perjantai 23. joulukuuta 2011
perjantai 16. joulukuuta 2011
Asiaa lumesta
Ensilumi saatiin Tampereelle itsenäisyyspäivän aattona. Voi veljet sitä riemua, kun Pörrö haistoi ja maistoi lunta ensimmäisen kerran! Se ei tiennyt miten päin se olisi, kun taivaalta tuli ihanaa valkoista ainetta :)
Ensimmäiset pari päivää lenkitkin meni hyppien, pomppien ja spurtteja ottaen. Taivaalta tulevia lumihiutaleita piti jahdata ja syödä ne ennen kuin osui maahan...
Sitten alettiin kopitteleen lumipalloilla - Pörriksen mielestä aivan mahtavaa puuhaa. Jännitystä lisää se, että pallo on tosiaan saatava ilmasta kiinni tai maa nielee sen omituisesti ;) Kun käytiin moikkaamassa Vienoa ja Lyyliä, niin lopputuloksena pihalla olikin kolme täpinöissään olevaa "kopittelijaa".
Ei niin hyvää ettei jotain huonoakin. Parin lumisen päivän jälkeen Pörröstä tuli vetojuhta - siis vasinainen höyryveturi. Lenkillä se alkoi vetään hihnassa :( Vaikuttaa että kontakti ja hyvä hihna-käytös on enää muisto vaan. Mitenköhän ihmeessä moiset sais palautettua?!?
No nyt onkin sitten kunnon pääkallokelit, niin tuo vetäminen on onneksi vähentynyt huomattavasti - onneksi. Muuten mä olisin tuolla naamallani jalat solmussa. Tosin kyllä mä ennemmin otan kunnon hanget ja vetämisen kuin tän harmauden ja liukkauden...
Valkoista joulua toivoessa... Ja ois oikeen kiva päästä hiihtäämäänkin! kait sitä tänä talvena tarvis päästä jo hitaalle hiihtolenkille Pörrönkin kanssa, että tottuisi suksiin. Mä voi jo kuvitella mikä katastrofi siitä tulee :D Mutta eiköhän tässä Terosta ja Pörröstä vielä kuoriudu kunnon valjakkohiihtopari. Mitaleja odotellessa ;)
Ensimmäiset pari päivää lenkitkin meni hyppien, pomppien ja spurtteja ottaen. Taivaalta tulevia lumihiutaleita piti jahdata ja syödä ne ennen kuin osui maahan...
Sitten alettiin kopitteleen lumipalloilla - Pörriksen mielestä aivan mahtavaa puuhaa. Jännitystä lisää se, että pallo on tosiaan saatava ilmasta kiinni tai maa nielee sen omituisesti ;) Kun käytiin moikkaamassa Vienoa ja Lyyliä, niin lopputuloksena pihalla olikin kolme täpinöissään olevaa "kopittelijaa".
Ei niin hyvää ettei jotain huonoakin. Parin lumisen päivän jälkeen Pörröstä tuli vetojuhta - siis vasinainen höyryveturi. Lenkillä se alkoi vetään hihnassa :( Vaikuttaa että kontakti ja hyvä hihna-käytös on enää muisto vaan. Mitenköhän ihmeessä moiset sais palautettua?!?
No nyt onkin sitten kunnon pääkallokelit, niin tuo vetäminen on onneksi vähentynyt huomattavasti - onneksi. Muuten mä olisin tuolla naamallani jalat solmussa. Tosin kyllä mä ennemmin otan kunnon hanget ja vetämisen kuin tän harmauden ja liukkauden...
Valkoista joulua toivoessa... Ja ois oikeen kiva päästä hiihtäämäänkin! kait sitä tänä talvena tarvis päästä jo hitaalle hiihtolenkille Pörrönkin kanssa, että tottuisi suksiin. Mä voi jo kuvitella mikä katastrofi siitä tulee :D Mutta eiköhän tässä Terosta ja Pörröstä vielä kuoriudu kunnon valjakkohiihtopari. Mitaleja odotellessa ;)
lauantai 3. joulukuuta 2011
Malediiveilla...
 |
| Pörrö Malediiveilla ;) |
 |
| Rantakoira 7 kk |
Tämä viikko alkoi huomattavasti vauhdikkaammin kuin mihin edellinen loppui. Viikonloppu meni nimittäin sohvanvaltauksen merkeissä koko porukalla, kun Tero oli kipeenä ja meikkisellä oli pikkujoulujen aiheuttamaa v ä s y m y s t ä ;)
Maanantaina mentiin Vienon ja Lyylin kanssa yhteislenkille Sarankulmaan/Härmälään. Mä en käsitä miten tuo kolmikko ei voi kävellä yhdessä vetämättä, kun muiden koirien kanssa kävely sujuu ihan ok...?!? Onko ne tytöt vaan liian ihania...?! Lenkin päätteksi oli kuitenkin "palkintona" leikkihetki koirapuistossa. Meidän kolmikon seuraksi tuli spanieli (kai...), joka oli vahvasti päättänyt saada Vienosta tyttöystävän, mutta Pörris oli hieman toista mieltä ;-P Onneksi spanieli oli kuitenkin sen verran Pörröä pienempi, että Pörrö ei katsonut tarpeelliseksi kummoisemmin selättää kaveria vaan keskittyi leikkimiseen :o)
Tiistaina oli sitten treenit ja vuorossa oli tunnaria ja ohjattua noutoa. Nyt kun toi nouto alkaa oleen jo hallussa (luovutus ei ole vielä paketissa), niin tää on kyl ihan meidän juttu.
Tunnarin harjoittelu aloitettiin piilottamalla tunnarikapulaa agiesteiden taakse, viereen yms. Pörrö oli ihan täpinöissään kun sai samalla etsiä - eikä vain noutaa. No se meni sitten niin hyvin, että siirryttiin laittaan hajustettu kapula tunnarikasan vireen. Ei taaskaan mitään ongelmaa. Näiden harjoitusten jälken laitettiin hajustettu kapula keskelle kasaa, mutta erotettiin se muista. No problem. Ja sitten vielä piilotettiin se kasaan. Tarkasti Pörris haisteli ja joka kerta toi oikean kapulan. Jippii.
Jatkossa laitetaan sitten kapulat riviin tai kellomaiseen asetelmaan (kuten kisoissa olisi) ja hajustetaan vähemmän. Mutta nyt treenataan vielä kuten yllä. Ja mikäs siinä treenatessa, kun homma toimii ja Pörröllä on superkipaa.
Seuraavana vuorossa oli ohjattu nouto. Eli koiralle ilmoitetaan haetaanko oikealta vai vasemmalta noutokapula. Sitä lähettiin harjoittelemaan niin, että koira istui vastapäätä ja 2-3 metriä koiran vasemmalle ja oikealle puolelle vietiin namialustat. Sitten ohjaajan avustaja vie namin toiselle alustalle ja käy vielä koskemassa toistakin alustaa. Ja tämän jälkeen koira kontaktiin ja näytetään käsimerkein, mistä menee namin hakemaan.
Voi siis myös sanoa "oikea" ja "vasen". Me aateltiin sanoa, koska Tero on varma, että Pörrö tietää noiden sanojen merkityksen ainakin lenkillä. Kun se valitsee aina metsässä oikean tai vasemman polun - kumman nyt sitten lenkittäjä sanookaan :D
Mutta takasin ohjattuun noutoon: se meni muuten hyvin, mutta kun tuli vieras avustaja (Zulu-bortsun ihminen) viemään nameja alustalle, niin Pörris ei ois malttanut millään odottaa merkkiä paikalla, kun ois tehny mieli mennä samalla vähän pusuttelemaan.
Tuota harjoitusta jatketaan niin, että ensin viedään namialustoja kauemmas. Sitten namit vaihdetaan noutokapuloihin. Ja vasta kun se toimii, niin kapuloiden paikkoja aletaan viedä hiljalleen eteenpäin eli koiran näkökulmasta taaksepäin.
 |
| Maahanmeno ja paikalla makuu |
Tässä oli treenit tällä kertaan, mutta iloinen uutinen oli että kouluttaja haluaa jatkaa samalla ryhmällä vuoden alusta eli viisi 2-6 vuotiasta koiraa + kouluttajan koira Pate 9 kk+ Pörrö. Hih. Treenit tosin on tammikuun alusta alkaen vaan joka toinen tiistai, mutta jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Eli kyse ei ole mistään 10-kerran kurssista vaan jatkuvasta ryhmästä. Muut koirat siellä siis tähtää varmasti sinne EVL:ään asti, mutta me vaan pidetään hauskaa ja ollaan siellä aivojumpassa :D
Keskiviikkona Pörris sitten taas kävi kuluttamassa energiaa Elinan kanssa lenkillä, joten vauhdikas viikko jatkuu... lenkkiä ennen kävin treenamassa paikalla oloa Citarin ovien edessä Teron ollessa kaupassa. Ei mitään ongelmaa, vaikka Pörrö keräs taas ihailevia katseita kaupasta tulijoilta :)
 |
| Virnistys; noi kulmahampaat vaan on niin isot, että huulet tuppaa mennä mutruun... |
 |
| Kontakti |
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Tottelevaisuusvalio
Kerrottakoon, että Pörrö oli päättänyt meidän työpäivän aikana nakertaa Salme Mujusen kirjan "Tie tottelevaisuusvalioksi". Hmmp. Pitäisiköhän tuo nyt tulkita niin, että Pörrö ei ole todellakaan ole tiellä tottelevaisuusvalioksi...?!
tiistai 22. marraskuuta 2011
Noudon haltuunotto
Lisätäänpäs sitten taas treenipäivitys ettei unohdu mitä ollaan tehty.
Ensin harjoiteltiin liikkeestä maahanmenoa. Ja tarkoituksena tosiaan sellainen vauhdikas maahanmeno. Ensin Pörrön kanssa reenattiin niin, että koira seisomaan paikoilleen sitten pari askelta taaksepäin. Sitten huuto "tule" ja "sukellus" koiran mukana maahan. No siis en mä nyt maahan asti mennyt, mutta räväkällä liikkeellä nami maahan koira mukana.
Sitten testattiin niin että Tero oli reilun 5 metrin päästä. Pörrölle "tule" käsky ja sitten yhdessä se sukellus maahan. Sitten taas mä kutsun Pörröä ja menen sen kanssa maahan.
Koska Pörrö oli niin innosta piukeena ei paikalla seisominen enää onnistunu treeneissä vaan saatiin kotiläksy. Koiran seistessä sanotaan sille "paikka", kävellään muutaman metrin päähän ja käsky maahan. Jotta oppii, että aina ei tarvi tulla ensin namin luo. Noo... tietysti testasin heti kun päästiin kotiin ja totesin, että ei mitään ongelmaa maahanmenossa seistessä eri puolella huonetta. Enemmänkin siinä, että saa sen jäämään seisomaan, kun tuppaa aina heti tarjoamaan istumista eikä tuota seisomista olla kauheasti harjoiteltu. Kuitenkin tarvii tuota seiso-maahan kaukona harjoitella, kun istu-maahan on jo niin helppo nakki...
Sitten harjoiteltiin noutoa, joka on ollut meille vaikeinta Pörrön vahvan "mä-rakastan-olla-takaa-ajettu-vietin" takia. Noutoa/luovutusta ollaan kuitenkin treenattu kotona selkeästi eniten vikan kahden viikon aikana ohjeiden mukaan ja tehtiinkin vaikutus kouluttajaan.
Ison noutokapulan Pörris ottaa maasta ja antaa mulle käteen. Siinä pitäisi nyt alkaa opettamaan matkaa. Eli alan peruuttamaan muutaman askeleen, kun Pörrö on ottanut kapulan ja palkkaan, kun tuo käteen.
Tunnarilla tuo peruutus jo sujuu ja samoin se, että heitän tunnarin about 5 metrin päähän ja pyydän tuomaan. Pörris siis tuo tunnarin ja antaa käteen. Tunnarilla läksyksi tuli oikean luovutuksen treenaus. Eli Pörrö pitäisi saada ihan tuohon varpaiden eteen luovuttamaan kapula. Siihen se vedettäisiin namin tai tunnarikapulan avulla. Nyt ongelma on se, että se tiputtaa kapulan heti kun alan sitä hilaamaan ihan kiinni meikkikseen.
Sanottakoon muuten, että kotona (ainakin sisällä) myös pallo/lelu tuodaan nykyään käteen!!! Tää on kyllä varsinainen voitto meille :D Mutta nyt mä oonkin ollut muutaman päivän Pörrön namiautomaatti ja sehän käyttää sitä hyväksi tuomalla palloo yhtä mittaa... Mutta vahvistetaan nyt, kun kerran ollaan vihdoin tähän päästy.
Lopuksi treeneissä oli koiran venyttelyä. Hih. Ei mennyt meidän osalta ihan putkeen, mutta hajulle päästiin, miten koiraa voisi venytellä, ettei mene treeniputkessa jumiin. Vielä kun muistaisi ne sitten kun Pörrö ei ajattele, että venyttely=riekkuminen....
Ensin harjoiteltiin liikkeestä maahanmenoa. Ja tarkoituksena tosiaan sellainen vauhdikas maahanmeno. Ensin Pörrön kanssa reenattiin niin, että koira seisomaan paikoilleen sitten pari askelta taaksepäin. Sitten huuto "tule" ja "sukellus" koiran mukana maahan. No siis en mä nyt maahan asti mennyt, mutta räväkällä liikkeellä nami maahan koira mukana.
Sitten testattiin niin että Tero oli reilun 5 metrin päästä. Pörrölle "tule" käsky ja sitten yhdessä se sukellus maahan. Sitten taas mä kutsun Pörröä ja menen sen kanssa maahan.
Koska Pörrö oli niin innosta piukeena ei paikalla seisominen enää onnistunu treeneissä vaan saatiin kotiläksy. Koiran seistessä sanotaan sille "paikka", kävellään muutaman metrin päähän ja käsky maahan. Jotta oppii, että aina ei tarvi tulla ensin namin luo. Noo... tietysti testasin heti kun päästiin kotiin ja totesin, että ei mitään ongelmaa maahanmenossa seistessä eri puolella huonetta. Enemmänkin siinä, että saa sen jäämään seisomaan, kun tuppaa aina heti tarjoamaan istumista eikä tuota seisomista olla kauheasti harjoiteltu. Kuitenkin tarvii tuota seiso-maahan kaukona harjoitella, kun istu-maahan on jo niin helppo nakki...
Sitten harjoiteltiin noutoa, joka on ollut meille vaikeinta Pörrön vahvan "mä-rakastan-olla-takaa-ajettu-vietin" takia. Noutoa/luovutusta ollaan kuitenkin treenattu kotona selkeästi eniten vikan kahden viikon aikana ohjeiden mukaan ja tehtiinkin vaikutus kouluttajaan.
Ison noutokapulan Pörris ottaa maasta ja antaa mulle käteen. Siinä pitäisi nyt alkaa opettamaan matkaa. Eli alan peruuttamaan muutaman askeleen, kun Pörrö on ottanut kapulan ja palkkaan, kun tuo käteen.
Tunnarilla tuo peruutus jo sujuu ja samoin se, että heitän tunnarin about 5 metrin päähän ja pyydän tuomaan. Pörris siis tuo tunnarin ja antaa käteen. Tunnarilla läksyksi tuli oikean luovutuksen treenaus. Eli Pörrö pitäisi saada ihan tuohon varpaiden eteen luovuttamaan kapula. Siihen se vedettäisiin namin tai tunnarikapulan avulla. Nyt ongelma on se, että se tiputtaa kapulan heti kun alan sitä hilaamaan ihan kiinni meikkikseen.
Sanottakoon muuten, että kotona (ainakin sisällä) myös pallo/lelu tuodaan nykyään käteen!!! Tää on kyllä varsinainen voitto meille :D Mutta nyt mä oonkin ollut muutaman päivän Pörrön namiautomaatti ja sehän käyttää sitä hyväksi tuomalla palloo yhtä mittaa... Mutta vahvistetaan nyt, kun kerran ollaan vihdoin tähän päästy.
Lopuksi treeneissä oli koiran venyttelyä. Hih. Ei mennyt meidän osalta ihan putkeen, mutta hajulle päästiin, miten koiraa voisi venytellä, ettei mene treeniputkessa jumiin. Vielä kun muistaisi ne sitten kun Pörrö ei ajattele, että venyttely=riekkuminen....
torstai 17. marraskuuta 2011
Vähän erilaiset treenit
Lauantaina oltiin "treenaamassa" Tamskin järjestämässä Match Show:ssa. Ja todellakin voi sanoa, että oltiin treenaamassa eikä että oltiin näyttelyssä... Tero ja mähän ollaan oltu vaan metsästyskoiranäyttelyissä aiemmin, jossa koirien ei tarvi osata mitään muuta kun olla rähisemättä ja purematta tuomaria... Niinpä nyt oli ihan mielenkiintoista oppia, että mitä oikeessa näyttelyssä pitäisi osata :)
Ajateltiin kyllä kääntyä jo hallin parkkiksella kotiinpäin, kun autosta noustessa koiria vietiin halliin vaalenpunasilla rattailla ja kärryillä... Meillähän siis varusteina vesi, vesikuppi, nameja, kaulapanta, hurtta talutin ja harja. Harjaa ei muuten käytetty kertaakaan ja tosiaan mistään näyttelytaluttimesta ei ollu tietookaan...
Kun halliin päästiin niin siellä porukka jo juoksi kehää ympäri treenaamassa ja harjaili koirien turkkeja. Teroo yritin saada kehään treenaan kepeetä juoksuaan ;o) mutta kuulemma vaan "lahjattomat treenaa". No joo, tuossa vaiheessa ois ehkä ollutkin enää turha treenata yhtään mitään, kun tässä ollaan koko syksy menty niin, että lenkillä juoksuun lähdettäessä Pörrö pomppii ja riekkuu ekat 200 metriä... hmm...lupaava, eikö?
Kaikkiaan näyttelyssä oli päälle kolmisenkymmentä pentua (4-12 kk). Ja kun ekaa kertaa moisessa tapahtumassa oli koira, ohjaaja ja huoltaja, niin jännityksellä ootettiin, että nähtäis ekasta ryhmästä, että mitä kehässä pitää tehdä. Noo, ei sitten nähty, koska tottakai me oltiin heti ensimmäisessä parissa :O Kuinkas muuten... Ja kaiken lisäksi meidän pariksi tuli näyttelytaluttimessa oleva Tolleri, joka oli kiertänyt jo "muutaman" näyttelyn.
Kehässä sitten Tero ja Pörris menivät ympyrää, kolmion ja viivan. Ja tämän jälkeen oli tarkoitus seistä tuomarin edessä ja lopuksi vielä ympyrää tollerin kanssa samaan aikaan ja näyttelyseisontaa. Aina kun Tero otti juoksuaskeleen, niin Pörtsy alko pomppiin. Kun Tero käveli, niin tuloksena hieno seuraaminen :) Seisominen kesti sitten namin verran jonka jälkeen perusasentoon... hih... Tuomarin mielestä ei kuitenkaan riekuttu liikaa vaan saatiin kutsu "B-finaaliin".
Sitten reilun tunnin päästä kun tuli uudestaan kutsu kehään, niin Tero oli päättänyt, että sehän ei juokse vaan kävelee niin nopsaan kun pystyy. Nyt kehässä oli 11 koiraa ja Pörrö jolkotteli vieressä keskittyen seuraamiseen. Seisomisessakin Pörrö pysyi jo vähän pidempään, joten kun tuomari lähti kättelemään ensimmäiset 6 koiraa pois kehästä, niin me ei kuuluttu tähän joukkoon. Wow :) Viidentenä tuli lähtö seuraavien kommenttien saattelemana: "Todella hieno koira ja siitä tulee vielä aivan loistava, mutta ohjaajan ja koiran kokomattomuus näkyi." Hmm... jaa mikä kokemuksen puute... Kaikkiaan siis pojilla mieletön petraaminen ensimmäiseen kehässäoloon nähden!
Mutta nyt siis tiedetään mitä näyttelyssä pitää tehdä joten voidaan seuraavaa kertaa varten sitten jo treenatakin, jos vaikka pääsis palkinnoille asti, kun ei tarvi petrata enää kun yhdellä sijalla ;)
Ja mikä oli erittäin loistava huomata oli Pörrön rentous kentän laidalla. Muut koirat vieressä haukkui, riuhtoi, hyppi ja pomppi. Pörrö päätti ottaa päikkärit ja käpertyi kerälle meidän jalkojen juureen. Se oli kyllä niin söpöläinen odottaessaan omaa vuoroaan.
Jälkitunnelmissa - Poseerausta kotona:
 |
| Tamskin Match Show |
Ajateltiin kyllä kääntyä jo hallin parkkiksella kotiinpäin, kun autosta noustessa koiria vietiin halliin vaalenpunasilla rattailla ja kärryillä... Meillähän siis varusteina vesi, vesikuppi, nameja, kaulapanta, hurtta talutin ja harja. Harjaa ei muuten käytetty kertaakaan ja tosiaan mistään näyttelytaluttimesta ei ollu tietookaan...
Kun halliin päästiin niin siellä porukka jo juoksi kehää ympäri treenaamassa ja harjaili koirien turkkeja. Teroo yritin saada kehään treenaan kepeetä juoksuaan ;o) mutta kuulemma vaan "lahjattomat treenaa". No joo, tuossa vaiheessa ois ehkä ollutkin enää turha treenata yhtään mitään, kun tässä ollaan koko syksy menty niin, että lenkillä juoksuun lähdettäessä Pörrö pomppii ja riekkuu ekat 200 metriä... hmm...lupaava, eikö?
Kaikkiaan näyttelyssä oli päälle kolmisenkymmentä pentua (4-12 kk). Ja kun ekaa kertaa moisessa tapahtumassa oli koira, ohjaaja ja huoltaja, niin jännityksellä ootettiin, että nähtäis ekasta ryhmästä, että mitä kehässä pitää tehdä. Noo, ei sitten nähty, koska tottakai me oltiin heti ensimmäisessä parissa :O Kuinkas muuten... Ja kaiken lisäksi meidän pariksi tuli näyttelytaluttimessa oleva Tolleri, joka oli kiertänyt jo "muutaman" näyttelyn.
Kehässä sitten Tero ja Pörris menivät ympyrää, kolmion ja viivan. Ja tämän jälkeen oli tarkoitus seistä tuomarin edessä ja lopuksi vielä ympyrää tollerin kanssa samaan aikaan ja näyttelyseisontaa. Aina kun Tero otti juoksuaskeleen, niin Pörtsy alko pomppiin. Kun Tero käveli, niin tuloksena hieno seuraaminen :) Seisominen kesti sitten namin verran jonka jälkeen perusasentoon... hih... Tuomarin mielestä ei kuitenkaan riekuttu liikaa vaan saatiin kutsu "B-finaaliin".
Sitten reilun tunnin päästä kun tuli uudestaan kutsu kehään, niin Tero oli päättänyt, että sehän ei juokse vaan kävelee niin nopsaan kun pystyy. Nyt kehässä oli 11 koiraa ja Pörrö jolkotteli vieressä keskittyen seuraamiseen. Seisomisessakin Pörrö pysyi jo vähän pidempään, joten kun tuomari lähti kättelemään ensimmäiset 6 koiraa pois kehästä, niin me ei kuuluttu tähän joukkoon. Wow :) Viidentenä tuli lähtö seuraavien kommenttien saattelemana: "Todella hieno koira ja siitä tulee vielä aivan loistava, mutta ohjaajan ja koiran kokomattomuus näkyi." Hmm... jaa mikä kokemuksen puute... Kaikkiaan siis pojilla mieletön petraaminen ensimmäiseen kehässäoloon nähden!
Mutta nyt siis tiedetään mitä näyttelyssä pitää tehdä joten voidaan seuraavaa kertaa varten sitten jo treenatakin, jos vaikka pääsis palkinnoille asti, kun ei tarvi petrata enää kun yhdellä sijalla ;)
Ja mikä oli erittäin loistava huomata oli Pörrön rentous kentän laidalla. Muut koirat vieressä haukkui, riuhtoi, hyppi ja pomppi. Pörrö päätti ottaa päikkärit ja käpertyi kerälle meidän jalkojen juureen. Se oli kyllä niin söpöläinen odottaessaan omaa vuoroaan.
 |
| Meillä ei turhia ressata :) |
Jälkitunnelmissa - Poseerausta kotona:
 |
| "Hei, lopettakaa ny jo... Boring..." |
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Megatreenit
Jaahas, niin se vaan on, että vaikka tuo pentu riekkuu välillä Tavesin harjoituskentällä, niin Tamskin halliin mentäessä se on 110 % keskittynyt mallioppilas. On se vaan käsittämätöntä...
Treeneissä oli vuorossa perusasento-harjoituksia:
Ensin harjoiteltiin perusasentoa liikkumalla itse kuvitteellista ympyrää aina neljännes kerrallaan. Ja koiran piti seurata siihen viereen perusasentoon joko käskystä tai ilman käskyä. Mä käytin "sivulle" käskyä ja hyvinhän se meni. Vielä kun allekirjoittanut tajus pitää nami-kättä oikeessa kohdassa, niin oli koiran ja ohjaajat sääret täysin samalla linjalla :) Naksuttimenkin muistin ottaa käyttöön puolivälissä :P
Sitten perusasentoa harjoiteltiin liikkumalla postimerkin reunoja pitkin. Eli yksi askel suoraan ja seuraava vasemmalle ja koira seuraa perässä perusasentoon. Käytin taas "sivulle" käskyä ja meni ehkä vielä paremmin kuin kun ympyräharjoitus. Taas oli täysin oikea kohta, kun nami-käsi malttoi pysyä oikeassa kohdassa :) Oikeesti, meillä kyllä ohjaaja on PALJON hitaampi oppiin kun koira. Vaikeeta.
Perusasennon jälkeen otettiin seuraamista. Seuraamista tehtiin mutkitellen muita koirakkoja. Ja samalla tietysti treenattiin myös kontaktia muiden ohittaessa. Mulla oli mukana pitkästä aikaa Pörriksen suosikki herkkuja ja seuraamisessahan ei katse herpaantunut hetkeksikään. Ja hienosti katsoo silmiin eikä namikäteen :) Varmaan on sanomattakin selvää, että kontakti pysyi hyvin paikallaan ollessa.
Oli muuten niin hyvät namit pitkästä aikaa, että kouluttajan selostaessa harjoituksia, Pörrö teki kaikkensa saadakseen namia - kengännauhojen syöminen oli muisto vain: ensin tuijotus silmiin, sitten istumaan, sitten perusasentoo, eteen, seisominen, istu-maaha-istu-maahan-istu ja taas paerusasentoo. Sit mun oli jo pakko sanoo käsky istu ja antaa sille namia, kun muitakin alko jo naurattaa Pörriksen omat treenit. Tulipahan selväksi, että kyllä se osaa, kun vaan huvittaa...
Lopuksi tunnilla käytiin läpi tunnarikapulan hakua. Eli koiralle viedään 10 m päähän noin 6 kapulaa, joista sen pitä valita se, mihin ohjaaja on koskenut. Meidän tunnarikapulaharjoitukset jakautuu nyt kahteen: etsintään ja luovutukseen.
Luovutuksessa ollaan jo tehty niin, että annan Pörrölle kapulan, se ottaa kapulan suuhun ja tiputtaa kädelle -> palkka. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että Pörris ottaa kapulan maasta suuhun ja tiputtaa kädelle -> palkka. Seuraavaksi kasvatetaan sitten aikaa eli sen pitäisi pitää kapulaa suussa. Saapa nähdä miten onnistutaan...
Etsintää tehtiin heti lenkillä koulutuksen jälkeenkin: kapula lenkille mukaan ja sitten sitä piilotetaan puskaan/lehtikasaan/yms. ja koiran pitää se löytää. Ihan peace of cake Pörrölle: ollaan keppien kanssa pelattu niin paljon lenkillä...
Seuraavaksi pitäisi laittaa mun pitelemä kapula tunnarikapulakasan viereen ja saada Pörrö valitsemaan oikea kapula. Ja tämän jälkeen (joskus sitten) laittaa kapula keskelle kasaa. Tuomista ja luovutusta ei siis vielä yhdistetä tähän ennen kuin oikean löytäminen ja luovutus sujuu loistavasti.
Vähän ollaan kyllä tuossa noudossa edistytty: enää Pörrö ei (aina) lähde lelu suussa pakoon vaan usein se tulee lelun kanssa luokse ja tiputtaa sen viereen. Käteen ei vielä anna, mutta hiljaa hyvä tulee... Tai jotain...
Tänään on taas Pörrölle ihanaa ohjelmaa, kun koira-sukulaisia tulee kyläilemään: Enni ja Heimo :D Tervetuloa!
Treeneissä oli vuorossa perusasento-harjoituksia:
Ensin harjoiteltiin perusasentoa liikkumalla itse kuvitteellista ympyrää aina neljännes kerrallaan. Ja koiran piti seurata siihen viereen perusasentoon joko käskystä tai ilman käskyä. Mä käytin "sivulle" käskyä ja hyvinhän se meni. Vielä kun allekirjoittanut tajus pitää nami-kättä oikeessa kohdassa, niin oli koiran ja ohjaajat sääret täysin samalla linjalla :) Naksuttimenkin muistin ottaa käyttöön puolivälissä :P
Sitten perusasentoa harjoiteltiin liikkumalla postimerkin reunoja pitkin. Eli yksi askel suoraan ja seuraava vasemmalle ja koira seuraa perässä perusasentoon. Käytin taas "sivulle" käskyä ja meni ehkä vielä paremmin kuin kun ympyräharjoitus. Taas oli täysin oikea kohta, kun nami-käsi malttoi pysyä oikeassa kohdassa :) Oikeesti, meillä kyllä ohjaaja on PALJON hitaampi oppiin kun koira. Vaikeeta.
Perusasennon jälkeen otettiin seuraamista. Seuraamista tehtiin mutkitellen muita koirakkoja. Ja samalla tietysti treenattiin myös kontaktia muiden ohittaessa. Mulla oli mukana pitkästä aikaa Pörriksen suosikki herkkuja ja seuraamisessahan ei katse herpaantunut hetkeksikään. Ja hienosti katsoo silmiin eikä namikäteen :) Varmaan on sanomattakin selvää, että kontakti pysyi hyvin paikallaan ollessa.
Oli muuten niin hyvät namit pitkästä aikaa, että kouluttajan selostaessa harjoituksia, Pörrö teki kaikkensa saadakseen namia - kengännauhojen syöminen oli muisto vain: ensin tuijotus silmiin, sitten istumaan, sitten perusasentoo, eteen, seisominen, istu-maaha-istu-maahan-istu ja taas paerusasentoo. Sit mun oli jo pakko sanoo käsky istu ja antaa sille namia, kun muitakin alko jo naurattaa Pörriksen omat treenit. Tulipahan selväksi, että kyllä se osaa, kun vaan huvittaa...
Lopuksi tunnilla käytiin läpi tunnarikapulan hakua. Eli koiralle viedään 10 m päähän noin 6 kapulaa, joista sen pitä valita se, mihin ohjaaja on koskenut. Meidän tunnarikapulaharjoitukset jakautuu nyt kahteen: etsintään ja luovutukseen.
Luovutuksessa ollaan jo tehty niin, että annan Pörrölle kapulan, se ottaa kapulan suuhun ja tiputtaa kädelle -> palkka. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että Pörris ottaa kapulan maasta suuhun ja tiputtaa kädelle -> palkka. Seuraavaksi kasvatetaan sitten aikaa eli sen pitäisi pitää kapulaa suussa. Saapa nähdä miten onnistutaan...
Etsintää tehtiin heti lenkillä koulutuksen jälkeenkin: kapula lenkille mukaan ja sitten sitä piilotetaan puskaan/lehtikasaan/yms. ja koiran pitää se löytää. Ihan peace of cake Pörrölle: ollaan keppien kanssa pelattu niin paljon lenkillä...
Seuraavaksi pitäisi laittaa mun pitelemä kapula tunnarikapulakasan viereen ja saada Pörrö valitsemaan oikea kapula. Ja tämän jälkeen (joskus sitten) laittaa kapula keskelle kasaa. Tuomista ja luovutusta ei siis vielä yhdistetä tähän ennen kuin oikean löytäminen ja luovutus sujuu loistavasti.
Vähän ollaan kyllä tuossa noudossa edistytty: enää Pörrö ei (aina) lähde lelu suussa pakoon vaan usein se tulee lelun kanssa luokse ja tiputtaa sen viereen. Käteen ei vielä anna, mutta hiljaa hyvä tulee... Tai jotain...
Tänään on taas Pörrölle ihanaa ohjelmaa, kun koira-sukulaisia tulee kyläilemään: Enni ja Heimo :D Tervetuloa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)