keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Tottelevaisuusvalio
Kerrottakoon, että Pörrö oli päättänyt meidän työpäivän aikana nakertaa Salme Mujusen kirjan "Tie tottelevaisuusvalioksi". Hmmp. Pitäisiköhän tuo nyt tulkita niin, että Pörrö ei ole todellakaan ole tiellä tottelevaisuusvalioksi...?!
tiistai 22. marraskuuta 2011
Noudon haltuunotto
Lisätäänpäs sitten taas treenipäivitys ettei unohdu mitä ollaan tehty.
Ensin harjoiteltiin liikkeestä maahanmenoa. Ja tarkoituksena tosiaan sellainen vauhdikas maahanmeno. Ensin Pörrön kanssa reenattiin niin, että koira seisomaan paikoilleen sitten pari askelta taaksepäin. Sitten huuto "tule" ja "sukellus" koiran mukana maahan. No siis en mä nyt maahan asti mennyt, mutta räväkällä liikkeellä nami maahan koira mukana.
Sitten testattiin niin että Tero oli reilun 5 metrin päästä. Pörrölle "tule" käsky ja sitten yhdessä se sukellus maahan. Sitten taas mä kutsun Pörröä ja menen sen kanssa maahan.
Koska Pörrö oli niin innosta piukeena ei paikalla seisominen enää onnistunu treeneissä vaan saatiin kotiläksy. Koiran seistessä sanotaan sille "paikka", kävellään muutaman metrin päähän ja käsky maahan. Jotta oppii, että aina ei tarvi tulla ensin namin luo. Noo... tietysti testasin heti kun päästiin kotiin ja totesin, että ei mitään ongelmaa maahanmenossa seistessä eri puolella huonetta. Enemmänkin siinä, että saa sen jäämään seisomaan, kun tuppaa aina heti tarjoamaan istumista eikä tuota seisomista olla kauheasti harjoiteltu. Kuitenkin tarvii tuota seiso-maahan kaukona harjoitella, kun istu-maahan on jo niin helppo nakki...
Sitten harjoiteltiin noutoa, joka on ollut meille vaikeinta Pörrön vahvan "mä-rakastan-olla-takaa-ajettu-vietin" takia. Noutoa/luovutusta ollaan kuitenkin treenattu kotona selkeästi eniten vikan kahden viikon aikana ohjeiden mukaan ja tehtiinkin vaikutus kouluttajaan.
Ison noutokapulan Pörris ottaa maasta ja antaa mulle käteen. Siinä pitäisi nyt alkaa opettamaan matkaa. Eli alan peruuttamaan muutaman askeleen, kun Pörrö on ottanut kapulan ja palkkaan, kun tuo käteen.
Tunnarilla tuo peruutus jo sujuu ja samoin se, että heitän tunnarin about 5 metrin päähän ja pyydän tuomaan. Pörris siis tuo tunnarin ja antaa käteen. Tunnarilla läksyksi tuli oikean luovutuksen treenaus. Eli Pörrö pitäisi saada ihan tuohon varpaiden eteen luovuttamaan kapula. Siihen se vedettäisiin namin tai tunnarikapulan avulla. Nyt ongelma on se, että se tiputtaa kapulan heti kun alan sitä hilaamaan ihan kiinni meikkikseen.
Sanottakoon muuten, että kotona (ainakin sisällä) myös pallo/lelu tuodaan nykyään käteen!!! Tää on kyllä varsinainen voitto meille :D Mutta nyt mä oonkin ollut muutaman päivän Pörrön namiautomaatti ja sehän käyttää sitä hyväksi tuomalla palloo yhtä mittaa... Mutta vahvistetaan nyt, kun kerran ollaan vihdoin tähän päästy.
Lopuksi treeneissä oli koiran venyttelyä. Hih. Ei mennyt meidän osalta ihan putkeen, mutta hajulle päästiin, miten koiraa voisi venytellä, ettei mene treeniputkessa jumiin. Vielä kun muistaisi ne sitten kun Pörrö ei ajattele, että venyttely=riekkuminen....
Ensin harjoiteltiin liikkeestä maahanmenoa. Ja tarkoituksena tosiaan sellainen vauhdikas maahanmeno. Ensin Pörrön kanssa reenattiin niin, että koira seisomaan paikoilleen sitten pari askelta taaksepäin. Sitten huuto "tule" ja "sukellus" koiran mukana maahan. No siis en mä nyt maahan asti mennyt, mutta räväkällä liikkeellä nami maahan koira mukana.
Sitten testattiin niin että Tero oli reilun 5 metrin päästä. Pörrölle "tule" käsky ja sitten yhdessä se sukellus maahan. Sitten taas mä kutsun Pörröä ja menen sen kanssa maahan.
Koska Pörrö oli niin innosta piukeena ei paikalla seisominen enää onnistunu treeneissä vaan saatiin kotiläksy. Koiran seistessä sanotaan sille "paikka", kävellään muutaman metrin päähän ja käsky maahan. Jotta oppii, että aina ei tarvi tulla ensin namin luo. Noo... tietysti testasin heti kun päästiin kotiin ja totesin, että ei mitään ongelmaa maahanmenossa seistessä eri puolella huonetta. Enemmänkin siinä, että saa sen jäämään seisomaan, kun tuppaa aina heti tarjoamaan istumista eikä tuota seisomista olla kauheasti harjoiteltu. Kuitenkin tarvii tuota seiso-maahan kaukona harjoitella, kun istu-maahan on jo niin helppo nakki...
Sitten harjoiteltiin noutoa, joka on ollut meille vaikeinta Pörrön vahvan "mä-rakastan-olla-takaa-ajettu-vietin" takia. Noutoa/luovutusta ollaan kuitenkin treenattu kotona selkeästi eniten vikan kahden viikon aikana ohjeiden mukaan ja tehtiinkin vaikutus kouluttajaan.
Ison noutokapulan Pörris ottaa maasta ja antaa mulle käteen. Siinä pitäisi nyt alkaa opettamaan matkaa. Eli alan peruuttamaan muutaman askeleen, kun Pörrö on ottanut kapulan ja palkkaan, kun tuo käteen.
Tunnarilla tuo peruutus jo sujuu ja samoin se, että heitän tunnarin about 5 metrin päähän ja pyydän tuomaan. Pörris siis tuo tunnarin ja antaa käteen. Tunnarilla läksyksi tuli oikean luovutuksen treenaus. Eli Pörrö pitäisi saada ihan tuohon varpaiden eteen luovuttamaan kapula. Siihen se vedettäisiin namin tai tunnarikapulan avulla. Nyt ongelma on se, että se tiputtaa kapulan heti kun alan sitä hilaamaan ihan kiinni meikkikseen.
Sanottakoon muuten, että kotona (ainakin sisällä) myös pallo/lelu tuodaan nykyään käteen!!! Tää on kyllä varsinainen voitto meille :D Mutta nyt mä oonkin ollut muutaman päivän Pörrön namiautomaatti ja sehän käyttää sitä hyväksi tuomalla palloo yhtä mittaa... Mutta vahvistetaan nyt, kun kerran ollaan vihdoin tähän päästy.
Lopuksi treeneissä oli koiran venyttelyä. Hih. Ei mennyt meidän osalta ihan putkeen, mutta hajulle päästiin, miten koiraa voisi venytellä, ettei mene treeniputkessa jumiin. Vielä kun muistaisi ne sitten kun Pörrö ei ajattele, että venyttely=riekkuminen....
torstai 17. marraskuuta 2011
Vähän erilaiset treenit
Lauantaina oltiin "treenaamassa" Tamskin järjestämässä Match Show:ssa. Ja todellakin voi sanoa, että oltiin treenaamassa eikä että oltiin näyttelyssä... Tero ja mähän ollaan oltu vaan metsästyskoiranäyttelyissä aiemmin, jossa koirien ei tarvi osata mitään muuta kun olla rähisemättä ja purematta tuomaria... Niinpä nyt oli ihan mielenkiintoista oppia, että mitä oikeessa näyttelyssä pitäisi osata :)
Ajateltiin kyllä kääntyä jo hallin parkkiksella kotiinpäin, kun autosta noustessa koiria vietiin halliin vaalenpunasilla rattailla ja kärryillä... Meillähän siis varusteina vesi, vesikuppi, nameja, kaulapanta, hurtta talutin ja harja. Harjaa ei muuten käytetty kertaakaan ja tosiaan mistään näyttelytaluttimesta ei ollu tietookaan...
Kun halliin päästiin niin siellä porukka jo juoksi kehää ympäri treenaamassa ja harjaili koirien turkkeja. Teroo yritin saada kehään treenaan kepeetä juoksuaan ;o) mutta kuulemma vaan "lahjattomat treenaa". No joo, tuossa vaiheessa ois ehkä ollutkin enää turha treenata yhtään mitään, kun tässä ollaan koko syksy menty niin, että lenkillä juoksuun lähdettäessä Pörrö pomppii ja riekkuu ekat 200 metriä... hmm...lupaava, eikö?
Kaikkiaan näyttelyssä oli päälle kolmisenkymmentä pentua (4-12 kk). Ja kun ekaa kertaa moisessa tapahtumassa oli koira, ohjaaja ja huoltaja, niin jännityksellä ootettiin, että nähtäis ekasta ryhmästä, että mitä kehässä pitää tehdä. Noo, ei sitten nähty, koska tottakai me oltiin heti ensimmäisessä parissa :O Kuinkas muuten... Ja kaiken lisäksi meidän pariksi tuli näyttelytaluttimessa oleva Tolleri, joka oli kiertänyt jo "muutaman" näyttelyn.
Kehässä sitten Tero ja Pörris menivät ympyrää, kolmion ja viivan. Ja tämän jälkeen oli tarkoitus seistä tuomarin edessä ja lopuksi vielä ympyrää tollerin kanssa samaan aikaan ja näyttelyseisontaa. Aina kun Tero otti juoksuaskeleen, niin Pörtsy alko pomppiin. Kun Tero käveli, niin tuloksena hieno seuraaminen :) Seisominen kesti sitten namin verran jonka jälkeen perusasentoon... hih... Tuomarin mielestä ei kuitenkaan riekuttu liikaa vaan saatiin kutsu "B-finaaliin".
Sitten reilun tunnin päästä kun tuli uudestaan kutsu kehään, niin Tero oli päättänyt, että sehän ei juokse vaan kävelee niin nopsaan kun pystyy. Nyt kehässä oli 11 koiraa ja Pörrö jolkotteli vieressä keskittyen seuraamiseen. Seisomisessakin Pörrö pysyi jo vähän pidempään, joten kun tuomari lähti kättelemään ensimmäiset 6 koiraa pois kehästä, niin me ei kuuluttu tähän joukkoon. Wow :) Viidentenä tuli lähtö seuraavien kommenttien saattelemana: "Todella hieno koira ja siitä tulee vielä aivan loistava, mutta ohjaajan ja koiran kokomattomuus näkyi." Hmm... jaa mikä kokemuksen puute... Kaikkiaan siis pojilla mieletön petraaminen ensimmäiseen kehässäoloon nähden!
Mutta nyt siis tiedetään mitä näyttelyssä pitää tehdä joten voidaan seuraavaa kertaa varten sitten jo treenatakin, jos vaikka pääsis palkinnoille asti, kun ei tarvi petrata enää kun yhdellä sijalla ;)
Ja mikä oli erittäin loistava huomata oli Pörrön rentous kentän laidalla. Muut koirat vieressä haukkui, riuhtoi, hyppi ja pomppi. Pörrö päätti ottaa päikkärit ja käpertyi kerälle meidän jalkojen juureen. Se oli kyllä niin söpöläinen odottaessaan omaa vuoroaan.
Jälkitunnelmissa - Poseerausta kotona:
 |
| Tamskin Match Show |
Ajateltiin kyllä kääntyä jo hallin parkkiksella kotiinpäin, kun autosta noustessa koiria vietiin halliin vaalenpunasilla rattailla ja kärryillä... Meillähän siis varusteina vesi, vesikuppi, nameja, kaulapanta, hurtta talutin ja harja. Harjaa ei muuten käytetty kertaakaan ja tosiaan mistään näyttelytaluttimesta ei ollu tietookaan...
Kun halliin päästiin niin siellä porukka jo juoksi kehää ympäri treenaamassa ja harjaili koirien turkkeja. Teroo yritin saada kehään treenaan kepeetä juoksuaan ;o) mutta kuulemma vaan "lahjattomat treenaa". No joo, tuossa vaiheessa ois ehkä ollutkin enää turha treenata yhtään mitään, kun tässä ollaan koko syksy menty niin, että lenkillä juoksuun lähdettäessä Pörrö pomppii ja riekkuu ekat 200 metriä... hmm...lupaava, eikö?
Kaikkiaan näyttelyssä oli päälle kolmisenkymmentä pentua (4-12 kk). Ja kun ekaa kertaa moisessa tapahtumassa oli koira, ohjaaja ja huoltaja, niin jännityksellä ootettiin, että nähtäis ekasta ryhmästä, että mitä kehässä pitää tehdä. Noo, ei sitten nähty, koska tottakai me oltiin heti ensimmäisessä parissa :O Kuinkas muuten... Ja kaiken lisäksi meidän pariksi tuli näyttelytaluttimessa oleva Tolleri, joka oli kiertänyt jo "muutaman" näyttelyn.
Kehässä sitten Tero ja Pörris menivät ympyrää, kolmion ja viivan. Ja tämän jälkeen oli tarkoitus seistä tuomarin edessä ja lopuksi vielä ympyrää tollerin kanssa samaan aikaan ja näyttelyseisontaa. Aina kun Tero otti juoksuaskeleen, niin Pörtsy alko pomppiin. Kun Tero käveli, niin tuloksena hieno seuraaminen :) Seisominen kesti sitten namin verran jonka jälkeen perusasentoon... hih... Tuomarin mielestä ei kuitenkaan riekuttu liikaa vaan saatiin kutsu "B-finaaliin".
Sitten reilun tunnin päästä kun tuli uudestaan kutsu kehään, niin Tero oli päättänyt, että sehän ei juokse vaan kävelee niin nopsaan kun pystyy. Nyt kehässä oli 11 koiraa ja Pörrö jolkotteli vieressä keskittyen seuraamiseen. Seisomisessakin Pörrö pysyi jo vähän pidempään, joten kun tuomari lähti kättelemään ensimmäiset 6 koiraa pois kehästä, niin me ei kuuluttu tähän joukkoon. Wow :) Viidentenä tuli lähtö seuraavien kommenttien saattelemana: "Todella hieno koira ja siitä tulee vielä aivan loistava, mutta ohjaajan ja koiran kokomattomuus näkyi." Hmm... jaa mikä kokemuksen puute... Kaikkiaan siis pojilla mieletön petraaminen ensimmäiseen kehässäoloon nähden!
Mutta nyt siis tiedetään mitä näyttelyssä pitää tehdä joten voidaan seuraavaa kertaa varten sitten jo treenatakin, jos vaikka pääsis palkinnoille asti, kun ei tarvi petrata enää kun yhdellä sijalla ;)
Ja mikä oli erittäin loistava huomata oli Pörrön rentous kentän laidalla. Muut koirat vieressä haukkui, riuhtoi, hyppi ja pomppi. Pörrö päätti ottaa päikkärit ja käpertyi kerälle meidän jalkojen juureen. Se oli kyllä niin söpöläinen odottaessaan omaa vuoroaan.
 |
| Meillä ei turhia ressata :) |
Jälkitunnelmissa - Poseerausta kotona:
 |
| "Hei, lopettakaa ny jo... Boring..." |
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Megatreenit
Jaahas, niin se vaan on, että vaikka tuo pentu riekkuu välillä Tavesin harjoituskentällä, niin Tamskin halliin mentäessä se on 110 % keskittynyt mallioppilas. On se vaan käsittämätöntä...
Treeneissä oli vuorossa perusasento-harjoituksia:
Ensin harjoiteltiin perusasentoa liikkumalla itse kuvitteellista ympyrää aina neljännes kerrallaan. Ja koiran piti seurata siihen viereen perusasentoon joko käskystä tai ilman käskyä. Mä käytin "sivulle" käskyä ja hyvinhän se meni. Vielä kun allekirjoittanut tajus pitää nami-kättä oikeessa kohdassa, niin oli koiran ja ohjaajat sääret täysin samalla linjalla :) Naksuttimenkin muistin ottaa käyttöön puolivälissä :P
Sitten perusasentoa harjoiteltiin liikkumalla postimerkin reunoja pitkin. Eli yksi askel suoraan ja seuraava vasemmalle ja koira seuraa perässä perusasentoon. Käytin taas "sivulle" käskyä ja meni ehkä vielä paremmin kuin kun ympyräharjoitus. Taas oli täysin oikea kohta, kun nami-käsi malttoi pysyä oikeassa kohdassa :) Oikeesti, meillä kyllä ohjaaja on PALJON hitaampi oppiin kun koira. Vaikeeta.
Perusasennon jälkeen otettiin seuraamista. Seuraamista tehtiin mutkitellen muita koirakkoja. Ja samalla tietysti treenattiin myös kontaktia muiden ohittaessa. Mulla oli mukana pitkästä aikaa Pörriksen suosikki herkkuja ja seuraamisessahan ei katse herpaantunut hetkeksikään. Ja hienosti katsoo silmiin eikä namikäteen :) Varmaan on sanomattakin selvää, että kontakti pysyi hyvin paikallaan ollessa.
Oli muuten niin hyvät namit pitkästä aikaa, että kouluttajan selostaessa harjoituksia, Pörrö teki kaikkensa saadakseen namia - kengännauhojen syöminen oli muisto vain: ensin tuijotus silmiin, sitten istumaan, sitten perusasentoo, eteen, seisominen, istu-maaha-istu-maahan-istu ja taas paerusasentoo. Sit mun oli jo pakko sanoo käsky istu ja antaa sille namia, kun muitakin alko jo naurattaa Pörriksen omat treenit. Tulipahan selväksi, että kyllä se osaa, kun vaan huvittaa...
Lopuksi tunnilla käytiin läpi tunnarikapulan hakua. Eli koiralle viedään 10 m päähän noin 6 kapulaa, joista sen pitä valita se, mihin ohjaaja on koskenut. Meidän tunnarikapulaharjoitukset jakautuu nyt kahteen: etsintään ja luovutukseen.
Luovutuksessa ollaan jo tehty niin, että annan Pörrölle kapulan, se ottaa kapulan suuhun ja tiputtaa kädelle -> palkka. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että Pörris ottaa kapulan maasta suuhun ja tiputtaa kädelle -> palkka. Seuraavaksi kasvatetaan sitten aikaa eli sen pitäisi pitää kapulaa suussa. Saapa nähdä miten onnistutaan...
Etsintää tehtiin heti lenkillä koulutuksen jälkeenkin: kapula lenkille mukaan ja sitten sitä piilotetaan puskaan/lehtikasaan/yms. ja koiran pitää se löytää. Ihan peace of cake Pörrölle: ollaan keppien kanssa pelattu niin paljon lenkillä...
Seuraavaksi pitäisi laittaa mun pitelemä kapula tunnarikapulakasan viereen ja saada Pörrö valitsemaan oikea kapula. Ja tämän jälkeen (joskus sitten) laittaa kapula keskelle kasaa. Tuomista ja luovutusta ei siis vielä yhdistetä tähän ennen kuin oikean löytäminen ja luovutus sujuu loistavasti.
Vähän ollaan kyllä tuossa noudossa edistytty: enää Pörrö ei (aina) lähde lelu suussa pakoon vaan usein se tulee lelun kanssa luokse ja tiputtaa sen viereen. Käteen ei vielä anna, mutta hiljaa hyvä tulee... Tai jotain...
Tänään on taas Pörrölle ihanaa ohjelmaa, kun koira-sukulaisia tulee kyläilemään: Enni ja Heimo :D Tervetuloa!
Treeneissä oli vuorossa perusasento-harjoituksia:
Ensin harjoiteltiin perusasentoa liikkumalla itse kuvitteellista ympyrää aina neljännes kerrallaan. Ja koiran piti seurata siihen viereen perusasentoon joko käskystä tai ilman käskyä. Mä käytin "sivulle" käskyä ja hyvinhän se meni. Vielä kun allekirjoittanut tajus pitää nami-kättä oikeessa kohdassa, niin oli koiran ja ohjaajat sääret täysin samalla linjalla :) Naksuttimenkin muistin ottaa käyttöön puolivälissä :P
Sitten perusasentoa harjoiteltiin liikkumalla postimerkin reunoja pitkin. Eli yksi askel suoraan ja seuraava vasemmalle ja koira seuraa perässä perusasentoon. Käytin taas "sivulle" käskyä ja meni ehkä vielä paremmin kuin kun ympyräharjoitus. Taas oli täysin oikea kohta, kun nami-käsi malttoi pysyä oikeassa kohdassa :) Oikeesti, meillä kyllä ohjaaja on PALJON hitaampi oppiin kun koira. Vaikeeta.
Perusasennon jälkeen otettiin seuraamista. Seuraamista tehtiin mutkitellen muita koirakkoja. Ja samalla tietysti treenattiin myös kontaktia muiden ohittaessa. Mulla oli mukana pitkästä aikaa Pörriksen suosikki herkkuja ja seuraamisessahan ei katse herpaantunut hetkeksikään. Ja hienosti katsoo silmiin eikä namikäteen :) Varmaan on sanomattakin selvää, että kontakti pysyi hyvin paikallaan ollessa.
Oli muuten niin hyvät namit pitkästä aikaa, että kouluttajan selostaessa harjoituksia, Pörrö teki kaikkensa saadakseen namia - kengännauhojen syöminen oli muisto vain: ensin tuijotus silmiin, sitten istumaan, sitten perusasentoo, eteen, seisominen, istu-maaha-istu-maahan-istu ja taas paerusasentoo. Sit mun oli jo pakko sanoo käsky istu ja antaa sille namia, kun muitakin alko jo naurattaa Pörriksen omat treenit. Tulipahan selväksi, että kyllä se osaa, kun vaan huvittaa...
Lopuksi tunnilla käytiin läpi tunnarikapulan hakua. Eli koiralle viedään 10 m päähän noin 6 kapulaa, joista sen pitä valita se, mihin ohjaaja on koskenut. Meidän tunnarikapulaharjoitukset jakautuu nyt kahteen: etsintään ja luovutukseen.
Luovutuksessa ollaan jo tehty niin, että annan Pörrölle kapulan, se ottaa kapulan suuhun ja tiputtaa kädelle -> palkka. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että Pörris ottaa kapulan maasta suuhun ja tiputtaa kädelle -> palkka. Seuraavaksi kasvatetaan sitten aikaa eli sen pitäisi pitää kapulaa suussa. Saapa nähdä miten onnistutaan...
Etsintää tehtiin heti lenkillä koulutuksen jälkeenkin: kapula lenkille mukaan ja sitten sitä piilotetaan puskaan/lehtikasaan/yms. ja koiran pitää se löytää. Ihan peace of cake Pörrölle: ollaan keppien kanssa pelattu niin paljon lenkillä...
Seuraavaksi pitäisi laittaa mun pitelemä kapula tunnarikapulakasan viereen ja saada Pörrö valitsemaan oikea kapula. Ja tämän jälkeen (joskus sitten) laittaa kapula keskelle kasaa. Tuomista ja luovutusta ei siis vielä yhdistetä tähän ennen kuin oikean löytäminen ja luovutus sujuu loistavasti.
Vähän ollaan kyllä tuossa noudossa edistytty: enää Pörrö ei (aina) lähde lelu suussa pakoon vaan usein se tulee lelun kanssa luokse ja tiputtaa sen viereen. Käteen ei vielä anna, mutta hiljaa hyvä tulee... Tai jotain...
Tänään on taas Pörrölle ihanaa ohjelmaa, kun koira-sukulaisia tulee kyläilemään: Enni ja Heimo :D Tervetuloa!
maanantai 7. marraskuuta 2011
Murkun puuhapäivä
Murkkuikä. Uhmaikä. Ja tämä yhdistettynä itsepäisyyteen sekä mielettömään itsetuntoon. Argh!!!!
Juu-u, Pörröstä siis on menneen viikon aikana tullut "kunnon" murkku. Kukaan muu ei tätä näe/usko, koska kuten kunnon teini, Pörris osaa olla varsinainen enkeli muiden silmien alla. Mutta meidän kanssa sitten kapinoidaan ja pistetään vastaan ihan täysillä. No joo, sanoipa Tavesin kouluttaja viikko sitten Pörrön tylsistyttyä ja alettua repiä mun hihaa, että Pörristä saa nähtävästi ojentaa reilumman puoleisesti, kun sen itsetunto tuntuu kestävän kieltämisen paremmin kuin hyvin. Kaikki aiemmin koulutuksissa olleet bortsut ovat kuulemma olleet vähän pehmeämpiä...
No joo, onhan se hyvä, että koiralla on omakin tahto... Hmm...
Tässä muutama esimerkki meidän pikku kapinallisesta:
Mutta nyt siten kivempaan aiheeseen, eiliseen sunnuntaihin, jolloin oli äksönia niin paljon, että Pörrökin on taas se ihana haukku, joka se oli viikko-pari sitten.
Ensin oli aamulla Tavesin tottis-treenit palveluskoirakentällä. Siinä harjoiteltiin luoksepäästävyyttä, seuraamista, koirakkojen ohitusta ja pujottelua. Pääteema oli "ihmisruutu". En muista mikä sen oikee nimi on, mutta siinä siis pitää pujotella kahdeksikko ihmisten ympäri seuraten ja sitten koiran pitää mennä istumaan jokun ruudussa olevan ja pyörivän ihmisen viereen. Tämän harjoituksen jälkeen leikitettiin koirien kanssa, kun kentän toisella puolella ammuttiin starttipistoolilla. Pörröhän ei tosiaan noista ampumisista ole moksiskaan, mikä on kyllä hyvä. Lopuksi oli vielä vauhdikas luoksetulo.
Tämän jälkeen pakattiin koirat autoon (siis Pörrö, Vieno ja Lyyli) ja suunnattiin kohti Hämeenkyrön metsiä. Siellä oli jäljestystä, ruutua, hakua yms. ohjelmassa vähän koirasta riippuen.
Pörrölle tehtiin kaksi jälkeä: mun jälki oli mitattuna 98 "jättiläisen askelta" eli vamaankin noin 80 m. Se ajettiin tuoreeltaan ja meni kyllä ihan loistavasti, myös kulmat ja kaatuneiden puiden ylitykset. Teron jälki oli vähän pidempi ja se vanheni tunnin. Myös sen Pörrö meni ihan mahtavasti nenä maassa kuin kiskoilla. Ihmeteltiin porukalla, että miten tuo 110 -lasissa peuhaava pentu voikin tuohon jälkeen keskittyä niin, että edes Vienon kommentointi ei saa nenää nousemaan...?!?
Nyt laitettiin jäljille 3 tunnari-kapulaa per jälki. Pörrö nuuhkaisi pari kertaa jäljellä olleita kapuloita, mutta sen erityisemmin se ei niitä noteerannut. Tarvisi treenata tuota kapulan luovutusta paaaaaaljon lisää, jos sitten osaisi joskus yhdistää 1+1= maasta nostettu tunnari.
Sitten Pörrö toimikin maalikoirana Lyylille. Mentiin matka, jossa oli vähän kaikkia: hiekkatietä, metsätietä, metsää, peltoa, ojanylityksiä jne. Hienosti ja mielettömällä vauhdilla oli Lyyli puskenut eteenpäin suoraan meidän piilolle ladon taakse :)
Seuraavaksi Pörrölle treenattiin hakua. Otettiin ihan eri puolelle metsää (pellon toiselle laidalle) 3 piiloa: Sari, Juha ja meikkis. Etsi ja Missä -sanat ovat Pörrölle todella tuttuja, joten heti alkoi nenä toimimaan ja haku oli päällä ;) Välillä nenä kyllä käy myös maassa, mutta kun mitään jälkeä ei metsässä ole, niin kyllä se nopsaan myös nousee ylös. Piilosta riippuen 15-20 metristä tuli selvä merkki, että "nyt mä tiedän" ja kaula kurottui pitkälle. Sitten Tero päästi hakuliinasta irti ja koira viiletti piilolle. Löytyi.
Kun kaikki treenit oli pulkassa, niin sitten koirat pääsi leikkimään pellolle. Kyllä siinä on Pörröllä tekemistä, kun tyttöjä tulee syliin oikealta ja vasemmalta! Mutta on se niin onnessaan, kun pääsee täysillä peuhaamaan :o)
Kotiin kun palattiin 7 tunnin "työ"päivän jälkeen, niin siinä sitten rötvättiin kaikki rivissä ketarat taivasta kohti. Pörrö oli kyllä ihan tilt aina iltalenkkiin asti. Ei herännyt edes siihen, kun me mentiin syömään! Jääkapin avus ilman Pörriksen tarkkailua on todella harvinaista! Iltalenkillä sitten törmättiin Beagle Vänskään ja mahdollisuutta leikkiinhän Pörrö ei missaa, joten jostain sitä virtaa taas tuli...
Juu-u, Pörröstä siis on menneen viikon aikana tullut "kunnon" murkku. Kukaan muu ei tätä näe/usko, koska kuten kunnon teini, Pörris osaa olla varsinainen enkeli muiden silmien alla. Mutta meidän kanssa sitten kapinoidaan ja pistetään vastaan ihan täysillä. No joo, sanoipa Tavesin kouluttaja viikko sitten Pörrön tylsistyttyä ja alettua repiä mun hihaa, että Pörristä saa nähtävästi ojentaa reilumman puoleisesti, kun sen itsetunto tuntuu kestävän kieltämisen paremmin kuin hyvin. Kaikki aiemmin koulutuksissa olleet bortsut ovat kuulemma olleet vähän pehmeämpiä...
No joo, onhan se hyvä, että koiralla on omakin tahto... Hmm...
Tässä muutama esimerkki meidän pikku kapinallisesta:
- Lenkillä tuttua koiraa (tai muuten ihanaa koiraa) odotettaessa mennään maahan odottamaan. Pörröä ei saa liikkeelle millään, ei sitten millään, ennen kuin kaveri tulee morjestaan.
- Lenkillä vierasta, haukkuvaa ja riuhtovaa koiraa tervehditään tietysti riuhtasulla ja mahdollisesti myös haukkumalla. Tätä koitetaan nyt kitkee pois heti pysähtymällä, nameilla yms.
- Jos treeneissä rupee tylsistyttää niin huomioo voi koittaa saada jyrsimällä kengännauhoja tai repimällä hihasta.
- Myös lenkillä on taas kiva riekkua aina välillä kenkiä jahdaten.
- Jos kotona ei saa tarpeeksi huomioo, niin kannattaa hyppiä mahdollisimman paljon päälle ja koittaa purra käteen/nilkkaan.
- Myös kivan leikin voi vaihtaa hihan repimiseen, koska sehän voi olla vielä kivempaa...
- Kotona jos treenataan, niin on pirun kiva mennä esim. maahan, kun sanotaan istu. Eli on tosi hauskaa tehdä just eri asiaa kun mitä pyydetään - tai sitten olla tekemättä yhtään mitään.
Mutta nyt siten kivempaan aiheeseen, eiliseen sunnuntaihin, jolloin oli äksönia niin paljon, että Pörrökin on taas se ihana haukku, joka se oli viikko-pari sitten.
Ensin oli aamulla Tavesin tottis-treenit palveluskoirakentällä. Siinä harjoiteltiin luoksepäästävyyttä, seuraamista, koirakkojen ohitusta ja pujottelua. Pääteema oli "ihmisruutu". En muista mikä sen oikee nimi on, mutta siinä siis pitää pujotella kahdeksikko ihmisten ympäri seuraten ja sitten koiran pitää mennä istumaan jokun ruudussa olevan ja pyörivän ihmisen viereen. Tämän harjoituksen jälkeen leikitettiin koirien kanssa, kun kentän toisella puolella ammuttiin starttipistoolilla. Pörröhän ei tosiaan noista ampumisista ole moksiskaan, mikä on kyllä hyvä. Lopuksi oli vielä vauhdikas luoksetulo.
Tämän jälkeen pakattiin koirat autoon (siis Pörrö, Vieno ja Lyyli) ja suunnattiin kohti Hämeenkyrön metsiä. Siellä oli jäljestystä, ruutua, hakua yms. ohjelmassa vähän koirasta riippuen.
Pörrölle tehtiin kaksi jälkeä: mun jälki oli mitattuna 98 "jättiläisen askelta" eli vamaankin noin 80 m. Se ajettiin tuoreeltaan ja meni kyllä ihan loistavasti, myös kulmat ja kaatuneiden puiden ylitykset. Teron jälki oli vähän pidempi ja se vanheni tunnin. Myös sen Pörrö meni ihan mahtavasti nenä maassa kuin kiskoilla. Ihmeteltiin porukalla, että miten tuo 110 -lasissa peuhaava pentu voikin tuohon jälkeen keskittyä niin, että edes Vienon kommentointi ei saa nenää nousemaan...?!?
Nyt laitettiin jäljille 3 tunnari-kapulaa per jälki. Pörrö nuuhkaisi pari kertaa jäljellä olleita kapuloita, mutta sen erityisemmin se ei niitä noteerannut. Tarvisi treenata tuota kapulan luovutusta paaaaaaljon lisää, jos sitten osaisi joskus yhdistää 1+1= maasta nostettu tunnari.
Sitten Pörrö toimikin maalikoirana Lyylille. Mentiin matka, jossa oli vähän kaikkia: hiekkatietä, metsätietä, metsää, peltoa, ojanylityksiä jne. Hienosti ja mielettömällä vauhdilla oli Lyyli puskenut eteenpäin suoraan meidän piilolle ladon taakse :)
Seuraavaksi Pörrölle treenattiin hakua. Otettiin ihan eri puolelle metsää (pellon toiselle laidalle) 3 piiloa: Sari, Juha ja meikkis. Etsi ja Missä -sanat ovat Pörrölle todella tuttuja, joten heti alkoi nenä toimimaan ja haku oli päällä ;) Välillä nenä kyllä käy myös maassa, mutta kun mitään jälkeä ei metsässä ole, niin kyllä se nopsaan myös nousee ylös. Piilosta riippuen 15-20 metristä tuli selvä merkki, että "nyt mä tiedän" ja kaula kurottui pitkälle. Sitten Tero päästi hakuliinasta irti ja koira viiletti piilolle. Löytyi.
 |
| Kirmaajat niityllä |
Kun kaikki treenit oli pulkassa, niin sitten koirat pääsi leikkimään pellolle. Kyllä siinä on Pörröllä tekemistä, kun tyttöjä tulee syliin oikealta ja vasemmalta! Mutta on se niin onnessaan, kun pääsee täysillä peuhaamaan :o)
 |
| Piiri pieni pyörii... |
 |
| Tytöt yhteistyössä |
 |
| Tadaa, täältä tullaan! |
 |
| Hali |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)