Rakas Tyyne

Pörrön nenään tuli eilen lenkillä vastustamaton tuoksu ja niinpä hän löysi tiensä metsiköstä Tyynen takapihalle. Tyynen isäntä Heikki antoi muutaman kuvan "mukaan", kiitos!!

 

Tyyne on Pörriksen ihana sydänkäpynen <3

 

Talvilomalla Lapissa

"Muutama" kuva talvilomalta. Tänä vuonna ei Etelä-Suomessa ollut juurikaan lunta, joten puuduttavan ajomatkan jälkeen riemu repesi, kun pääsi rallattelemaan lumen keskelle:

Hiihtokausikin päästiin vihdoin korkkaamaan. On tuo koira kyllä ihan uskomaton moottori :)

Porot ei kyl ois voinu juurikaan vähempää kiinnostaa, yllättävää!

Pulkkamäessä paimenkoira ei ole parasta seuraa, koska laskija pitää pysäyttää vaikka sitten viemällä jalasta lepikköön....

Pörrö valloitti huipun :)

Ai että, kyllä lomalla on ihanaa!!!

Palkintoja, kisoja ja koulutusta

Pörrö - Dreamoor the Dragon Rider

Vuoden Agilitykoira 2013 - Suomen Bordercolliet ja Australian Kelpiet ry

Vuoden Agilitytulokas 2013 - Tampereen seudun koirakerho ry

 

 

 

On se kyllä aikamoinen epeli :)

Lauantaina oltiin Bordercollieiden rotumestaruuskisoissa Vantaan koiraurheilukeskuksessa. Odotettavissa oli pahoja ratoja, sillä tuomarina oli Seppo Savikko.

Nollasadetta ei tullut ja meno oli muutoinkin tahmeaa normaaliin verrattuna. Liekö uudenlaiset esteet, alusta tai taakse jäänyt vetokoiraviikko vähän hidastanut menoa. Tiedä häntä... Tuloksena tuli 10, 5 ja 0.

Ensimmäiseltä radalta tuli 10 ja kontaktit oli karmeet:

Seuraavana oli hyppyrata, josta tuli 5. Siinä tippui heti toinen rima. Pörrö on ihana, kun se jää katsomaan tippunutta rimaa, että voihan rähmä :)

Päivä oli nousujohteinen ja vikalta radalta 0 :) Sijoitus oli 7s eli puolet maajoukkue-koirakoista jäi taakse. Ei hullumpaa meidän keltanokilta!

Kisoissa oikeastaan kaiken mahdollisen voitti Tuulia Liuhto ja sunnuntaina olikin sitten ohjelmassa Tuulia Liuhdon koulutus. Pörrön kisaradat oli katsottu Vantaalla ja diagnoosina oli, että kontaktit ja haltuunotto (hypyllä käännöksissä) pitää saada kuntoon, jotta ei häviä heille ajassa. Nyt ei koiraa enää pyydetä vaan tehdään selväksi mitä halutaan ja tähän tulikin vinkkejä.

Tässä pätkä treeneistä:

WOW!

Tänään oltiin Tamskin agilitykisoissa lähes 3 kk kisatauon jälkeen ja voi herranen aika mikä päivä! Kotiintuomisina kaksi sertiä!!! Ja ensimmäinen voittonolla kolmosissa eli osallistumisoikeus maajoukkuekarsintoihin ansaittu! Huhhuh!

Ensimmäinen SERT-H

Tuomarina oli meidän poppoolle uusi tuttavuus, Anders Virtanen. Videot puhukoon puolestaan :)

Ensimmäisenä oli Hyppyrata C. Pari maajoukkuekoirakkoa ehti edelle, mutta tuloksena kolmas sija ja SERT-H.

Agilityrata B, tulos hyl. Koira karkasi puomille, kun piti mennä keinulle. Kuulemma kokemattoman ohjaajan moka. Taas tuli opittua jotain. Muuten meno olikin hienoa :)

Viimeisenä oli Agilityrata A, josta tuloksena tuo voittonolla. Sij. 1/54, tulos -8,59, SERT-A.

  Mikäs sen mukavanpi päätös kisapäivälle kuin palkintopallin keskimmäinen "koroke" :)

Voittonolla

Tokokoe testailuja

Koska Pörrö ja Tero olivat vuoden vaihteessa 3 kuukauden mittaisella kisatauolla agilitystä, meillä oli aikaa Pörrön kanssa tokotella.

Voittajaluokan liikkeet saatiinkin ihan mukavasti pakettiin ja sitten otettiin alkuvuodesta muutama kisamainen treeni. Koska nämä sujui huomattavasti odotuksia paremmin, niin ajattelin "what the hell, ilmoitanpa meidät vuoden alun kisoihin" :)

Eka koe jännitti ihan törkeesti! Olihan meillä ollut yli puolen vuoden kisatauko takana ja kaikki manaa voittajaluokkaa (eikä nähtävästi turhaan). Kun otin Pörrön hallilla ulos autosta, niin joku kai kävi vaihtamassa Pörrön toiseen koiraan...?!? Koska eihän Pörrö ole mikään vinkuva ja haukkuva häslääjä. No nyt se oli. Siis se oli niin innoissaan (?), ettei meinannut karvoissaan pysyä.

Siinähän ne kokeet sitten meni opetellessa "miten pitää vire kohdillaan ja paketti kasassa". Ja opettelu jatkuu... Kolmostuloksia saalistettiin, ja jälkimmäisessä kisassa taisin nuolasta ennen kuin tipahtaa ja niinpä kosahdettiin tokavikaan liikkeeseen, meidän varmaan tunnariin. Tosin jälkikäteen jäähdyttelylenkillä selvisi, että Pörröön iski ripuli, joten en enää ihmettele sen vaisuutta puolivälin katkon jälkeen. :( Tänään tarviikin kipaista hakemassa troppia reppanalle.

No tässä vähän yhteenvetoa, mitä pitää treenata:

Paikkamakuu: Varma liike, ei ongelmaa :)

Seuraaminen: Härregyyd mikä kiehuminen (haukkuminen, riekkuminen) askelsiirtymissä! Peruuttaminen näistä pahin. Ihan turmio oli meille, kun seuruu tuli ruudun jälkeen.  Tässä pitää nyt koittaa löytää tasapaino: ei parane tuhota enää tuota kontaktia (jonka sain lelupalkalla), mutta pitäs saada rauhalliseksi nuo askelsiirtymät (namipalkalla).

Liikkeestä istuminen: Varma 9-10 liike, ei ongelmaa :)

Luoksetulo: Ekassa kokeessa karmea ennakointi, jälkimmäiseen sain pois ottamalla suoria luoksetuloja. Mutta sitten seisomisen pysähdys ei ollut niin räväkkä. Maahanmeno oli hyvä. Pisteitä kokeista tuli 7-8. Tässä siis petrattavaa. Että saisi taas seisominen täpäkäksi ilman ennakointia...

Ruutu: Varma 9-10 liike, ei ongelmaa

Hyppynouto: Takaisin tullessa menee metrin ohi ja tekee hitaan käännöksen. Siitä verotettiin aina 2 pistettä. Eli loppua treenattava.

Metallinouto: Ei tullut takaisin ravilla. Jotenkin varoo kapulaa?!? Siitä verotettiin myös 2 pistettä. Vauhtia treenattava.

Tunnari: Ensin varma 9 liike (takaisin tullessa pito-ote ei ole paras mahdollinen), mutta eilen siis nosti väärän sylkäisi pois ja toi toisen kapulan. En ota kyllä tästä stressiä vaan pistän mahataudin ja p****lta haisseen kapulan piikkiin. Pito-otetta kuitenkin siis treenattava.

Kaukot: Osoittautunut katastrofiksi. Siis kontakti on hyvä ja suorittaa liikkeet käskyn mukaan, mutta... mutta... Ensin teki sitä, että seisomisen jälkeen ei malttanut pysyäkään paikalla vaan otti askelia mua kohti ja eilen... voi morjes... Jokaisen käskyn jälkeen teki vielä toisen liikkeen!!! Siis niin kun kaupan päälle :P Kun Pörrön istuessa sanoin seiso, nousi seisoon, sitten meni itsekseen maahan. Ja sama toistui joka käskyllä. Ei oikeesti voinut enää kun nauraa. Kaukoissa pitää vahvistaa takapalkkaa ja varmaan alkaa hinkkaamaan sitä "helvetin-ärsyttävää-pidä-takajalat-paikoillaan-tekniikkaa".

Eli onhan tässä treenattavaa, mutta seuraaviin kisoihinkin on aikaa. Menee ehkä agityn SM-kisojen tuolle puolen. Oon kuitenkin iloinen, että käytiin katsomassa missä mennään, koska suurin ongelma tuntui olevan vireen hallinta. Eikä se taida ihan helppo luokka olla, kun meidän suorituksilla nökötettiin pari kertaa palkintopallilla :D

Uinnin riemua

Tampereen koirauinti avattiin viime keväänä ja vihdoin mentiin testaamaan tuo paikka. Seuraksi saatiin myös ensikertalaiset tolleritytöt <3

Aluksi vähän ihmeteltiin (siis about 30 sekuntia) että mikä ihmeen ramppi tää on, ja mikä tää allas oikeen on. Mutta sitten se lamppu syttyi. "Jumanzuga, täällä pääsee uimaan!!!"

Uintiope totesi sitten ensimmäisen minuutin jälkeen, että häntä ei varmaankaan altaassa tarvita ja koirat eivät näytä pahemmin uimaliivejä kaipaavan. No juu, voi kait sanoo, että uimiseen ei tarvinut houkutella :)

Täytyy sanoa, että altaan "merenkäynti" oli aikas kovaa, kun paikalla oli lentävä bc. Aallot löyvät laidan yli. :) On se kumma kuin aina pitää päästä hyppäämään. Ainoa vaihde on täyttä höyryä. Toisaalta, kun mietti itse mitä se uiminen oli lapsena - no hyppimistä laiturilta/telineiltä.

Tässä kuvakavalkaadia "Hullun kiilto silmissä":

Vuosi 2013 paketissa

Ja niin se vaan suhahti vuosi 2013 ja uusi on jo pyörähtänyt käyntiin... Kyllä se aika vaan kuluu nopeasti!

Kurkin blogista, mitä viime vuonna tuli asetettua tavoitteiksi.

Toko
Siinä tavoitteena oli saada TK2 ja alkaa treenaamaan voittaja-luokan liikkeitä. No sehän tuli. Tavoitteena alkavalle vuodelle onkin sitten voittaja-luokassa TK3 koulutunnus ja siirtyminen erikoisvoittajaluokkaan. Hui. Jotenkin tuntuu, että voittaja-luokassa noita kokeita tulee olemaan monta...

Agility
Tässä oli tavoitteena nousta kakkosiin. Hih. Eipä olis arvannut vuosi sitten kuinka lennokkaasti agility-ura lähtee käyntiin. Aksassahan pojat nousi haipakkaa kolmosiin ja SM-kisoihin vaadittavat suorituksetkin täyttyivät kuninkuusluokassa. Lisäksi napsahti jo ensimmäinen Agility Serti.

Maijan blogia matkien laskin myös prosentin nollatulokselle: 29,3 % Eli melkein kolmasosa ollut nollaratoja, ei hassummin. Startteja tuli koko vuodelle 58.

Tänä vuonna tavoitteena on ilman muuta osallistuminen SM-kisoihin ja siellä olla tippumatta ensimmäisellä kierroksella pois. :)

Ja tietty lisätä tulosvarmuutta, kun mennään asenteella "riskejä on otettava". Tällä hetkellä 
tuo asenne on tuottanut lähinnä vitosia/kymppejä. Tulosprosentti sisältäen 5 ja 10 
ratavirheet onkin 62%.

Jälki
Jäljellä oli tavoitteena ottaa kepit mukaan. No ei otettu keppejä, aika ei riittänyt kolmeen harrastukseen. Huvin vuoksi kuitenkin otettiin jokunen kerta jälkeä ja hakua, kun kerran koiruus niistäkin syttyy. Tarkoituksena jatkaa samalla linjalla tämä vuosi.

Paimennus
Paimentamassa ei ennakkoon ajateltu käydä, mutta sitten innostuttiin kokeilemaan, kun pentuna se meni sen verran mukavasti (ei pelännyt tai syönyt lampaita). Nyt ollaan oltu muutama kerta lampailla ja kouluttajan mukaan ollaan siinä pisteessä, että seuraavaksi pitäisi opettaa paimennuskäskyt (lampaiden haku jne). Tähän tuskin tullaa jatkossakaan kovin panostamaan, mutta toivottavasti päästään ensi kesänäkin lampailla käymään, mukavaa hommaa :)

Näyttely
Yksi "pakollinen" näyttely tuli viime vuonnakin käytynä. Tää niin ei ole meidän juttu. Jos yhden kävis tänäkin vuonna... ehkä...

Muuta
Vepeily jäi mökki-vepeilyksi. Sitä kyllä olikin sitten kesällä ohjelmassa paljon, kun tuon paksulla turkilla siunatun vesipedon kanssa elellään.

Hieronnassa Pörrö on käynyt kerran kuussa ja tällä viikolla käydään koirauimalassa. Josko siitä saisi toisen tuollaisen kerran kuussa "huolto"aktiviteetin. Tekis hyvää lihaksille ja nivelille.


Tässä kevennykseksi pätkää vuoden viimeisistä aksa-treenistä. Ulpukalle ja Rimpylälle ohjaajineen kiitos seurasta :)

 

  Ja niimpä ohjaaja näytti hypyn juuri väärin päin ja koirahan totteli ohjausta :) Ei muuta, kun uusiksi kepeiltä.

Ja sitten ohjaaja jäi suunnitelman vastaisesti hypyn toiselle puolelle ja koira katos putkeen. ei muuta kun uusiksi puomilta...

Ja viimeiset kaksi estettä olivat kadonneet muistin syövereihin :) Tähän vuoteen buutatulla muistilla...