaa myös keskittyä heti kun lopetan leikin.

Nouto: Voi jestas! Miten se tuominen voi olla niin vaikeeta?!? Ihan sama mitä Pörrölle heittää, niin 100 % se hakee lelun, kapulan yms. ja 99 % se lähtee toiseen suuntaan toivoen, että sitä ajettaisiin takaa. Luokse ei tule vaikka olisi mitä herkkua tarjolla. Houkaus. Kun tehdään tätä kahdella lelulla, niin se hakee heitetyn lelun suuhun, tiputtaa sen maahan ja jää odottamaan mihin toinen lelu heitetään. Miten ihmeessä tämän saisi toimimaan???

Juu-u, eiköhän tuossa ollu kaikki meidän treenit. Jos jollekin tulee mieleen vielä joku asia mitä pentuna tulisi treenata niin laittakaa kommenttia! Siis tulevia tokoja ja tottiksia silmällä pitäen.

Kuvia tulossa värittämään tekstiä illalla...

Kalenterillinen koiranelämää

Taas on mennyt 2 viikkoa sellaisella vauhdilla, että kotona ei ole ehtinyt kun nukkumassa käymään. Jotenkin kummallisesti Pörrö on saanut täytettyä meidän kalenterit täysin "omilla" meinoillaan ;o)

Mistähän sitä ollenkaan aloittais... Ehkäpä voisin kirjoitella viikonlopuista - varsinaista Pörrön puuhapäivistä.

Viime viikonloppuna lauantaina aamupäivällä tuli kyläilemään Pörrön veli Nooa, äiti Alli ja setä Manu. Veljeksillä oli kyllä sellainen meno, että oksat pois ja nyt painitaan. Alli kävi välillä vähän komentamassa poikia, mutta se ei menoa pahemmin rauhoittanut. Pojat tuntuivat ajattelevan, että niitä varten oli yksi kohta nurmikosta kasteltu: siihen sitten kierimään, kun muta jäi mukavasti turkkiin. Oli aika selvää, kenellä ei olisi iltapäivän pentutapaamisen edustavimmat pennut...

Manu tutkimassa pihaa

Alli seuraa poikien leikkejä

Veljekset

Jaa näinkö piti kieriä ennen siskojen tapaamista...?!?

Meiltä lähdettiin ajelemaan Hanna Oravan pitämään Haku-koulutukseen Ylöjärvelle. Ensin oli teoriaosuus ja tämän jälkeen Paula näytti Sylvin kanssa miten haku käytännössä toimii. Samalla saatiin ohjeita mitä tehdä, jos (kun) kaikki ei aina mene ihan nappiin. Noo... eiköhän meillä tässä mene ainakin ensi kesään asti, että päästään edes tekemään lähetyksiä tallotulle alueelle.

Sitten ku meillä pentujen omistajilla oli mennyt tietopläjäys päähän, niin siirryyttiin käytäntöön pentujen kanssa. Jokainen pennuista teki kolme hajun hakemista eli etsi ilmavainulla piiloutuneen maalimiehen ohjaajan ollessa taluttimen toisessa päässä.

Kun Pörrölle laitettiin valjaat ja jälkiliina, niin sillähän meni nenä saman tien maahan. Siinä se sitten yritti jälkeä hakea ja ihmetteli, että mitä ihmettä tuo mamma puhuu jotain ukkojen etsimisestä, kun sen pitäisi sanoa että jälki...?!? Noin kymmenen metrin päässä maalimiehestä se sai hajun nenään ja samalla kuono nousi ylös. Sitten edettiin hitaasti, mutta varmasti kohti maalimiestä ja palkkiota.

Seuraavassa haussa nenä pysyikin jo paljon paremmin ilmassa ja se hoksasi mikä on homman nimi. Meikkis meni viimeiseen piiloon, Tero otti Pörrön vapaaksi ettei se sekoitu jälkivaljaista ja sanoi "Etsi Jenni", kuten lenkillä piilosta leikkiessä. Vähän matkaa se käveli Teron vieressä ja sitten 15-20 metrin päässä piilosta pinkaisi suoraan mun piilolle ja tuli pelastaan mut hiostavan pressun alta :o)

Kohti maalimiestä

Löytyi!

Kun kaikki pennut olivat hakunsa suorittaneet, niin oli leikkien aika:

Tällä kertaa kuvaaja ei oikein ollut tilanteen tasalla - tai pennut olivat liian vauhdikkaita. No jokatapauksessa ei pahemmin kannata luoda albumia tästä pentutapaamisesta, kun kuvat ovat tätä luokkaa:

Pipsa ja Pörrö "poseeraa"

Kyllä oli muuten rauhallinen yö moisen riekkunmispäivän jälkeen :o)

Seuraavana lauantaina jatkettiin haku-harrastuksen parissa. Tässä välissä oltiin käyty M&M:stä ostamassa haku-liina ja heijastinliivit. Nyt haussa varusteena on siis liivi, panta ja haku-liina, jotta Pörrö ei sekoita sitä jäljestykseen. Maalimiehinä toimi Sari ja Juha ja sitten vielä vuorotellen meitsi ja Tero. Täytyy sanoo, että meikäläisen metsäharrastukset oli hyvin lähellä loppumista jo ennen ensimmäistä hakua kun kimppuun pärähti ensimmäisellä minuutilla kymmenittäin hirvikärpäsiä, YÖK! Siis niitä oli ihan järkyttävästi, HYI!

Iso kiitos siis maalimiehille, koska ei todellakaan ollut kivaa röhnöttää sykkyrällä pressun alla liikkumatta hirvikärpästen tykittäessä naamaa, ARGH!

Pörröllä ei nyt mennyt samalla tavalla nenä maahan kuin viikkoa aiemmin. Kyllä se välillä maassakin kävi, mutta pääsääntöisesti haki ilmavainua. Kolmesta ensimmäisestä "ukosta" Pörrö sai ilmavainun 10-15 metrin päästä. Kun se oli löysi kolmantena mut, niin sillä varmaan syttyi toinenkin lamppu päässä ja se hokasi, että tää onkin tämä leikki mitä lenkillä leikitään. Tero kun lähti piiloon, niin Pörrö alkoi jo silloin nuuhkimaan ilmaa. Sitten lähdin kävelemään "ukon" suuntaan ja 5 metrin jälkeen Pörrö sai vainun ja otti kirjaimmellisesti jalat alle. Ja eihän tälläisellä kömpelyksellä ollut mitään saumoja. 7 metriä haku-liinaa liukui käsistä, vaikka mä kuinka rymistin eteenpäin. Pörrö viiletti suoraan "ukkoa" kohti ja sen ollessa maalissa meidän välillä oli jo yli 10 metriä, nolo! Mutta tähän oli siis hyvä päättää: ilmavainu 25-30 metrin päästä ja juoksu suoraan maalimiehelle. Hip hei ja pois hirvikärpästen luota!

No joo, vielä me syötiksi mentiin, kun mentiin ihailemaan Lyylin jäljestystä Juhan edellisenä päivänä tekemällä verijäljellä.

Sitten siirryttiin Teron porukoiden rantasaunalle paistamaan muurinpohjalettuja, nam! Ja kyllä oli taas Pörriäisellä ja tytöillä hauskaa, kun hoksasisvat, että tässähän pääsee uimaan - ja vielä kaislojen keskelle mutapohjaan. Jep jep, kyllä oli illalla kotona Pet Headillä kova työ saada koira puhtaaksi ja varsinkin se kauhea mudanhaju pois!

Tänään sitten kyläilemaan tuli Pörrön sisko Pipsa Jyväskylästä. Pörrö oli riekkunut koko aamupäivän, ihan kuin olisi odottanut Pipsaa :o) Ja kyllä taas oli pennuilla ilo ylimmillään!




Kuulumisten vaihtoa



Vauhtikaksikko

Pipsa maistoi omenaa

Tanssivat Tähtöset

Sohvanvaltaaja. Joo, nyt se on tapahtunut. Pörrö on ominut täysin olohuoneen sohvat (kyllä, molemmat) ja nyt se pääsee hyppäämään jo vaivatta sängyllekin. Hyppäsipä Vienon seuraksi peräluukkuunkin ennen kuin ehti itse silmääkään räpäyttää. Siitä on kyllä tullut varsinainen akrobaatti, vai pitäisikö sanoa marakassi. Sitten vielä sanotaan, että pennut ei saisi hyppiä, mutta milläs tuota estät?!?

Tää on nyt mun, mitä sä siinä oikeen kattelet...?!?

Kympin oppilas

Nyt on sitten pentukoulua jo useampi kerta takana ja kyllä meillä on aikamoinen kympin oppilas :) Vaikka olisi ihan uusia harjoituksia niin Pörröhän vetää ne läpi kuin vanha tekijä. Kouluttajakin tulee kertomaan meille aina vaikeutusta, kun Pörriäinen tekee liikkeet niin hienosti :D Okei... ei me nyt millään Jaron tasolla olla, mutta se onkin tainnut tehdä joka harjoitusta jo päälle sata kertaa kotona Tamskin toko-tiimin vetäjän kanssa, niin eipä ihmekään...

Nyt ollaan menty maahanmenoja, istumisia, istu-maahan-sarjaa, sivulletuloa, seisomista, ohitusta, pujottelua, leluleikkejä ja luoksetuloja. Oioi... luoksetulosta mä oon niin ylpee. Pörrö tulee mun luokse, vaikka meidän välissä on kaikki muut koirakot, Tero ja muita ihmisiä sekä takana agility-treenit ja vieressä koiratanssi. Eikä tarvi huutaa kun kerran "Tänne". Jes! Jippii!

Supervauhdikas luoksetulo kentän poikki

Palkitseminen saalisleikillä

Pentukoulussa tavattu kaveri briadi-Jaro;
4 extrakiloo ja 10 lisäsenttiä kaatuu ketteryydellä

Menneellä viikolla on ollut myös Pörrön sisko Hertta kyläilemässä. Samalla oli kiva päästä vaihtelemaan kuulumisia toisen BC pennun omistajan kanssa, kun välillä tuntuu, että tehdäänköhän me mitään oikein. Pörröllä ja Hertalla oli kiva parin tunnin leikkihetki :)

Mustavalkoiset

Leikkiä hampailla

Pusi pusi

Söpöliinit

Jäljestys tuntuu sujuvan yllättävänkin hyvin, vaikka ei olla tehty kun 1-2 päivänä viikossa jälkiä. Viimeisin jäljestys tapahtui eilen Hämeenkyrössä Äkönmaalla Vienon ja Lyylin kanssa tehdyllä reissulla. Me tehtiin molemmat (meitsi ja Tero) Pörrölle jäljet. Pituutta taisi olla 30 m + 40 m. Jäljet sisälsivät 90-käännöksiä, mutkia yms. Ja varsinkin jälkimmäinen jälki meni jopa ysikympin osalta täysin putkeen :) Pörrö etenee jäljellä rauhallisesti ja varmasti ja hyvin keskittyneenä. Täytyypi alkaa vähän lisäämään vaikeusastetta...

Eilisen jäljestysreissun jälkeen mentiin Vinolle ja Lyylille kyläileen. Ja tehtiinpä sitten kävelyreissu naapurissa olevaan lampolaan, jossa Pörrö näki ensimmäistä kertaa lampaita. Oisihan se tietysti voinut olla edes vähän kiinnostuneempi... Kuvia löytyy blogista Villa Olivian tollerit (ks. seuraamani blogit). Fiilikset illalla, kun oli koko päivä touhuttu kavereiden kanssa:

Koiranunta... Ainakin vielä sekuntti...

Kuluneella viikolla käytiin eläinlääkärissä tehosterokotuksessa. Eläinlääkäriaseman vastaanottohoitaja on Tavesin jäsensihteeri ja itsekin kolmen bortsun äippä, joten Pörrö sai kyllä roppakaupalla rapsutuksia siitä hetkestä kun astui ovesta sisälle. Ja taas saatiin kaikilta ylistystä siitä miten meillä on mahtavan sosiaalinen ja avoin yksilö. Juuh, sitähän se on. Supersosiaalinen, mutta samalla myös mielettömän rauhallinen.

Rokotuksesta Pörrö ei ollut moksiskaan, eihän se taaskaan edes huomannut pistosta. Meitsi oli taas varannut pussillisen Pörrön herkkuja niin mikäs sillä oli niitä syödessä. Vielä kun saa pöydällä seistä ja olla silitettävänä. Pörrö sai taas lääkäriltä vain kehuja: se on erittäin jäntevä tyyppi, mielettömän kiiltävällä karvalla varustettu ja painokin taas kohdillaan, kun kylkiluut tuntuivat sopivasti. Painoa onkin kertynyt jo 12 kiloo, joten ollaan kolminkertaistettu lähtöpaino Pörrön tullessa meille :D hih... Edessä on ylhäällä ja alhaalla 2 keskimmäistä hammasta nyt vaihtunut - kulmahampaiden tippumista odotellessa...

Eläinlääkärin jälkeen me immeiset oltiin nälkäkuoleman partaalla, joten poikettiin syömään lähellä olevaan Mäkkiin. Syötiin siinä Mäkkärin terassilla ja aateltiin että otetaan Pörrö viereen istuskeleen. Siinähän se sitten istui koko ajan paikoillaan katsoen ohi käveleviä ihmisiä ja  lastenvaunuja. Seuraili naapuripöytien ruokailua ja sai hymyjä joka suunnasta osakseen. Ei edes maasta yrittänyt syödä roskia, tippuneita ranskiksia tai tumppeja. Täysin rauhassa katseli maailman menoa.

Noooo, sitten aateltiin että mennäänpäs ruokakauppaankin samalla reissulla. Mä menin ostoksille ja Tepu ja Pörrö Citarin ovien viereen. Siinäkin olis Pörriäisen kanssa voinut ottaa vaikka treenituokion, koska se ei häiriinny yhtään ostoskärryistä, mopoista, polkupyöristä, huutavista lapsista tms. ohikulkijoista. On se kyllä outoa miten rauhallinen tuo vilkas pentu voi olla ja kun pitää keskittyä, niin se on täysillä mukana. Ihana :o)

Me käydään lähestulkoon joka ilta metsässä lenkillä Särkijärven maastossa - välillä kävelyteitä pitkin välillä täysin metsässä. Kyllä Pörriäinen nauttii, kun pääsee kirmaamaan vapaana. Usein ollaan käyty myös rannallan uimassa - lisävirtaa Pörrölle, kun ei muutoinkaan enää pysyttäin perässä ;) Tässä lopuksi kuvia lenkkimaastosta: