Muta on Mukavaa

Kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa:


Tässä mä lenkkeilen kiltisti hiekkatiellä...

...mutta mikä ihana näky tien toisella puolelle häämöttää...

...liejuinen mutalätäkkö! Ihanaa!

Oho, tässähän meinaa jäälä takajaloista kiinni...



...mutta silti loikkien kohti seuraavaa!



Jos vähän vielä kaivais hiekkaa päälleensä....

 

...niin saa varmasti kiitosta,
kun on näin komee :)

 Jep, jep. Näin meillä.

PäivänSankari

Tänään on Pörriäisen puolivuotissyntymäpäivä :)

Puolikasta syntymäpäivää on vietetty Tavesin treeneissä Vienon seurassa sekä parin tunnin metsälenkillä keppejä hakien. Pörröstä on niin parasta, kun sille heitellään metsässä keppejä, joita se sitten säntää hakemaan nenä tuhisten.

Pörrö varmaan ajatteli, että Tero leikkasi puska-aidat sille lahjaksi, koska se on ihan innoissaan pihaa vuoraavista oksista. Hassu.

Viimeisen kuukauden aikana on tuo kasvu hidastunut melkoisesti, josko pian pysähtyisi kokonaan... Tai no, senttejä on kyllä tullut 3 lisää, mutta painoa vain kilo. Nyt mitat ovat siis 50 cm ja 18 kiloa.

Pakettien avaaminen ja repiminen on niin ihanaa:

Paljon Onnea myös muille Satumaisille Sankareille!

Riekkumisia

Taas ollaan kotona ja palattu arkeen. Pörrö haettiin kotiin suoraan lentokentältä ja voi että sitä pusujen määrää mikä tuli vastaan. Ja sama sylikoira meininki jatkukin koko illan.

Pörröllä oli hoidossa mennyt kaikki hyvin: yöt se oli nukkunu ja päivisin puuhaillu kaikenmoista Teron vanhempien kanssa. Oli yrittänyt sänkyäkin vallata itselleen :) Kuulemma oli koko ajan ollut tosi kiltti ja tottelevainen. Ei ollut yhtään riehunu - mitä nyt välillä oli yrittänyt omia Eskon villasukkia itselleen. Varsinainen enkeli :)

Espanjan tuliainen

Yhden asian Pörris on kyllä oppinut Jassulta ja Hexalta, haukkumisen =O Jep, jep... Mahtavaa :/ Ei oltu vielä 5 kilometriä ajattu kotiin, kun haukuttiin vastaantulijoita, kotona haukuttiin sitten telkkaa, takapihan ääniä, ikkunasta näkyviä ihmisiä... Toivottavasti tuo haukkuminen tuosta taas unohtuu!

Kyllä me vähän ihmeteltiin, että miten Pörris on ollut niin kiltti ja rauhallinen, mutta sekin alkaa pikkuhiljaa selviämään... Se on keränny energiavaroja kotiinpaluuta varten. Ou jes. Pari seuraavaa päivää on sitten tullut riekuttua niin lenkillä ja kotona. Hieman alkaa tuo energiapakkaus kiristämään hermoja...

Tuliaiselle kyytiä... Tuff Love ;)

Tokokurssillakin tihulainen sitten yritti syödä mun kengännauhoja. Ja lopussa koitti varmaan jo repiä takinkin pois... Täytyykin taas kirjoittaa mitä kurssilla harjoiteltiin, että pysyy muistissa:

Ensin harjoiteltiin noutoa. Sitä lähdettiin pentujen kanssa harjoittelemaan niin, että sai namin, kun koski noutokapulaa tai Pörrön tapauksessa lähdettiin liikkeelle siitä, että Pörrö sai namin kun otti kapulan suuhun. Sillä kun tuo suuhun ottaminen ei ole mikään ongelma... Sitten namin sai kun piti kapulaa suussa vähän pidempään. Ja seuraava askel on, että saa namin, kun ottaa itse kapulan suuhun maasta. Ja tämän jälkeen kapula pitää ottaa maasta ja tiputtaa/antaa käteen, jotta nami pomppaa suuhun.

Tämän jälkeen harjoiteltiin seuraamista ja perusasentoa yhdessä. Kaksi askelta seuraamista ja käännös vasenpaan&pysähdys, jolloin koiran pitää hakea hyvä perusasento. Lisäksi kaksi askelta ja pysähdys, jolloin pitää taas hakea perusasento. Ja kaksi askelta ja käännös oikeaan&pysähdys.

Treenattiin yksi koira kerrallaan, kun meitä oli vain viisi. Joten yhden ollessa opettajan kanssa, mutt treenasivat eri puolilla hallia aikaisemmilla kerroilla harjoiteltuja kiertoja ja hyppyjä. Pörrön kanssa kierrot ja hyppy aloitettiin siitä mihin viimeksi jäätiin, mutta ei kyllä niissä yhtään edettykään. Ainoa ero viime kertaan oli, että nyt otettiin naksutin käyttöön.

Syksyinen metsä

PS. Pörrön Galleriaan (linkki oikealla) on lisätty kuvat Paimennuspäivästä. Siellä löytyy kuvia sisaruksista. Käykää kurkkaan!

Lampaita, ihania määkiviä lampaita

Kyllä on taas jääny blogipäivitykset väliin, kun koko aika menee töissä/lenkillä/treeneissä/kotitöissä... Ei vaan vuorokaudessa 24 tuntia riitä mihinkään!


Aloitetetaanpa kerronta Pörrön hauskimmasta tapahtumasta: Lampaiden paimennuksessa. Viime sunnuntaina oli siis Satumaisten Sankareiden pentutapaaminen lammastilalla Somerolla. Ensin oli lyhyt teoriaosuus aamupalan yhteydessä ja sitten jokaisella pennulla oli kaksi paimennuskertaa.

Ööö... Mites toi häntä nyt jäi ihan vahingossa
saalistus-asentoon...?!?

Tadaa, täältä mä taas tuun...

Kyllähän sitä tiesi, että pellolla on märkää ja varusteiksi oli palkattu kumpparit ja vedenkestävää pukua, mutta eipä sitten arvattu että pellot/laitumet on tähän aikaan vuodesta mutaliejua nilkan ja polven puoliväliin... Ja kun tähän lisätään Pörtsyn rakkaus mutaa/kuralätäköitä kohtaan, niin voitte varmaan arvata miltä Pörriäinen näytti päivän päätteksi :-/ Kotona oltiin suihkussa about puol tuntia ja meni varmaan desi Pet Headiä! Ja auto... Voi mun auto-parkaa... Onneksi on sentään se kevyt häkki, missä Pörrö majaili, mutta se haju :(

No joo... asiaan...Ensimmäisen paimennuskerran tarkoituksena oli saada koira kiinnostumaan lampaista, olla pelkäämättä niitä ja yrittää saada koira kiertämään lampaita. Koira oli siis kytkettynä pitkään liinaan, mutta liinasta sai päästää irti, kun koira lähti kiertämään lampaita.

Suureksi yllätykseksi Pörris kiinnostui lampaista heti aitaukseen päästyään. Ja etukäteen jo arvattiin, että lampaita se ei varmaankaan lähesty "häntä koipien välissä". Juu, ei todellakaan! Häntä sojotti piikkisuorana ylöspäin ja lampaita lähestyttiin kuinkas muutoin kun suu auki... hmm... Susi bordercollien vaatteissa...?!?

Pörrö siis kiinnostui lampaista, ei todellakaan pelännyt niitä ja lähti aika hyvin kiertämään niitä. Tosin monta kertaa se myös juoksi kohti lammaslaumaa, jolloin lampaat säntäili eri suuntiin. Ja hyvin monta kertaa se myös kiersi lampaat pitkä liina perässään tuloksena niputettu ohjaaja+lampaat. Täytyy sanoa, että koira kyllä oli PALJON paremmin kartalla paimennuksesta kun ohjaaja, jolla ei ollut hajuakaan mitä tehdä.

Hähää, mä taidan niputtaa lampaat ja ohjaajan...

Tää lauman koossapitäminenhän on ihan helppoo...

Iltapäivän paimennuskerralla koira oli irti ja tarkoituksen oli, että koira kiertää lampaat "nippuun" ja jää eripuolelle lampaita kuin ohjaaja. Sitten lampaat seuraisivat ohjaajaa koiran ja ohjaajan välissä. Ja koska lampaat usein menivät turvaan aidan viereen, niin koiran tuli myös uskaltaa mennä lampaiden ja aidan väliin ajaen ne keskemmälle. Hmm... minkähän takia ne lampaat oli aidan vieressä... ei lainkaan näyttäneet kyllästyneiltä meidän sekoiluun....

Pörrö oli kyllä ihan elementissään ilman liinaa. Se uskalsi mennä (suorastaan syöksyä ihanaan mutaan) aidan ja lampaiden väliin, kiertää lampaita ja olla eri puolella lampaita kun ohjaaja. Terokin pääsi vähän jyvälle siitä mitä tehdä ja sai ohjattua Pörröä kepillä pitämään vähän hajurakoa lampaisiin, jotta lampaat pysyi yhdessä nipussa. Loppua kohden jopa Pörrön häntä laski pystysuorasta saalistus-modesta alas paimenpojaksi :D Hieno pentu!

Täältä mä tuun ja te lähdette pois aidan vierestä,
kun mä näin nätisti pyydän...

Ja pistetään katras liikkuun keskelle aitausta!

Ja sit pysäytys ja tiivis paketointi hienolla kaarella...
Että mä oon taitava!

Ihan yhtä paimennusta ja mutakylpyä ei päivä ollut, vaan tulipa nähtyä sisaruksiakin. Ja Ihanan Pipsa-siskon kanssa käytiin lenkillä, jos sitä leikkimistä nyt voi lenkillä käymiseksi sanoa...
Kaikkiaan siis loistava päivä ja kotiin tuomisena todella väsynyt Pörriäinen.

Taimi näyttää miten isoa laumaa hallitaan.

No sitten ihan toisenlaiseen koulutukseen: Toko-kurssi Tamskin hallissa. Nyt kurssia on kolme tunnin kertaa takana.

Ensimmäisellä kerralla mä en ollut paikalla, kun oli työreissulla. Siellä oli harjoiteltu seuraamista. Katsekontakti on Pörröllä hyvä. Nami annataan 5-10 metrin välein. Kun pysähtyy, niin myös Pörrö pysähtyy sivulle istumaan ilman käskyä, mutta yleensä 20 cm liian eteen. Käännökset oikealle menee tosi hyvin, vasemmalle onkin vielä vähän hakusessa.

Lisäksi tunnilla harjoiteltiin rivi-ohittamista, niin että koira on sekä oikealla että vasemalla. Ja välillä koirat pysäytettiin samaan vierivieretysten ja kontaksi pidettiin koko ajan.

Toisella kerralla harjoiteltiin kiertoa. Tolpan tai muun esteen kiertämistä. Me ei olla tätä ennen harjoiteltu eli namikäsi on apuna lähetyksessä, mutta muutaman toiston jälkeen namilla ei enää tarvinnut kiertää estettä vaan pelkästää lähettää Pörrö kiertämään.

Kun kiertäminen on hallussa niin sitten harjoitellaan pysäytystä. Me ei päästy vielä tähän asti, koska kierto piti lähettää ihan esteen edestä, mutta pysäytyksessä otetaan siis aluksi lelu käyttöön. Koiran tullessa kierrolta se heitetään koiran taakse, joilloin koira pysähtyy. Ja sitten toistojen jälkeen koira pysyhtyy jo ennen kuin lelu edes irtoaa kädestä jne.

Lisäksi harjoiteltiin kaukoja. Maahan-istu menee Pörröltä jo täysin ilman nami/käsiapua. Tosin namin avulla liikerata on täydellinen kun taas ilman apua se menee vähän miten sattuu (heittää usein lonkalle). Maahan-seiso sen sijaa tarvii namiavun seiso-liikkeessä. Siinäkin kuitenkin pitää jo aika hyvin tassut paikoillaan. Istu-seiso onkin sitten haastavampi noiden tassujen paikalla pysyvyyden kannalta.

Kolmannella kerralla eli eilen harjoiteltiin hyppyjä. Joskaan ei sanan varsinaisessa merkityksessä, koska Pörröllä hyppyeste oli 10 cm korkea. Namin perässä se "hyppää" hyvin käskystä esteen yli ilman että ohjaaja liikkuu. Siis namialustalle namia ja sitten "hyppy" namille ja takaisin ohjaajan sivulle. Mitään pysäytystä hypyn jälkeen ei vielä tässä vaiheessa tehdä.

Sitten harjoteltiin myös liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Seisomista harjoiteltiin niin, että koira pysäytettiin namilla, siirryttiin namia syöttäessä eteen ja sitten vielä nopeasti käsi taakse ja taas namia, jotta myös jäi paikalle seisomaan. Maahanmenoa harjoiteltiin samalla tavalla namin kanssa. Kerran Pörrö meni jopa maahan liikkestä käskystä ilman namia, mutta se taisi olla vanhinko :D


Nyt Pörröllä tuleekin olemaan erilainen viikko, kun me lähetään breikille Epsanjaan ja Pörris menee Teron vanhemmille hoitoon. Ne luulee saavansa hoitoon ihanan, superkiltin ja tottelevaisen pennun jollainen se on aina kyläillessä ollut, mutta mä vähän pelkään että vieraskoreus ei kestä montaa vuorokautta putkeen vaan Bikke ja Esko pääsee jossain vaiheessa myös tutustumaan siihen pikku-riiviöön, joka tuon sulosen ulkokuoren sisällä asustaa...

Pörrö 5 kuukautta

Perjantaina oli meidän pikku-Pörriäisen 5 kk päivä :) Ajatella, niin vauveli vielä, mutta silti jo niin fiksu ja rauhallinen - halutessaan ;)

Tässä pari otosta juhlapäivän kunniaksi:

Juu-u, hieman ehkä tympääntyneen oloinen kuvissa, mutta Pörriäinen pitääkin huomattavasti enemmän kaikesta äksönistä...

Pörrö on nyt 17 kg ja noin 47 cm. Eli eiköhän tässä vielä noin 5 kiloa ja senttiä tule lisää. Penturuoka loppui tänään, joten nyt siirrytään täysin Hills'in Active Fittness -"aikuisruokaan". Kuukauden päiväthän me ollaan sekoitettu noita ruokia keskenään.

Hampaat ovat nyt kaikki vaihtuneet uusiin kiiltävän valkoisiin hampaisiin. Hampaat kyllä jatkavat vielä kasvamistaan, mutta nyt jo voi sanoa, että aika tehokkailta nuo keskenkasvuisetkin tuntuvat! Puruluut järsitään tosi nopsaan ja toissa-aamuna totesin lenkillä, että hihnakaan ei vaadi kun yhden kunnon puraisin takahampailla :-O


Puruluusta selvää jälkee...

 Me muuten päästiin Tamskin toko-kurssille,  joka on tarkoitettu kisoihin tähtääville nuorille koirille. Ohjaaja on sama kun nyt pentukurssin "jatko-osassa" on ollut. Se ehkä vaikutti "hieman" kurssille pääsyyn, sillä juuri tuon ohjaajan mielestähän Pörrö toimii kuin ajatus ;-P Kurssi alkaa ensi tiistaina Tamskin hallissa.

Meitsi ei pääsekään kurssin ekalle kerralle, sillä oon työreissulla Virossa koko alkuviikon. Saapa nähdä miten pojat pärjää 24/7 keskenään kotona. Pörrölle on varattu päivähoitopaikka Teron vanhemmilta, jotta Pörtsyn ei tarvi olla10 tuntia yksin kotona päivisin :D Mitä ilmeisimmin hauska ja puuhakas viikko Pörrikselle luvassa karjalankarhukoirien Jassun ja Hexan kotona.

Otettiin muuten viikonloppuna naksutin käyttöön. Heh, riitti sitten kymmenkunta toistoo, jotta Pörrö hiffas mistä on kyse. Maahanmeno ei ole meillä sujunut ilman "namikättä", joten naksutinta testattiin ensimmäisenä siihen. No joopa joo... siihenkin riitti sellaiset 10 toistoa ja sitten Pörrö tarjosi itse sitä maahanmenoa käskystä - siis ilman "namikättä". Me ollaan siis "turhaan" hinkattu kättä pois pari kuukautta... Jos olis pösilöt ohjaajat tajunneet ottaa naksuttimen aikaisemmin käyttöön, niin... hmp.

Kärsivällisyyttä on Pörrikselle tullut paljon lisää. Tänään pentukurssillakin Pörrö pysyi paikalla vaikka kuinka kauan ja yhden peruutusaskeleenkin pystyin jo ottamaan :) Kotonahan paikalla pysytään, vaikka lähtis ite eri huoneeseen ja nami olis lattialla vieressä. 

Vielä kun tulis kärsivällisyyttä tuohon lenkkiriekkumiseenkin. Riekkumista ei kauheasti ole viime viikkona esiintynyt - korkeintaan viimeiset 100 metriä, mutta Elli ja Joonas sai riekkumista osakseen viimeisen kilometrin matkalta. Sorry. Ei kuulemma onneksi riekkuminen lopettanut lenkityksiä siihen vaan Pörrö pääsee jatkossakin kävely- ja juoksulenkeille :D

Vielä loppukevennyksenä kerrottakoon, kuinka omistajien periaatteet murenevat: Pörrö herää viikonloppuisinkin klo 6 paikkeilla, ja alkaa tuijottamaan sängyn vieressä, että herätkää ny jo!!! Mutta sitten kun päästää Pörriäisen sänkyyn viekkuun nukkuun niin se jatkaa unia vielä 1-2 tuntia. Jeps, näin meillä :)