Puuhaviikonloppu

Kyllä alkoi viikonloppu vauhdikkaissa merkeissä, kun Vieno ja Lyyli tuli kyläilemään perjantaina. Ensin mentiin metsälenkille, josta ei vauhtia puuttunut - siis koirien osalta ;) Sitten vähän vielä riehumista pihalla ja sisälle. Sisällä malttoikin kolmikko olla jo melko rauhallisesti. Ja mikä parasta ei nähty Pörriksen nylkyttävän kertaakaan :D Jee... Hormonitasot on ilmeisesti vähän tasaantuneet tai jotain...


Lauantaina olikin vuorossa treenit Tamskin tallilla. Ensin aloittiin ruudulla: Tero heiluttaa lelua ruudussa ja jättää lelun ruutuun. Sit mä lähetän Pörrön ruutuun ja kun on pysähtynyt lelun luo, niin huudan sen takaisin. Nyt on vauhtia tässä liikkeessä, joten vielä ei lähetty lisäämään maahanmenoa, jotta paluuvauhti ei hiljene... Se kai sitten olisi seuraavana vuorossa...?

Sitten ohjelmassa oli hyppy. Hyppy otettiin samoin kuin ruutu: Tero heiluttaa lelua, laskee sen hypyn taakse, mä lähetän Pörrön ja saatua lelun huudan taas "hyppy" ja Pörris palautuu. Tässä tehtiin lisäksi niin, että heti paluuhypyn jälkeen huusin "irti" ja sitten "tule", niin Pörrö (yllättävää kyllä) tiputti lelun ja tuli eteen :D Bueno! Kaippa tässäkin sitten seuraavaksi harjoitellaan seisomista siellä hypyn takana...?

Tämän jälkeen oli seuraaminen. Kouluttaja antoi käskyjä (liikkeelle, oikealle, vasemmalle, täykäännös, stop) ja me yritettiin niitä noudattaa. Seuraaminen tehtiin hihnassa ja aina välillä kontakti katosi haahuilemaan, joten otettiin tähän naksutin mukaan. Nyt treenataan sitten kotona suoralla 2-3 naksua ennen palkkaa ja naksua käännöksissä ennen palkkaa (eri päivinä).

Kyselin kouluttajalta, että mitä mun pitää tehdä, kun Pörrö aina palkkaa nielleessään laskee pään, mutta ei sillä kuulemma oo väliä kun kuitenkin ottaa kontaktin uudestaan heti nieltyään. Ja kokeissa ei sit enää syödä :D Pörrön seuraaminen on kouluttajan mukaan tosi kaunista katsottavaa kun on kontaktissa. Terokin jopa myönsi tämän ;) Ja namikäsi on tällä hetkellä vyötärön kohdalla ja Pörrö katsoo silmiin/naamaan, nöpöliini.

Sitten oli liikkeestä seisominen. Eli jätin Pörrön paikalle, huusin "tule" ja sitten iiiisolla käsiavulla höystettynä käsky "seis" ja namin heitto (mahtavia koppeja surkeasta sihdistä huolimatta). Sitten taas "tule" ja Pörris eteen. Seuraava vaihe on varmaan käsiavun pienentäminen/poistaminen.

Mitenkähän mä tollasen jättimäisen käsimerkin muuten tarvin tokossa?!? Eilen (kuten monesti aiemminkin) huusin metsälenkillä muutama metri Pörrön takaa "seis" ennen ladun ylitystä ja siihenhän se (taas) pysähtyi kun seinään.

Viimeisenä treeneissä oli nouto. Tero heittää kapulan, mä lähetän "tuo" ja takas tullessa huudan "irti" ja innostan lelulla tulemaan vauhdilla luo. Siis kauhiaa vauhtia tulee lelun luo, mutta kapulastahan ei irrota, vaikka mitä huutaisin vaan irrottaa vasta käteen. No ei kait tässä suurempaa ongelmaa, kun kuitenkin tulee haipakkaa kapula suussa lelua kohti :)

Mulla vaan on vähän ongelmia, kun pitäisi saada innostettua lelulla, ohjata koira eteen, ottaa kapula vastaan ja antaa nami... Mä tarvin lisää käsiä!!!

Kapulan luovutuksessa Pörrö ei tosiaan vielä istu, eli tätä treenataan seuraavaksi ja sitä kapulan pitämistä suussa. Eli vasta käskystä saisi irroittaa... Tähänkin otetaan nyt sitten jatkossa naksutin mukaan, että saisi aikaa pidennettyä.


Lauantaina sitten treenien jälkeen taas metsälenkkeiltiin ja illalla Pörrö "pääsi" suihkuun. Oi, miten ihana silkkiturkki siitä taas tulikaan! Mutta kyllä se on suihkussa pienen näköinen kun turkki on narikassa.

Sunnuntaina sitten taas lisää metsälenkkeilyä ja treenit takapihalla. Levitettiin putki ja kun Tero vielä laitto putkea paikoilleen, niin Pörrö oli suuaukolla ja tuijotti mua 15 metrin päähän. Huusin sitten, että "putki" niin sehän pinkas kauheaa vauhtia putkeen ja sieltä mun luo. Sitten testasin lähetystä putkeen toiselta puolelta pihaa, ja taas lähti juokseen putkeen minkä kintuistaan pääsee. Onneksi se kurssi nyt alkaa viikon päästä...

Keikkahommissa kirurgina

Olin tänään purkamassa leikkausjonoja Hallilan sairaalan operatiivisessa tulosyksikössä.Kirurgia tarvittiin sekä ortopedian että sisätautien, kuten gastroenterologian, leikkauksissa.

Ilta olikin varsin onnistunut, sillä saimme kuntoon hepan, aasin, kärmeen, lampaan, lehmän, leijonan, seepran sekä naama-eläimen. Toista lammasta emme kuitenkaan saaneet pelastettua, vaikka teimme kaiken mahdollisen. Vaurioita oli liikaa (kaikki neljä jalkaa, kaksi korvaa, sisäelimet). Leikkausjonoon jäi vielä kirahvi sekä kaksi pallo-oliota.

Tehtävä ei ollut helppo, sillä musta-valkoinen lähiomainen seurasi operaatioita silmä tarkkana täysin liikkumatta.

Huolehtiva isukki ja toipilaat

Tällaista tällä kertaa...

Yksinäiset treenit

Tänään piti olla toko-treenit hallilla, mutta ne peruttiin, kun oli vielä lähes 20 astetta pakkasta. Hallille sai kuitenkin mennä, jos halusi. No tottakai me haluttiin ja sisällä hallilla oli onneksi alle 10 astetta pakkasta, niin mikäs siinä treenatessa!

Me tosin oltiin sitten ainokainen koirakko kentällä, mutta tokihan me tekemistä keksittiin :) 

Jotta saattiin vauhtia treeneihin ja lämpö pysyyn yllä, niin meillä oli yhdistetyt toko+agi -treenit: Nuo yhdistelmä-treenit sopi Pörrikselle niin hyvin, että aateltiin hommata tunnukset hallin varauskalenteriin, jotta voidaan jatkossa varailla omia vuoroja. Viikonloppusin siellä olisi yleensä tilaa... Ja jos vaikka löytyy kaverikoirakko mukaan (vink* vink* Vieno ja Lyyli).

Treeneissä tehtiin sitten vaikka mitä, kun oli aikaa, tilaa ja tarvikkeita :)

Tokon puolelta otettiin seuraamista käännöksillä, vauhtinoutoa, noutoa, hyppyestettä, luoksetuloja, ohjattua noutoa, kiertämistä, liikkeestä pysähtymistä (seisomista). Hmm... Jäiköhän joku vielä listasta...?!?

Agissa otettiin hyppyrengas (matalimmalla), hyppyeste (keppi matalimmalla), A-este (loivana), puomi, suoraputki ja U-putki sekä kepit. Ainoa mitä Pörrö on siis aiemmin edes nähnyt (viikko sitten takapihalla) oli putki ja kepit. Nooh, mitenkäs sitten meni... No olisi pitänyt olla videokamera!!! Mihinkään ei tarvinut Pörröä houkutella vaan kaikki esteet se meni läpi heti ja naurettavan pienellä merkillä :D Mentiin aina kymmenkunta kertaa yhtä estettä ja vauhti oli kyllä mieletön! Sitten laitettiin peräkkäin rengas ja kaksi hyppyä sekä U ja suora putki. Riitti että toinen lähetti ja toinen oli maalissa... Siinä Pörriäinen sitten viiletti rataa ihan into piukassa!!!

Lopussa ohjaaja (huom! Tero) juoksi "vieressä" ohjaamassa ja mä pidättelin naurua sivussa: Tero juoksi yhden hyppyesteen välin samaan aikaan kun Pörrö meni kolme hyppyestettä. Hih. Hihii.(Sari, agi-kurssin katsomossa tulee oleen niiiiiiiiiin hauskaa katseltavaa!)

Agia ja tokoa vuorotellen siis jatkossakin, niin tulee automaattiisesti tuo vauhti tokon liikkeisiin.

Mä sain maanantaina tällaisen niskaani
ja kaikkeni koitin lenkeillä, että olisin saanut sen ravistettua pois!

Mutta loppuviikkoa kohti huomasin,
että mähän oon itseasiassa aika komee tää päällä!

Ensi viikolla pitäisi lämmitä ainakin vähäksi aikaa, joten Pörrö pääsee taas metsälenkille. Ihanaa. Eikä varmaan itsekään tarvi nostaa puffia naaman eteen ja näyttää murtomieheltä :)

Varaslähtö aksaan

Pörrö 9 kk!

Pörrö on nyt 53-54 cm korkea ja painaa yhä 20 kg. Paino on nyt ollut sama jotakuinkin 3 kk, mutta pituutta selkään on tullut varmaan 10 cm viimeisen kuukauden aikana.

Ja karvaa sillä piisaa! Täytyy sanoa, että onneksi tuolta koiralta ei lähde sitä karvaa. Eilen nimittäin oli yksi karva petillä ja sillä olikin sitten mittaa 28 cm! Tuollasia kun lähtisi, niin jo olisi imuri tukossa!

Pörrö syö 150 g Hills' active fittness -ruokaa höystettynä viilillä/raejuustolla sekä treeninamit/puruluut. Meillähän ei treenata joka päivä eli luupäiviäkin riittää. Eikä tietenkään parane unohtaa Pörriksen turkin salaisuutta: porkkanaa, kurkkua, omenaa, ananasta, meloonia, tomaattia... Ei ainakaan tarvita vitamiineja purkista! Pörrö ei tosiaan ole sairastanut kertaakaan, ikinä ei ole ollut edes maha kuralla (osanottoni Hannalle), joten helpolla ollaan sen suhteen päästy.

Ihanaa, kun vihdoin päivä alkaa pidentymään! Tero ja Pörris ehtii menemään jo päivä(metsä)lenkin valoisalla. Nyt ollaan metsälenkille otettu namit mukaan ja tehty luoksetuloja. Huutaessa  "tänne" ollaan lähdetty juokseen taas toiseen suuntaan ja kyllä on vauhtia löytynyt luoksetuloon! Lähtö tapahtuu heti ja vauhti on ihan loistava :) Pysäytys sitten ei - tai no, ensin vauhdilla päin tai hivenen ohi ja sitten eteen istumaan.

Myös katulenkillä on ollut namit mukana ja aina välillä otettu seuraamista. Taas ollaan siinä pisteessä, että riittää kun antaa about 10 metrin välein namin. Katsekontakti on hyvä paitsi namia niellessä. Paikka on kaiketi oikea ja koiruus kävelee suorassa.

Hieman on noi miehet malttamattomia aksa-kurssin aloituksen kanssa. Vielä melkein kuukausi pitäis odottaa, mutta ei malta. Viikonloppuna Tero laitto takapihalle kepit (ei ihan 60 cm välejä vaan väähän leveemmät) ja 5 m putken. Siinä kun alettiin lapiomaan lunta putken vierustalle, ettei se pyörisi, niin mustavalkoinen meni ees taas ees taas putke pitkin :D Voidaan kai sanoa, että Pörröä ei pelottanut tuo putkeen meneminen... Ei vähimmässäkään määrin! Siinä sitten otettiin vielä namilla putkitreeniä -> Pörrön namiautomaatti! Kepitkin meni järkyttävän pienellä namiavulla!

Mietittiin, että jatkossa tulee varmaan vauhtia noihin tokon liikkeisiinkin aksan avulla vielä lisää. Te joilla on kokemusta, miten aksa on vaikuttanut?

Työpäivien aikana Pörrö onkin sitten pistänyt ranttaliksi. Se on lähes joka päivä joutunut "pieneen puhutteluun" Teron tultua kotiin. Pörrö on tuhonnut puukorin, tossut, kynttilän, cocis pullon (täyden tetysti), lautapelin, talouspaperirullan, pistellyt poskeen pussillisen kuivattuja kanafileitä... Lista on pitkä :(

Ja kaiken lisäksi mä yllätin se yhtenä päivänä: Se oli omituisen hiljaa keittiössä ja kun menin katsomaan, niin se oli hiipinyt ruokapöydälle! Kun Pörris huomasi, että mä tuun, niin Pörrö ajatteli testata keinoa "jos mä jähmetyn täysin paikoille, niin musta tulee näkymätön". Noo, ei sitten toiminut...

Niin joo, ja vaikka treenejä ei ole enää haitannut, niin tytöt ovat kyllä Pörriksestä yhä aivan ihania, siis I H A N I A. Harmittaa, kun ei otettu videopätkää Vienon ja Lyylin ollessa kylässä. Nyt ei tarvinnut kieltää astumista, kun Vienokin oli kieltämisen oppinut eikä Pörrö sitä juurikaan yrittänyt. Mutta kyllä tuo poika oli NIIN täpinöissään, kun Lyyli meni maate sen eteen. Näki kuinka se kävi sisäistä taistelua: "tekis mieli yrittää, vaikka tiedän et turpiin tulee", "jos kuitenkin vähän - vai eikö sittenkään", "jos mä nyt eka näin kunnolla pusutan, niin ehkä se rakastuu muhun"., "uskallanko vai enkö"..

Back in business

Jippii! Mä sain mun ihanan treenikaverin takas :)

Eilen oli toko-treenit hallilla ja tällä kertaa sujui kuten ennen vanhaan. Kyllä tuon teinin eteen on töitäkin tehty. Sohvan yms. astumisella on ollut täyskielto, kontaktia häiriössä ollaan treenattu ja Hyvinkäälläkin tuli käytyä, jotta Alli-äippä pystyi kertomaan, että se astuminen loppuu nyt. Ja sehän muuten loppui ainakin sen päivän osalta siihen paikkaan :) Alli siis osasi ilmaista asiansa huomattavasti meitä selvemmin!

Sannalta saatiin treeniohjeisiin kontaktin ja intensiteetin nostaminen ja samalla myös kurinpalautukset/pakotteet hihnalla, kun ei tottele. Meikkiksen pitää tästä eteenpäin käskeä, ei pyytää.

Mutta siis treeneihin. Kontakti oli alusta loppuun minussa. Muita koiria kyllä välillä katsottiin, mutta vapaanakaan ei lähtenyt vieressä juoksevan Rooan luokse. JES!Pörrö oli koko tunnin ihan täpinöissään ja ikävä kyllä alkoi vinkumaan/piippaamaan ohjeita kuunnellessa, kun ois vaan koko ajan halunnu tehdä jotain. Mutta viime kerran jälkeen ei kauheesti jaksanut haitata.

Lämmittelyksi otettiin ohituksia ringissä ja nyt mekin voitiin taas ohittaa kontaktissa muita koiria. Jei!

Ensimmäisenä varsinaisena liikkeenä oli vuorossa hyppy (yksi lauta esteessä). Pörrö odotti istumassa, mä vein namin alustalle esteen taakse, lähetin sen "hypyllä" namille ja sieltä kutsuin hypyllä takas samalla lelua heiluttaen. Kyllä tuli vauhtia paluuloikkaankin, kun esteen takana liikkui uusi leijonalelu :D

Sitten oli vuorossa kierto, sen tein namiavulla. Samalla ite juosten kierrettävän esteen luo ja peruuttaen pois. Tähän saatiin vinkkinä lelun käyttö, mut ensin pitäs tajuta vielä hieman paremmin tuo "kierrä" käsky, jotta mä ehin lelun kanssa pakoon.

Sitten otettiin vauhtinoutoa. Ensin heitetyn kapulan perään ja sitten leijonalelun luokse. Lopussa otettiin myös noutoa ilman lelua, mutta kyllä vauhti on tosi hidasta namin luo verrattuna siihen mitä se on lelun luo. Mutta noutokapulan Pörris kuitenkin toi suoraan mulle ja antoi käteen. Joskin luovuttaa sen vielä seisoen eli ei osa yhdistää luovutusharjoituksiin.

Sitten neljäntenä ja viimeisenä treenattiin ruutua. Ensin viemällä nami ruutuun ja sitten kutsumalla takaisin lelulla. Ruutuun meno oli kuitenkin sen verran verkkaista, että me tehtiin niin, että mä pidin Pörröstä kiinni, Tero heilutteli lelua ruudussa ja jätti sen sinne. Sitten Pörrölle käsky ruutuun ja mä menin Pörrön perässä retuuttaan lelua ruutuun. Kyllä rupes ruutu huokuttaa huomattavasti enemmän ja vauhtia tuli.

Meillä on kyllä tosi mahtava toko-porukka. Kaikki saa kunnolla ohjusta, kun meitä on vain 5, kaksi bortsua, corky, tolleri ja kouluttajan cheltti. Ja varsinkin meille on tosi opettavaista, koska kouluttajan Patea lukuunottamatta muuthan kisaavat jo ylempiä luokkia.

Hyvin menneen koulutuksen jälkeen Pörrö sai tänään palkinnon: yhteislenkki+leikki Vienon ja Lyylin kanssa. Lenkki menikin paaaljon ennakko-odotuksia paremmin! Eikä Pörröä tarvinu nypätä Vienon selästä pois kun alle 5 kertaa 2,5 tunnin aikana, muutoin tajusi itsekin lopettaa - ja Vieno myös oppi "ohjeistamaan" Pörröä miten herrasmiehet käyttäytyy :D

Kaikkiaan siis viikko alkoi huomattavasti paremmin kuin kaksi edellistä. Tästä on hyvä jatkaa... kop kop kop *koputan puuta*...

Toimistoapulainen

Pörrö on ollut tänään meillä toimistoapulaisena ja kuten kuvasta näkyy - toimistotyö ON rankkaa ja uuvuttavaa:

Työuupumus

Argh!!!

Jaahas, laitetetaanpas sitten vuoden 2012 tavoitteet kokonaan uusiksi. Uusi tavoite on saada koira kontaktiin tyttökoirien ollessa samalla kentällä. Eiköhän tuohon vuosi saada hyvin kulumaan...

Jeps, meillä on siis kotona teinipoika, jonka hormoonit hyrrää niin, että tyttöjen lisäksi päähän ei mahdu mitään muuta ajatusta. Ei siis mitään muuta.

Pörröhän on ollut malloppilas kaikilla Tamskin tunneilla, mutta nyt joulutauon jälkeen kaikki oli toisin. Tiistaina kun mentiin hallille, niin treeneissä oli vaan kolme koiraa, Pörrö, Pate ja Rooa-tyttö. Ehdin jo ajatella, miten mahtavasti saadaan kouluttajan aikaa per koira. Mutta sitten... Mä en saanut ees kenkiä vaihdettua, kun Pörrö pyrki Rooan luo kun höyryveturi. Ja tämä sama toimenpide kesti koko tunnin. Argh!

Treeneissä piti olla alkuunsa helppoa ja tuttua, kuten ohituksia ja luoksetuloa. Helppoa. Pah. Ohituksia ei voitu tehdä ollenkaan, koska Pörrö veti hihna kireellä koiria kohti ilman minkäänlaista kontaktia muhun tai nameihin. Luoksetulossa se kääntyi aina metri ennen mua ja lähti pinkoon kentän toiselle laidalle Rooan tykö. Ja sitten piti treenata paikallaoloa rivissä. Hah. Hyvä vitsi. Me treenattiin toisella puolella kenttää paikallaoloa Pörrö kytkettynä. Huokaus. Ja koko tunnin ajan Pörrö vinku ja piti jos jonkinmoista piippausta :(

Tästä sisuuntuneena pyydettiin sitten Vienoa ja Lyyliä yhteistreeneihin sunnuntaina, että saataisiin kontakti kuntoon. Joo, siis ihan kuollut idea jo syntyessään. Eihän Pörröä kiinnostanut mikään muu kuin Vieno. Tehtiin hieno rata (seuraaminen, ruutu, nouto, ohjattu nouto, kierto), mutta Pörrö ei suostunut ollenkaan yhteistyöhön. No saipahan Vieno ja Lyyli kunnon häiriötreeniä, kun meidän teinipoika vinkuu ja häröilee vieressä.

Ja siis apua tuota nylkytystä! Lenkki ja ulkoleikki meni ihan hyvin Pörrön ja tyttöjen vääntäessä, mutta sitten sisälle mentyä Pörris oli täysin hulluna Vienoon. Se ei ois malttanu jättää Vienoa hetkeksikään rauhaan vaan sitä sai koko ajan olla nostamassa pois Vienon selästä.

Eikä pelkästään Vieno ole ollut viikonloppuna Pörrön nylkytyksen kohteena vaan osansa on saanut myös lähellä asuva clumberginspanieli Tyyne. Ja illalla kohteeksi on joutunut sohva, sohvatyyny, nojatuoli, haisunäätä yms. tavarat. Sanna ja muut poikien omistajat, onko kokemusta tällaisesta? Kuinka kovaa Pörröä pitää ojentaa vai loppuuko tuo jossain vaiheessa...? Nyt ainakin vaikuttaa ihan toivottomalta...

Miten naiset saa miesten päät noin pyörälle?
Ettei ole mielessä kuin yksi asia...