Pörrön seikkailut

Ihana Lumi

2012-02-20T19:04:00.001+02:00

Kuvaa klikkaamalla pääsee katsomaan kuvia Pörriksen ekasta talvilomapäivästä Nässyllä ja Hallilassa :)

The Ultimate Challenge

2012-02-19T15:02:00.000+02:00

Tällä viikolla meistä tuli avaimen haltioita :) Varattiin itselle vakivuoro Tamskin tallilta ja saatiin jopa Tamskin avain haltuumme, jolla aukeaa ovet kaikkiin halleihin ja kenttille. Nyt vuorot ovat maksullisia (20 e/tunti/kenttä), mutta kun ollaan ilmoittauduttu ekoihin kisoihin (toko/agi) seuran nimissä niin treenata saa niin paljon kun haluaa ilmaiseksi (talkoo-velvoite tietysti on silloinkin).

Tänään alkaa aksa-kurssi luennolla ja keskiviikkona on ekat kenttätreenit. Ja koska kurssilla on myös Vieno, niin pyydettiin Vienoa ja Lyyliä tänään treenaamaan hallille meidän kanssa. Viimeksihän tämän porukan pihatreenit meni Pörröltä AIVAN plörinäksi. Mähän olisin voinut hyppiä voltteja hirvenlihaan käärittynynä ja Pörrö olisi silti nähnyt vain Ihanat Tytöt. Hallilla odotti siis tänään The Ultimate Challenge.

Sari ja Lyyli

Juha ja Vieno

Laitettiin toiselle puolelle kenttää agi-esteet (puomi, putki, matalia hyppyjä, rengas, kepit) ja toiselle puolelle toko-pisteet (seuruu, kiertäminen, ruutu, ohjattu nouto). Suunniteltiin, että me alotetaan agilla ja tytöt tokolla. No kuinkas sitten kävikään...

No kunnon treenithän siitä saatiin aikaiseksi! Tuo musta-valkoinen vaan on niiiiin täpinöissään agi-esteistä ja vauhdista, joten kontaktia löytyi :) Meillä tunnin tavoite oli ylipäänsä pystyä tekemään kaikkea ja jopa seuraaminen ilman hihnaa onnistui. Jei! Pörrö treenasi koko tunnin ilman hihnaa ja kyllä se varmaan 6-8 kertaa karkasi Vienon/Lyylin luokse, mutta antoi sentään heti ottaa itsensä kiinni tai tuli itse takaisin. Usko agi-kurssin onnistumiseen Vienon kanssa siis kasvoi huimasti!

Perusasento

Seuraaminen naksuttimella

Hih. Näki sitten Sari ja Juhakin kuin täytyy tuon agi-ohjaajan vähän parantaa tuota omaa nopeutta ja ketteryyttä. Hih.

Muutoin onkin sitten tullut riehuttua ulkona ja nautittua lumesta. Ensi viikolla me ollaan talvilomalla, joten raitisilmamyrkytys varmaan on lähellä ;)

Pörriäinen pihamaalla

Mä rakastan lunta!

Omatoiminen lumipesu

Pipsalle tiedoksi: Ei ole Pörrökään aiemmin ollut yhtään kiinnostunut sängyssä makoilusta, mutta torstaina kun kaivoin uudet puuvillasatiinilakanat kaapista, niin johan kelpasi Pörröllekin!

Tyynyistä ja peitoista rakensin itselleni pesän...

Älä tuu häikiin sillä kameralla,
täällä on porukka nukkumassa!

Puuhaviikonloppu

2012-02-13T07:39:00.001+02:00

Kyllä alkoi viikonloppu vauhdikkaissa merkeissä, kun Vieno ja Lyyli tuli kyläilemään perjantaina. Ensin mentiin metsälenkille, josta ei vauhtia puuttunut - siis koirien osalta ;) Sitten vähän vielä riehumista pihalla ja sisälle. Sisällä malttoikin kolmikko olla jo melko rauhallisesti. Ja mikä parasta ei nähty Pörriksen nylkyttävän kertaakaan :D Jee... Hormonitasot on ilmeisesti vähän tasaantuneet tai jotain...

Lauantaina olikin vuorossa treenit Tamskin tallilla. Ensin aloittiin ruudulla: Tero heiluttaa lelua ruudussa ja jättää lelun ruutuun. Sit mä lähetän Pörrön ruutuun ja kun on pysähtynyt lelun luo, niin huudan sen takaisin. Nyt on vauhtia tässä liikkeessä, joten vielä ei lähetty lisäämään maahanmenoa, jotta paluuvauhti ei hiljene... Se kai sitten olisi seuraavana vuorossa...?

Sitten ohjelmassa oli hyppy. Hyppy otettiin samoin kuin ruutu: Tero heiluttaa lelua, laskee sen hypyn taakse, mä lähetän Pörrön ja saatua lelun huudan taas "hyppy" ja Pörris palautuu. Tässä tehtiin lisäksi niin, että heti paluuhypyn jälkeen huusin "irti" ja sitten "tule", niin Pörrö (yllättävää kyllä) tiputti lelun ja tuli eteen :D Bueno! Kaippa tässäkin sitten seuraavaksi harjoitellaan seisomista siellä hypyn takana...?

Tämän jälkeen oli seuraaminen. Kouluttaja antoi käskyjä (liikkeelle, oikealle, vasemmalle, täykäännös, stop) ja me yritettiin niitä noudattaa. Seuraaminen tehtiin hihnassa ja aina välillä kontakti katosi haahuilemaan, joten otettiin tähän naksutin mukaan. Nyt treenataan sitten kotona suoralla 2-3 naksua ennen palkkaa ja naksua käännöksissä ennen palkkaa (eri päivinä).

Kyselin kouluttajalta, että mitä mun pitää tehdä, kun Pörrö aina palkkaa nielleessään laskee pään, mutta ei sillä kuulemma oo väliä kun kuitenkin ottaa kontaktin uudestaan heti nieltyään. Ja kokeissa ei sit enää syödä :D Pörrön seuraaminen on kouluttajan mukaan tosi kaunista katsottavaa kun on kontaktissa. Terokin jopa myönsi tämän ;) Ja namikäsi on tällä hetkellä vyötärön kohdalla ja Pörrö katsoo silmiin/naamaan, nöpöliini.

Sitten oli liikkeestä seisominen. Eli jätin Pörrön paikalle, huusin "tule" ja sitten iiiisolla käsiavulla höystettynä käsky "seis" ja namin heitto (mahtavia koppeja surkeasta sihdistä huolimatta). Sitten taas "tule" ja Pörris eteen. Seuraava vaihe on varmaan käsiavun pienentäminen/poistaminen.

Mitenkähän mä tollasen jättimäisen käsimerkin muuten tarvin tokossa?!? Eilen (kuten monesti aiemminkin) huusin metsälenkillä muutama metri Pörrön takaa "seis" ennen ladun ylitystä ja siihenhän se (taas) pysähtyi kun seinään.

Viimeisenä treeneissä oli nouto. Tero heittää kapulan, mä lähetän "tuo" ja takas tullessa huudan "irti" ja innostan lelulla tulemaan vauhdilla luo. Siis kauhiaa vauhtia tulee lelun luo, mutta kapulastahan ei irrota, vaikka mitä huutaisin vaan irrottaa vasta käteen. No ei kait tässä suurempaa ongelmaa, kun kuitenkin tulee haipakkaa kapula suussa lelua kohti :)

Mulla vaan on vähän ongelmia, kun pitäisi saada innostettua lelulla, ohjata koira eteen, ottaa kapula vastaan ja antaa nami... Mä tarvin lisää käsiä!!!

Kapulan luovutuksessa Pörrö ei tosiaan vielä istu, eli tätä treenataan seuraavaksi ja sitä kapulan pitämistä suussa. Eli vasta käskystä saisi irroittaa... Tähänkin otetaan nyt sitten jatkossa naksutin mukaan, että saisi aikaa pidennettyä.

Lauantaina sitten treenien jälkeen taas metsälenkkeiltiin ja illalla Pörrö "pääsi" suihkuun. Oi, miten ihana silkkiturkki siitä taas tulikaan! Mutta kyllä se on suihkussa pienen näköinen kun turkki on narikassa.

Sunnuntaina sitten taas lisää metsälenkkeilyä ja treenit takapihalla. Levitettiin putki ja kun Tero vielä laitto putkea paikoilleen, niin Pörrö oli suuaukolla ja tuijotti mua 15 metrin päähän. Huusin sitten, että "putki" niin sehän pinkas kauheaa vauhtia putkeen ja sieltä mun luo. Sitten testasin lähetystä putkeen toiselta puolelta pihaa, ja taas lähti juokseen putkeen minkä kintuistaan pääsee. Onneksi se kurssi nyt alkaa viikon päästä...

Keikkahommissa kirurgina

2012-02-06T21:44:00.000+02:00

Olin tänään purkamassa leikkausjonoja Hallilan sairaalan operatiivisessa tulosyksikössä.Kirurgia tarvittiin sekä ortopedian että sisätautien, kuten gastroenterologian, leikkauksissa.

Ilta olikin varsin onnistunut, sillä saimme kuntoon hepan, aasin, kärmeen, lampaan, lehmän, leijonan, seepran sekä naama-eläimen. Toista lammasta emme kuitenkaan saaneet pelastettua, vaikka teimme kaiken mahdollisen. Vaurioita oli liikaa (kaikki neljä jalkaa, kaksi korvaa, sisäelimet). Leikkausjonoon jäi vielä kirahvi sekä kaksi pallo-oliota.

Tehtävä ei ollut helppo, sillä musta-valkoinen lähiomainen seurasi operaatioita silmä tarkkana täysin liikkumatta.

Huolehtiva isukki ja toipilaat

Tällaista tällä kertaa...

Yksinäiset treenit

2012-02-05T20:35:00.000+02:00

Tänään piti olla toko-treenit hallilla, mutta ne peruttiin, kun oli vielä lähes 20 astetta pakkasta. Hallille sai kuitenkin mennä, jos halusi. No tottakai me haluttiin ja sisällä hallilla oli onneksi alle 10 astetta pakkasta, niin mikäs siinä treenatessa!

Me tosin oltiin sitten ainokainen koirakko kentällä, mutta tokihan me tekemistä keksittiin :)

Jotta saattiin vauhtia treeneihin ja lämpö pysyyn yllä, niin meillä oli yhdistetyt toko+agi -treenit: Nuo yhdistelmä-treenit sopi Pörrikselle niin hyvin, että aateltiin hommata tunnukset hallin varauskalenteriin, jotta voidaan jatkossa varailla omia vuoroja. Viikonloppusin siellä olisi yleensä tilaa... Ja jos vaikka löytyy kaverikoirakko mukaan (vink* vink* Vieno ja Lyyli).

Treeneissä tehtiin sitten vaikka mitä, kun oli aikaa, tilaa ja tarvikkeita :)

Tokon puolelta otettiin seuraamista käännöksillä, vauhtinoutoa, noutoa, hyppyestettä, luoksetuloja, ohjattua noutoa, kiertämistä, liikkeestä pysähtymistä (seisomista). Hmm... Jäiköhän joku vielä listasta...?!?

Agissa otettiin hyppyrengas (matalimmalla), hyppyeste (keppi matalimmalla), A-este (loivana), puomi, suoraputki ja U-putki sekä kepit. Ainoa mitä Pörrö on siis aiemmin edes nähnyt (viikko sitten takapihalla) oli putki ja kepit. Nooh, mitenkäs sitten meni... No olisi pitänyt olla videokamera!!! Mihinkään ei tarvinut Pörröä houkutella vaan kaikki esteet se meni läpi heti ja naurettavan pienellä merkillä :D Mentiin aina kymmenkunta kertaa yhtä estettä ja vauhti oli kyllä mieletön! Sitten laitettiin peräkkäin rengas ja kaksi hyppyä sekä U ja suora putki. Riitti että toinen lähetti ja toinen oli maalissa... Siinä Pörriäinen sitten viiletti rataa ihan into piukassa!!!

Lopussa ohjaaja (huom! Tero) juoksi "vieressä" ohjaamassa ja mä pidättelin naurua sivussa: Tero juoksi yhden hyppyesteen välin samaan aikaan kun Pörrö meni kolme hyppyestettä. Hih. Hihii.(Sari, agi-kurssin katsomossa tulee oleen niiiiiiiiiin hauskaa katseltavaa!)

Agia ja tokoa vuorotellen siis jatkossakin, niin tulee automaattiisesti tuo vauhti tokon liikkeisiin.

Mä sain maanantaina tällaisen niskaani
ja kaikkeni koitin lenkeillä, että olisin saanut sen ravistettua pois!

Mutta loppuviikkoa kohti huomasin,
että mähän oon itseasiassa aika komee tää päällä!

Ensi viikolla pitäisi lämmitä ainakin vähäksi aikaa, joten Pörrö pääsee taas metsälenkille. Ihanaa. Eikä varmaan itsekään tarvi nostaa puffia naaman eteen ja näyttää murtomieheltä :)

Varaslähtö aksaan

2012-01-30T21:21:00.002+02:00

Pörrö 9 kk!

Pörrö on nyt 53-54 cm korkea ja painaa yhä 20 kg. Paino on nyt ollut sama jotakuinkin 3 kk, mutta pituutta selkään on tullut varmaan 10 cm viimeisen kuukauden aikana.

Ja karvaa sillä piisaa! Täytyy sanoa, että onneksi tuolta koiralta ei lähde sitä karvaa. Eilen nimittäin oli yksi karva petillä ja sillä olikin sitten mittaa 28 cm! Tuollasia kun lähtisi, niin jo olisi imuri tukossa!

Pörrö syö 150 g Hills' active fittness -ruokaa höystettynä viilillä/raejuustolla sekä treeninamit/puruluut. Meillähän ei treenata joka päivä eli luupäiviäkin riittää. Eikä tietenkään parane unohtaa Pörriksen turkin salaisuutta: porkkanaa, kurkkua, omenaa, ananasta, meloonia, tomaattia... Ei ainakaan tarvita vitamiineja purkista! Pörrö ei tosiaan ole sairastanut kertaakaan, ikinä ei ole ollut edes maha kuralla (osanottoni Hannalle), joten helpolla ollaan sen suhteen päästy.

Ihanaa, kun vihdoin päivä alkaa pidentymään! Tero ja Pörris ehtii menemään jo päivä(metsä)lenkin valoisalla. Nyt ollaan metsälenkille otettu namit mukaan ja tehty luoksetuloja. Huutaessa "tänne" ollaan lähdetty juokseen taas toiseen suuntaan ja kyllä on vauhtia löytynyt luoksetuloon! Lähtö tapahtuu heti ja vauhti on ihan loistava :) Pysäytys sitten ei - tai no, ensin vauhdilla päin tai hivenen ohi ja sitten eteen istumaan.

Myös katulenkillä on ollut namit mukana ja aina välillä otettu seuraamista. Taas ollaan siinä pisteessä, että riittää kun antaa about 10 metrin välein namin. Katsekontakti on hyvä paitsi namia niellessä. Paikka on kaiketi oikea ja koiruus kävelee suorassa.

Hieman on noi miehet malttamattomia aksa-kurssin aloituksen kanssa. Vielä melkein kuukausi pitäis odottaa, mutta ei malta. Viikonloppuna Tero laitto takapihalle kepit (ei ihan 60 cm välejä vaan väähän leveemmät) ja 5 m putken. Siinä kun alettiin lapiomaan lunta putken vierustalle, ettei se pyörisi, niin mustavalkoinen meni ees taas ees taas putke pitkin :D Voidaan kai sanoa, että Pörröä ei pelottanut tuo putkeen meneminen... Ei vähimmässäkään määrin! Siinä sitten otettiin vielä namilla putkitreeniä -> Pörrön namiautomaatti! Kepitkin meni järkyttävän pienellä namiavulla!

Mietittiin, että jatkossa tulee varmaan vauhtia noihin tokon liikkeisiinkin aksan avulla vielä lisää. Te joilla on kokemusta, miten aksa on vaikuttanut?

Työpäivien aikana Pörrö onkin sitten pistänyt ranttaliksi. Se on lähes joka päivä joutunut "pieneen puhutteluun" Teron tultua kotiin. Pörrö on tuhonnut puukorin, tossut, kynttilän, cocis pullon (täyden tetysti), lautapelin, talouspaperirullan, pistellyt poskeen pussillisen kuivattuja kanafileitä... Lista on pitkä :(

Ja kaiken lisäksi mä yllätin se yhtenä päivänä: Se oli omituisen hiljaa keittiössä ja kun menin katsomaan, niin se oli hiipinyt ruokapöydälle! Kun Pörris huomasi, että mä tuun, niin Pörrö ajatteli testata keinoa "jos mä jähmetyn täysin paikoille, niin musta tulee näkymätön". Noo, ei sitten toiminut...

Niin joo, ja vaikka treenejä ei ole enää haitannut, niin tytöt ovat kyllä Pörriksestä yhä aivan ihania, siis I H A N I A. Harmittaa, kun ei otettu videopätkää Vienon ja Lyylin ollessa kylässä. Nyt ei tarvinnut kieltää astumista, kun Vienokin oli kieltämisen oppinut eikä Pörrö sitä juurikaan yrittänyt. Mutta kyllä tuo poika oli NIIN täpinöissään, kun Lyyli meni maate sen eteen. Näki kuinka se kävi sisäistä taistelua: "tekis mieli yrittää, vaikka tiedän et turpiin tulee", "jos kuitenkin vähän - vai eikö sittenkään", "jos mä nyt eka näin kunnolla pusutan, niin ehkä se rakastuu muhun"., "uskallanko vai enkö"..

Back in business

2012-01-25T21:17:00.003+02:00

Jippii! Mä sain mun ihanan treenikaverin takas :)

Eilen oli toko-treenit hallilla ja tällä kertaa sujui kuten ennen vanhaan. Kyllä tuon teinin eteen on töitäkin tehty. Sohvan yms. astumisella on ollut täyskielto, kontaktia häiriössä ollaan treenattu ja Hyvinkäälläkin tuli käytyä, jotta Alli-äippä pystyi kertomaan, että se astuminen loppuu nyt. Ja sehän muuten loppui ainakin sen päivän osalta siihen paikkaan :) Alli siis osasi ilmaista asiansa huomattavasti meitä selvemmin!

Sannalta saatiin treeniohjeisiin kontaktin ja intensiteetin nostaminen ja samalla myös kurinpalautukset/pakotteet hihnalla, kun ei tottele. Meikkiksen pitää tästä eteenpäin käskeä, ei pyytää.

Mutta siis treeneihin. Kontakti oli alusta loppuun minussa. Muita koiria kyllä välillä katsottiin, mutta vapaanakaan ei lähtenyt vieressä juoksevan Rooan luokse. JES!Pörrö oli koko tunnin ihan täpinöissään ja ikävä kyllä alkoi vinkumaan/piippaamaan ohjeita kuunnellessa, kun ois vaan koko ajan halunnu tehdä jotain. Mutta viime kerran jälkeen ei kauheesti jaksanut haitata.

Lämmittelyksi otettiin ohituksia ringissä ja nyt mekin voitiin taas ohittaa kontaktissa muita koiria. Jei!

Ensimmäisenä varsinaisena liikkeenä oli vuorossa hyppy (yksi lauta esteessä). Pörrö odotti istumassa, mä vein namin alustalle esteen taakse, lähetin sen "hypyllä" namille ja sieltä kutsuin hypyllä takas samalla lelua heiluttaen. Kyllä tuli vauhtia paluuloikkaankin, kun esteen takana liikkui uusi leijonalelu :D

Sitten oli vuorossa kierto, sen tein namiavulla. Samalla ite juosten kierrettävän esteen luo ja peruuttaen pois. Tähän saatiin vinkkinä lelun käyttö, mut ensin pitäs tajuta vielä hieman paremmin tuo "kierrä" käsky, jotta mä ehin lelun kanssa pakoon.

Sitten otettiin vauhtinoutoa. Ensin heitetyn kapulan perään ja sitten leijonalelun luokse. Lopussa otettiin myös noutoa ilman lelua, mutta kyllä vauhti on tosi hidasta namin luo verrattuna siihen mitä se on lelun luo. Mutta noutokapulan Pörris kuitenkin toi suoraan mulle ja antoi käteen. Joskin luovuttaa sen vielä seisoen eli ei osa yhdistää luovutusharjoituksiin.

Sitten neljäntenä ja viimeisenä treenattiin ruutua. Ensin viemällä nami ruutuun ja sitten kutsumalla takaisin lelulla. Ruutuun meno oli kuitenkin sen verran verkkaista, että me tehtiin niin, että mä pidin Pörröstä kiinni, Tero heilutteli lelua ruudussa ja jätti sen sinne. Sitten Pörrölle käsky ruutuun ja mä menin Pörrön perässä retuuttaan lelua ruutuun. Kyllä rupes ruutu huokuttaa huomattavasti enemmän ja vauhtia tuli.

Meillä on kyllä tosi mahtava toko-porukka. Kaikki saa kunnolla ohjusta, kun meitä on vain 5, kaksi bortsua, corky, tolleri ja kouluttajan cheltti. Ja varsinkin meille on tosi opettavaista, koska kouluttajan Patea lukuunottamatta muuthan kisaavat jo ylempiä luokkia.

Hyvin menneen koulutuksen jälkeen Pörrö sai tänään palkinnon: yhteislenkki+leikki Vienon ja Lyylin kanssa. Lenkki menikin paaaljon ennakko-odotuksia paremmin! Eikä Pörröä tarvinu nypätä Vienon selästä pois kun alle 5 kertaa 2,5 tunnin aikana, muutoin tajusi itsekin lopettaa - ja Vieno myös oppi "ohjeistamaan" Pörröä miten herrasmiehet käyttäytyy :D

Kaikkiaan siis viikko alkoi huomattavasti paremmin kuin kaksi edellistä. Tästä on hyvä jatkaa... kop kop kop *koputan puuta*...

Toimistoapulainen

2012-01-18T15:21:00.000+02:00

Pörrö on ollut tänään meillä toimistoapulaisena ja kuten kuvasta näkyy - toimistotyö ON rankkaa ja uuvuttavaa:

Työuupumus

Argh!!!

2012-01-16T08:02:00.000+02:00

Jaahas, laitetetaanpas sitten vuoden 2012 tavoitteet kokonaan uusiksi. Uusi tavoite on saada koira kontaktiin tyttökoirien ollessa samalla kentällä. Eiköhän tuohon vuosi saada hyvin kulumaan...

Jeps, meillä on siis kotona teinipoika, jonka hormoonit hyrrää niin, että tyttöjen lisäksi päähän ei mahdu mitään muuta ajatusta. Ei siis mitään muuta.

Pörröhän on ollut malloppilas kaikilla Tamskin tunneilla, mutta nyt joulutauon jälkeen kaikki oli toisin. Tiistaina kun mentiin hallille, niin treeneissä oli vaan kolme koiraa, Pörrö, Pate ja Rooa-tyttö. Ehdin jo ajatella, miten mahtavasti saadaan kouluttajan aikaa per koira. Mutta sitten... Mä en saanut ees kenkiä vaihdettua, kun Pörrö pyrki Rooan luo kun höyryveturi. Ja tämä sama toimenpide kesti koko tunnin. Argh!

Treeneissä piti olla alkuunsa helppoa ja tuttua, kuten ohituksia ja luoksetuloa. Helppoa. Pah. Ohituksia ei voitu tehdä ollenkaan, koska Pörrö veti hihna kireellä koiria kohti ilman minkäänlaista kontaktia muhun tai nameihin. Luoksetulossa se kääntyi aina metri ennen mua ja lähti pinkoon kentän toiselle laidalle Rooan tykö. Ja sitten piti treenata paikallaoloa rivissä. Hah. Hyvä vitsi. Me treenattiin toisella puolella kenttää paikallaoloa Pörrö kytkettynä. Huokaus. Ja koko tunnin ajan Pörrö vinku ja piti jos jonkinmoista piippausta :(

Tästä sisuuntuneena pyydettiin sitten Vienoa ja Lyyliä yhteistreeneihin sunnuntaina, että saataisiin kontakti kuntoon. Joo, siis ihan kuollut idea jo syntyessään. Eihän Pörröä kiinnostanut mikään muu kuin Vieno. Tehtiin hieno rata (seuraaminen, ruutu, nouto, ohjattu nouto, kierto), mutta Pörrö ei suostunut ollenkaan yhteistyöhön. No saipahan Vieno ja Lyyli kunnon häiriötreeniä, kun meidän teinipoika vinkuu ja häröilee vieressä.

Ja siis apua tuota nylkytystä! Lenkki ja ulkoleikki meni ihan hyvin Pörrön ja tyttöjen vääntäessä, mutta sitten sisälle mentyä Pörris oli täysin hulluna Vienoon. Se ei ois malttanu jättää Vienoa hetkeksikään rauhaan vaan sitä sai koko ajan olla nostamassa pois Vienon selästä.

Eikä pelkästään Vieno ole ollut viikonloppuna Pörrön nylkytyksen kohteena vaan osansa on saanut myös lähellä asuva clumberginspanieli Tyyne. Ja illalla kohteeksi on joutunut sohva, sohvatyyny, nojatuoli, haisunäätä yms. tavarat. Sanna ja muut poikien omistajat, onko kokemusta tällaisesta? Kuinka kovaa Pörröä pitää ojentaa vai loppuuko tuo jossain vaiheessa...? Nyt ainakin vaikuttaa ihan toivottomalta...

Miten naiset saa miesten päät noin pyörälle?
Ettei ole mielessä kuin yksi asia...

Suunnitelmia

2012-01-07T12:20:00.001+02:00

Tässä vähän listaa suunnitemista vuodelle 2012:

Toko
Tokon kurssi jatkuu ensi viikolla ja on ensimmäiset 10 kertaa on joka toinen viikko. Sitten on tarkoitus siirtyä hallista kentälle ja mahdollisesti treenata joka viikko. Mehän ollaan toko-ryhmässä, jossa treenataan kaikkia liikkeitä EVL:ään asti. Se on kyllä kiva, koska Pörris tuntuukin tykkäävän eniten ruudusta, tunnarista, ohjatusta noudosta yms. Tarkotuksena olis kuitenkin saada vuoden aikana alokasluokan liikkeet haltuun ja sit parivuotiaana mennä kisakentälle :)

Agility
Tero ja Pörrö alottaa Koirakoutsin agi-kurssin helmikuun lopulla. Kurssi kestää vaan 1,5 kk, mutta poikien tavoitteena onkin treenata Tamskin keväällä tuleviin karsintoihin. Eli toivottavasti läpäistään karsinnat keväällä ja päästään Tamskin aksa-porukkaan (halvat kurssit jäsenille ja ansioituneet ohjaajat).

Jälki
Jäljessä ois tavotteena saada kepit mukaan jäljelle ja pidentään jälkeä ainakin tuplamatkaan (nyt 100 m). Kuinkahan kauan jäljellä käytetään nameja...? Hmm...

Haku
Haussa tavoitteena ois löytää haku-porukka. Muutoin ollaankin niin alkutekijöissä, että muita tavoitteita ei haulle ole.

Näyttelyt
2-3 mätsäriä ois tavotteena kiertää ja niissä oppia kävelemään vieressä ilman seuraamista sekä seisomaan paikoillaan. Tuntuu olevan huisin vaikeaa tuo seisominen, perusasennoksi tuppaa menemään.

Johan tässä näitä olikin :) Tällä hetkellä odotellaan kyllä ihan innoissaan aksan alkamista. Jotenkin tuo koiruus vaikuttaa siihen lajiin aika passelilta: vauhtia, ketteryyttä ja kestävyyttä tuntuu piisaavan!

Niin joo, ja nythän Tampereella on paljon lunta. Joten voidaan totutella suksiin joku viikonloppu Mitähän siitäkin tulee...?!?

Lopetellaan jouluisiin tunnelmiin:

Joululahjoja:
Lampaantalja ja haisunäätä

Joulukuusi - still standing

Treenitauko lähenee loppuaan...

2012-01-06T18:35:00.001+02:00

Ei voi kuin ihmetellä, että on jo loppiainen ja meillä on yhä joulukuusi pystyssä. Siis oikea puulta tuoksuva kuusi nököttää olkkarissa ilman hampaanjälkiä, pallot oksilla eikä sitä ole edes merkattu :) No, papan joulukuusi merkattiin kyllä jouluaattona, mutta mitäs oli päätynyt muoviseen tekokuuseen ;)

Joulu oli Pörrölle mahtavaa aikaa - sai avata, repiä, silputa, nakertaa kymmeniä paketteja ja syödä kaikenlaisia herkullisia luita. Kinkkua ja pipareitakin pääsi maistamaan, nam! Ja parasta oli tietenkin mieletön määrä pusutettavia ihmisiä ympärillä. Ja voi sitä rapsutuksen määrää :D

Herkkuluu

Uusivuosi oli Pörrölle jotakuinkin yhtä mieluisa kokemus. Ensin iltapäivällä 1,5 tunnin lenkki metsässä seurana vuoden vanha Tyyne. Millään ei olisi kaverukset malttaneet erota toisistaan vaan halailtiin viimeiseen asti.

Sitten ottamaan ihmisvieraita vastaan = neljä rapsuttavaa käsiparia. Rakettien pauke ja välke alkoi viiden aikoihin, mutta ei Pörris kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Se vain halusi osallistua Jälkipyykin, Rappakaljan ja muiden pelien pelaamiseen :) Ja meni aina takapihalle seuraksi tupakkatauolla. Vaikka välkkyi ja paukkui, niin Pörris viiletti normaaliin tapaan takapihaa ympäri lumesta nauttien!

Varsinainen raketti

Yhden jälkeen uni vei vihdoin voiton ja Pörris siirtyi rappujen alle nukkumaan. Tosin vieraiden lähtiessä neljän aikaan sitä oltiin taas valmiina saattamaan kaverit autolle. Uudenvuodenpäivänä meillä olikin sitten väsynyt koiruus. Makkarissa nukuttiin yhteentoista ja muutenkin koko päivä meni lenkkejä lukuunottamatta lepäillessä :)

Rakettien ampuminen on tietty vielä jatkunut, mutta ei tuossa koirassa kyllä paukkuarkuutta ole havaittavissa. Muutenkin tuo arkuus-elementti on tainnut vähän joka asiassa jäädä pois tuosta yksilöstä... Se kyllä yrittää päivittäin haastaa meitä eikä luovuta millään ennen kuin on taas sylissä tassut pystyssä. *huokaus*

Mitä mä nyt taas tein?!?

Pörröllä on ollut kuukauden mittainen treenitauko, mutta ensi viikolla koulu jatkuu ;) Saapa nähdä miten hallilla menee, koska tosiaan lähes kuukauteen ei olla edes tehty olkkari-treeniä. Nyt vähän takapihalla treenattiin seuraamista ja ruutua - ensimmäistä kertaa ikinä lumella. Ruutu meni hienosti, hyvään seuraamiseen tarvittiin imutusta :-O

Perusasento

Ruutuun

Seuraavan käskyn odotus

Ei Pörriksen aivokapasiteeti silti käyttämättä ole ollut vaan aika on kulunut älypelien, aktivointilelujen ja leikkien parissa. Älypelejä Pörris rakastaakin tooosi paljon, tähän mennessä vain Nina Ottosonin puinen peli ei ole ratkennut parissa minuutissa. Sitä voi kyllä suositella muillekin!

Taso: vaikea
Suoritusaika: 70 sekunttia

Pyörivä levy oikeaan kohtaan, sitten palikan liu'utus
ja lopuksi nosto.
Vihdoin haastetta!!!

Lystikästä Joulua

2011-12-23T18:31:00.001+02:00

Ihanaa Joulun aikaa Karvaisille ja vähemmän karvaisille Ystäville!

Asiaa lumesta

2011-12-16T20:45:00.000+02:00

Ensilumi saatiin Tampereelle itsenäisyyspäivän aattona. Voi veljet sitä riemua, kun Pörrö haistoi ja maistoi lunta ensimmäisen kerran! Se ei tiennyt miten päin se olisi, kun taivaalta tuli ihanaa valkoista ainetta :)

Ensimmäiset pari päivää lenkitkin meni hyppien, pomppien ja spurtteja ottaen. Taivaalta tulevia lumihiutaleita piti jahdata ja syödä ne ennen kuin osui maahan...

Sitten alettiin kopitteleen lumipalloilla - Pörriksen mielestä aivan mahtavaa puuhaa. Jännitystä lisää se, että pallo on tosiaan saatava ilmasta kiinni tai maa nielee sen omituisesti ;) Kun käytiin moikkaamassa Vienoa ja Lyyliä, niin lopputuloksena pihalla olikin kolme täpinöissään olevaa "kopittelijaa".

Ei niin hyvää ettei jotain huonoakin. Parin lumisen päivän jälkeen Pörröstä tuli vetojuhta - siis vasinainen höyryveturi. Lenkillä se alkoi vetään hihnassa :( Vaikuttaa että kontakti ja hyvä hihna-käytös on enää muisto vaan. Mitenköhän ihmeessä moiset sais palautettua?!?

No nyt onkin sitten kunnon pääkallokelit, niin tuo vetäminen on onneksi vähentynyt huomattavasti - onneksi. Muuten mä olisin tuolla naamallani jalat solmussa. Tosin kyllä mä ennemmin otan kunnon hanget ja vetämisen kuin tän harmauden ja liukkauden...

Valkoista joulua toivoessa... Ja ois oikeen kiva päästä hiihtäämäänkin! kait sitä tänä talvena tarvis päästä jo hitaalle hiihtolenkille Pörrönkin kanssa, että tottuisi suksiin. Mä voi jo kuvitella mikä katastrofi siitä tulee :D Mutta eiköhän tässä Terosta ja Pörröstä vielä kuoriudu kunnon valjakkohiihtopari. Mitaleja odotellessa ;)

Malediiveilla...

2011-12-03T20:32:00.000+02:00

Pörrö Malediiveilla ;)

Rantakoira 7 kk

Tämä viikko alkoi huomattavasti vauhdikkaammin kuin mihin edellinen loppui. Viikonloppu meni nimittäin sohvanvaltauksen merkeissä koko porukalla, kun Tero oli kipeenä ja meikkisellä oli pikkujoulujen aiheuttamaa v ä s y m y s t ä ;)

Maanantaina mentiin Vienon ja Lyylin kanssa yhteislenkille Sarankulmaan/Härmälään. Mä en käsitä miten tuo kolmikko ei voi kävellä yhdessä vetämättä, kun muiden koirien kanssa kävely sujuu ihan ok...?!? Onko ne tytöt vaan liian ihania...?! Lenkin päätteksi oli kuitenkin "palkintona" leikkihetki koirapuistossa. Meidän kolmikon seuraksi tuli spanieli (kai...), joka oli vahvasti päättänyt saada Vienosta tyttöystävän, mutta Pörris oli hieman toista mieltä ;-P Onneksi spanieli oli kuitenkin sen verran Pörröä pienempi, että Pörrö ei katsonut tarpeelliseksi kummoisemmin selättää kaveria vaan keskittyi leikkimiseen :o)

Tiistaina oli sitten treenit ja vuorossa oli tunnaria ja ohjattua noutoa. Nyt kun toi nouto alkaa oleen jo hallussa (luovutus ei ole vielä paketissa), niin tää on kyl ihan meidän juttu.

Tunnarin harjoittelu aloitettiin piilottamalla tunnarikapulaa agiesteiden taakse, viereen yms. Pörrö oli ihan täpinöissään kun sai samalla etsiä - eikä vain noutaa. No se meni sitten niin hyvin, että siirryttiin laittaan hajustettu kapula tunnarikasan vireen. Ei taaskaan mitään ongelmaa. Näiden harjoitusten jälken laitettiin hajustettu kapula keskelle kasaa, mutta erotettiin se muista. No problem. Ja sitten vielä piilotettiin se kasaan. Tarkasti Pörris haisteli ja joka kerta toi oikean kapulan. Jippii.

Jatkossa laitetaan sitten kapulat riviin tai kellomaiseen asetelmaan (kuten kisoissa olisi) ja hajustetaan vähemmän. Mutta nyt treenataan vielä kuten yllä. Ja mikäs siinä treenatessa, kun homma toimii ja Pörröllä on superkipaa.

Seuraavana vuorossa oli ohjattu nouto. Eli koiralle ilmoitetaan haetaanko oikealta vai vasemmalta noutokapula. Sitä lähettiin harjoittelemaan niin, että koira istui vastapäätä ja 2-3 metriä koiran vasemmalle ja oikealle puolelle vietiin namialustat. Sitten ohjaajan avustaja vie namin toiselle alustalle ja käy vielä koskemassa toistakin alustaa. Ja tämän jälkeen koira kontaktiin ja näytetään käsimerkein, mistä menee namin hakemaan.

Voi siis myös sanoa "oikea" ja "vasen". Me aateltiin sanoa, koska Tero on varma, että Pörrö tietää noiden sanojen merkityksen ainakin lenkillä. Kun se valitsee aina metsässä oikean tai vasemman polun - kumman nyt sitten lenkittäjä sanookaan :D

Mutta takasin ohjattuun noutoon: se meni muuten hyvin, mutta kun tuli vieras avustaja (Zulu-bortsun ihminen) viemään nameja alustalle, niin Pörris ei ois malttanut millään odottaa merkkiä paikalla, kun ois tehny mieli mennä samalla vähän pusuttelemaan.

Tuota harjoitusta jatketaan niin, että ensin viedään namialustoja kauemmas. Sitten namit vaihdetaan noutokapuloihin. Ja vasta kun se toimii, niin kapuloiden paikkoja aletaan viedä hiljalleen eteenpäin eli koiran näkökulmasta taaksepäin.

Maahanmeno ja paikalla makuu

Tässä oli treenit tällä kertaan, mutta iloinen uutinen oli että kouluttaja haluaa jatkaa samalla ryhmällä vuoden alusta eli viisi 2-6 vuotiasta koiraa + kouluttajan koira Pate 9 kk+ Pörrö. Hih. Treenit tosin on tammikuun alusta alkaen vaan joka toinen tiistai, mutta jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Eli kyse ei ole mistään 10-kerran kurssista vaan jatkuvasta ryhmästä. Muut koirat siellä siis tähtää varmasti sinne EVL:ään asti, mutta me vaan pidetään hauskaa ja ollaan siellä aivojumpassa :D

Keskiviikkona Pörris sitten taas kävi kuluttamassa energiaa Elinan kanssa lenkillä, joten vauhdikas viikko jatkuu... lenkkiä ennen kävin treenamassa paikalla oloa Citarin ovien edessä Teron ollessa kaupassa. Ei mitään ongelmaa, vaikka Pörrö keräs taas ihailevia katseita kaupasta tulijoilta :)

Virnistys; noi kulmahampaat vaan on niin isot,
että huulet tuppaa mennä mutruun...

Kontakti

Tottelevaisuusvalio

2011-11-23T21:03:00.000+02:00

Kerrottakoon, että Pörrö oli päättänyt meidän työpäivän aikana nakertaa Salme Mujusen kirjan "Tie tottelevaisuusvalioksi". Hmmp. Pitäisiköhän tuo nyt tulkita niin, että Pörrö ei ole todellakaan ole tiellä tottelevaisuusvalioksi...?!

Noudon haltuunotto

2011-11-22T20:58:00.000+02:00

Lisätäänpäs sitten taas treenipäivitys ettei unohdu mitä ollaan tehty.

Ensin harjoiteltiin liikkeestä maahanmenoa. Ja tarkoituksena tosiaan sellainen vauhdikas maahanmeno. Ensin Pörrön kanssa reenattiin niin, että koira seisomaan paikoilleen sitten pari askelta taaksepäin. Sitten huuto "tule" ja "sukellus" koiran mukana maahan. No siis en mä nyt maahan asti mennyt, mutta räväkällä liikkeellä nami maahan koira mukana.

Sitten testattiin niin että Tero oli reilun 5 metrin päästä. Pörrölle "tule" käsky ja sitten yhdessä se sukellus maahan. Sitten taas mä kutsun Pörröä ja menen sen kanssa maahan.

Koska Pörrö oli niin innosta piukeena ei paikalla seisominen enää onnistunu treeneissä vaan saatiin kotiläksy. Koiran seistessä sanotaan sille "paikka", kävellään muutaman metrin päähän ja käsky maahan. Jotta oppii, että aina ei tarvi tulla ensin namin luo. Noo... tietysti testasin heti kun päästiin kotiin ja totesin, että ei mitään ongelmaa maahanmenossa seistessä eri puolella huonetta. Enemmänkin siinä, että saa sen jäämään seisomaan, kun tuppaa aina heti tarjoamaan istumista eikä tuota seisomista olla kauheasti harjoiteltu. Kuitenkin tarvii tuota seiso-maahan kaukona harjoitella, kun istu-maahan on jo niin helppo nakki...

Sitten harjoiteltiin noutoa, joka on ollut meille vaikeinta Pörrön vahvan "mä-rakastan-olla-takaa-ajettu-vietin" takia. Noutoa/luovutusta ollaan kuitenkin treenattu kotona selkeästi eniten vikan kahden viikon aikana ohjeiden mukaan ja tehtiinkin vaikutus kouluttajaan.

Ison noutokapulan Pörris ottaa maasta ja antaa mulle käteen. Siinä pitäisi nyt alkaa opettamaan matkaa. Eli alan peruuttamaan muutaman askeleen, kun Pörrö on ottanut kapulan ja palkkaan, kun tuo käteen.

Tunnarilla tuo peruutus jo sujuu ja samoin se, että heitän tunnarin about 5 metrin päähän ja pyydän tuomaan. Pörris siis tuo tunnarin ja antaa käteen. Tunnarilla läksyksi tuli oikean luovutuksen treenaus. Eli Pörrö pitäisi saada ihan tuohon varpaiden eteen luovuttamaan kapula. Siihen se vedettäisiin namin tai tunnarikapulan avulla. Nyt ongelma on se, että se tiputtaa kapulan heti kun alan sitä hilaamaan ihan kiinni meikkikseen.

Sanottakoon muuten, että kotona (ainakin sisällä) myös pallo/lelu tuodaan nykyään käteen!!! Tää on kyllä varsinainen voitto meille :D Mutta nyt mä oonkin ollut muutaman päivän Pörrön namiautomaatti ja sehän käyttää sitä hyväksi tuomalla palloo yhtä mittaa... Mutta vahvistetaan nyt, kun kerran ollaan vihdoin tähän päästy.

Lopuksi treeneissä oli koiran venyttelyä. Hih. Ei mennyt meidän osalta ihan putkeen, mutta hajulle päästiin, miten koiraa voisi venytellä, ettei mene treeniputkessa jumiin. Vielä kun muistaisi ne sitten kun Pörrö ei ajattele, että venyttely=riekkuminen....

Vähän erilaiset treenit

2011-11-17T21:33:00.001+02:00

Lauantaina oltiin "treenaamassa" Tamskin järjestämässä Match Show:ssa. Ja todellakin voi sanoa, että oltiin treenaamassa eikä että oltiin näyttelyssä... Tero ja mähän ollaan oltu vaan metsästyskoiranäyttelyissä aiemmin, jossa koirien ei tarvi osata mitään muuta kun olla rähisemättä ja purematta tuomaria... Niinpä nyt oli ihan mielenkiintoista oppia, että mitä oikeessa näyttelyssä pitäisi osata :)

Tamskin Match Show

Ajateltiin kyllä kääntyä jo hallin parkkiksella kotiinpäin, kun autosta noustessa koiria vietiin halliin vaalenpunasilla rattailla ja kärryillä... Meillähän siis varusteina vesi, vesikuppi, nameja, kaulapanta, hurtta talutin ja harja. Harjaa ei muuten käytetty kertaakaan ja tosiaan mistään näyttelytaluttimesta ei ollu tietookaan...

Kun halliin päästiin niin siellä porukka jo juoksi kehää ympäri treenaamassa ja harjaili koirien turkkeja. Teroo yritin saada kehään treenaan kepeetä juoksuaan ;o) mutta kuulemma vaan "lahjattomat treenaa". No joo, tuossa vaiheessa ois ehkä ollutkin enää turha treenata yhtään mitään, kun tässä ollaan koko syksy menty niin, että lenkillä juoksuun lähdettäessä Pörrö pomppii ja riekkuu ekat 200 metriä... hmm...lupaava, eikö?

Kaikkiaan näyttelyssä oli päälle kolmisenkymmentä pentua (4-12 kk). Ja kun ekaa kertaa moisessa tapahtumassa oli koira, ohjaaja ja huoltaja, niin jännityksellä ootettiin, että nähtäis ekasta ryhmästä, että mitä kehässä pitää tehdä. Noo, ei sitten nähty, koska tottakai me oltiin heti ensimmäisessä parissa :O Kuinkas muuten... Ja kaiken lisäksi meidän pariksi tuli näyttelytaluttimessa oleva Tolleri, joka oli kiertänyt jo "muutaman" näyttelyn.

Kehässä sitten Tero ja Pörris menivät ympyrää, kolmion ja viivan. Ja tämän jälkeen oli tarkoitus seistä tuomarin edessä ja lopuksi vielä ympyrää tollerin kanssa samaan aikaan ja näyttelyseisontaa. Aina kun Tero otti juoksuaskeleen, niin Pörtsy alko pomppiin. Kun Tero käveli, niin tuloksena hieno seuraaminen :) Seisominen kesti sitten namin verran jonka jälkeen perusasentoon... hih... Tuomarin mielestä ei kuitenkaan riekuttu liikaa vaan saatiin kutsu "B-finaaliin".

Sitten reilun tunnin päästä kun tuli uudestaan kutsu kehään, niin Tero oli päättänyt, että sehän ei juokse vaan kävelee niin nopsaan kun pystyy. Nyt kehässä oli 11 koiraa ja Pörrö jolkotteli vieressä keskittyen seuraamiseen. Seisomisessakin Pörrö pysyi jo vähän pidempään, joten kun tuomari lähti kättelemään ensimmäiset 6 koiraa pois kehästä, niin me ei kuuluttu tähän joukkoon. Wow :) Viidentenä tuli lähtö seuraavien kommenttien saattelemana: "Todella hieno koira ja siitä tulee vielä aivan loistava, mutta ohjaajan ja koiran kokomattomuus näkyi." Hmm... jaa mikä kokemuksen puute... Kaikkiaan siis pojilla mieletön petraaminen ensimmäiseen kehässäoloon nähden!

Mutta nyt siis tiedetään mitä näyttelyssä pitää tehdä joten voidaan seuraavaa kertaa varten sitten jo treenatakin, jos vaikka pääsis palkinnoille asti, kun ei tarvi petrata enää kun yhdellä sijalla ;)

Ja mikä oli erittäin loistava huomata oli Pörrön rentous kentän laidalla. Muut koirat vieressä haukkui, riuhtoi, hyppi ja pomppi. Pörrö päätti ottaa päikkärit ja käpertyi kerälle meidän jalkojen juureen. Se oli kyllä niin söpöläinen odottaessaan omaa vuoroaan.

Meillä ei turhia ressata :)

Jälkitunnelmissa - Poseerausta kotona:

"Hei, lopettakaa ny jo... Boring..."

Megatreenit

2011-11-09T15:45:00.003+02:00

Jaahas, niin se vaan on, että vaikka tuo pentu riekkuu välillä Tavesin harjoituskentällä, niin Tamskin halliin mentäessä se on 110 % keskittynyt mallioppilas. On se vaan käsittämätöntä...

Treeneissä oli vuorossa perusasento-harjoituksia:

Ensin harjoiteltiin perusasentoa liikkumalla itse kuvitteellista ympyrää aina neljännes kerrallaan. Ja koiran piti seurata siihen viereen perusasentoon joko käskystä tai ilman käskyä. Mä käytin "sivulle" käskyä ja hyvinhän se meni. Vielä kun allekirjoittanut tajus pitää nami-kättä oikeessa kohdassa, niin oli koiran ja ohjaajat sääret täysin samalla linjalla :) Naksuttimenkin muistin ottaa käyttöön puolivälissä :P

Sitten perusasentoa harjoiteltiin liikkumalla postimerkin reunoja pitkin. Eli yksi askel suoraan ja seuraava vasemmalle ja koira seuraa perässä perusasentoon. Käytin taas "sivulle" käskyä ja meni ehkä vielä paremmin kuin kun ympyräharjoitus. Taas oli täysin oikea kohta, kun nami-käsi malttoi pysyä oikeassa kohdassa :) Oikeesti, meillä kyllä ohjaaja on PALJON hitaampi oppiin kun koira. Vaikeeta.

Perusasennon jälkeen otettiin seuraamista. Seuraamista tehtiin mutkitellen muita koirakkoja. Ja samalla tietysti treenattiin myös kontaktia muiden ohittaessa. Mulla oli mukana pitkästä aikaa Pörriksen suosikki herkkuja ja seuraamisessahan ei katse herpaantunut hetkeksikään. Ja hienosti katsoo silmiin eikä namikäteen :) Varmaan on sanomattakin selvää, että kontakti pysyi hyvin paikallaan ollessa.

Oli muuten niin hyvät namit pitkästä aikaa, että kouluttajan selostaessa harjoituksia, Pörrö teki kaikkensa saadakseen namia - kengännauhojen syöminen oli muisto vain: ensin tuijotus silmiin, sitten istumaan, sitten perusasentoo, eteen, seisominen, istu-maaha-istu-maahan-istu ja taas paerusasentoo. Sit mun oli jo pakko sanoo käsky istu ja antaa sille namia, kun muitakin alko jo naurattaa Pörriksen omat treenit. Tulipahan selväksi, että kyllä se osaa, kun vaan huvittaa...

Lopuksi tunnilla käytiin läpi tunnarikapulan hakua. Eli koiralle viedään 10 m päähän noin 6 kapulaa, joista sen pitä valita se, mihin ohjaaja on koskenut. Meidän tunnarikapulaharjoitukset jakautuu nyt kahteen: etsintään ja luovutukseen.

Luovutuksessa ollaan jo tehty niin, että annan Pörrölle kapulan, se ottaa kapulan suuhun ja tiputtaa kädelle -> palkka. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että Pörris ottaa kapulan maasta suuhun ja tiputtaa kädelle -> palkka. Seuraavaksi kasvatetaan sitten aikaa eli sen pitäisi pitää kapulaa suussa. Saapa nähdä miten onnistutaan...

Etsintää tehtiin heti lenkillä koulutuksen jälkeenkin: kapula lenkille mukaan ja sitten sitä piilotetaan puskaan/lehtikasaan/yms. ja koiran pitää se löytää. Ihan peace of cake Pörrölle: ollaan keppien kanssa pelattu niin paljon lenkillä...

Seuraavaksi pitäisi laittaa mun pitelemä kapula tunnarikapulakasan viereen ja saada Pörrö valitsemaan oikea kapula. Ja tämän jälkeen (joskus sitten) laittaa kapula keskelle kasaa. Tuomista ja luovutusta ei siis vielä yhdistetä tähän ennen kuin oikean löytäminen ja luovutus sujuu loistavasti.

Vähän ollaan kyllä tuossa noudossa edistytty: enää Pörrö ei (aina) lähde lelu suussa pakoon vaan usein se tulee lelun kanssa luokse ja tiputtaa sen viereen. Käteen ei vielä anna, mutta hiljaa hyvä tulee... Tai jotain...

Tänään on taas Pörrölle ihanaa ohjelmaa, kun koira-sukulaisia tulee kyläilemään: Enni ja Heimo :D Tervetuloa!

Murkun puuhapäivä

2011-11-07T21:11:00.001+02:00

Murkkuikä. Uhmaikä. Ja tämä yhdistettynä itsepäisyyteen sekä mielettömään itsetuntoon. Argh!!!!

Juu-u, Pörröstä siis on menneen viikon aikana tullut "kunnon" murkku. Kukaan muu ei tätä näe/usko, koska kuten kunnon teini, Pörris osaa olla varsinainen enkeli muiden silmien alla. Mutta meidän kanssa sitten kapinoidaan ja pistetään vastaan ihan täysillä. No joo, sanoipa Tavesin kouluttaja viikko sitten Pörrön tylsistyttyä ja alettua repiä mun hihaa, että Pörristä saa nähtävästi ojentaa reilumman puoleisesti, kun sen itsetunto tuntuu kestävän kieltämisen paremmin kuin hyvin. Kaikki aiemmin koulutuksissa olleet bortsut ovat kuulemma olleet vähän pehmeämpiä...

No joo, onhan se hyvä, että koiralla on omakin tahto... Hmm...

Tässä muutama esimerkki meidän pikku kapinallisesta:

Lenkillä tuttua koiraa (tai muuten ihanaa koiraa) odotettaessa mennään maahan odottamaan. Pörröä ei saa liikkeelle millään, ei sitten millään, ennen kuin kaveri tulee morjestaan.
Lenkillä vierasta, haukkuvaa ja riuhtovaa koiraa tervehditään tietysti riuhtasulla ja mahdollisesti myös haukkumalla. Tätä koitetaan nyt kitkee pois heti pysähtymällä, nameilla yms.
Jos treeneissä rupee tylsistyttää niin huomioo voi koittaa saada jyrsimällä kengännauhoja tai repimällä hihasta.
Myös lenkillä on taas kiva riekkua aina välillä kenkiä jahdaten.
Jos kotona ei saa tarpeeksi huomioo, niin kannattaa hyppiä mahdollisimman paljon päälle ja koittaa purra käteen/nilkkaan.
Myös kivan leikin voi vaihtaa hihan repimiseen, koska sehän voi olla vielä kivempaa...
Kotona jos treenataan, niin on pirun kiva mennä esim. maahan, kun sanotaan istu. Eli on tosi hauskaa tehdä just eri asiaa kun mitä pyydetään - tai sitten olla tekemättä yhtään mitään.

Toivottavasti ees joku näistä osuu ja uppoo myös johonkin Pörriksen sisaruksista, ettei me olla ihan yksin hakkaamassa päätämme seinään ;) Ja sitten mä luin, että murkkuikä kestää ainakin vuoden ikäiseksi... nyyf, siis eka viikko mennyt, puolivuotta jäljellä :O Nouuu....

Mutta nyt siten kivempaan aiheeseen, eiliseen sunnuntaihin, jolloin oli äksönia niin paljon, että Pörrökin on taas se ihana haukku, joka se oli viikko-pari sitten.

Ensin oli aamulla Tavesin tottis-treenit palveluskoirakentällä. Siinä harjoiteltiin luoksepäästävyyttä, seuraamista, koirakkojen ohitusta ja pujottelua. Pääteema oli "ihmisruutu". En muista mikä sen oikee nimi on, mutta siinä siis pitää pujotella kahdeksikko ihmisten ympäri seuraten ja sitten koiran pitää mennä istumaan jokun ruudussa olevan ja pyörivän ihmisen viereen. Tämän harjoituksen jälkeen leikitettiin koirien kanssa, kun kentän toisella puolella ammuttiin starttipistoolilla. Pörröhän ei tosiaan noista ampumisista ole moksiskaan, mikä on kyllä hyvä. Lopuksi oli vielä vauhdikas luoksetulo.

Tämän jälkeen pakattiin koirat autoon (siis Pörrö, Vieno ja Lyyli) ja suunnattiin kohti Hämeenkyrön metsiä. Siellä oli jäljestystä, ruutua, hakua yms. ohjelmassa vähän koirasta riippuen.

Pörrölle tehtiin kaksi jälkeä: mun jälki oli mitattuna 98 "jättiläisen askelta" eli vamaankin noin 80 m. Se ajettiin tuoreeltaan ja meni kyllä ihan loistavasti, myös kulmat ja kaatuneiden puiden ylitykset. Teron jälki oli vähän pidempi ja se vanheni tunnin. Myös sen Pörrö meni ihan mahtavasti nenä maassa kuin kiskoilla. Ihmeteltiin porukalla, että miten tuo 110 -lasissa peuhaava pentu voikin tuohon jälkeen keskittyä niin, että edes Vienon kommentointi ei saa nenää nousemaan...?!?

Nyt laitettiin jäljille 3 tunnari-kapulaa per jälki. Pörrö nuuhkaisi pari kertaa jäljellä olleita kapuloita, mutta sen erityisemmin se ei niitä noteerannut. Tarvisi treenata tuota kapulan luovutusta paaaaaaljon lisää, jos sitten osaisi joskus yhdistää 1+1= maasta nostettu tunnari.

Sitten Pörrö toimikin maalikoirana Lyylille. Mentiin matka, jossa oli vähän kaikkia: hiekkatietä, metsätietä, metsää, peltoa, ojanylityksiä jne. Hienosti ja mielettömällä vauhdilla oli Lyyli puskenut eteenpäin suoraan meidän piilolle ladon taakse :)

Seuraavaksi Pörrölle treenattiin hakua. Otettiin ihan eri puolelle metsää (pellon toiselle laidalle) 3 piiloa: Sari, Juha ja meikkis. Etsi ja Missä -sanat ovat Pörrölle todella tuttuja, joten heti alkoi nenä toimimaan ja haku oli päällä ;) Välillä nenä kyllä käy myös maassa, mutta kun mitään jälkeä ei metsässä ole, niin kyllä se nopsaan myös nousee ylös. Piilosta riippuen 15-20 metristä tuli selvä merkki, että "nyt mä tiedän" ja kaula kurottui pitkälle. Sitten Tero päästi hakuliinasta irti ja koira viiletti piilolle. Löytyi.

Kirmaajat niityllä

Kun kaikki treenit oli pulkassa, niin sitten koirat pääsi leikkimään pellolle. Kyllä siinä on Pörröllä tekemistä, kun tyttöjä tulee syliin oikealta ja vasemmalta! Mutta on se niin onnessaan, kun pääsee täysillä peuhaamaan :o)

Piiri pieni pyörii...

Tytöt yhteistyössä

Tadaa, täältä tullaan!

Hali

Kotiin kun palattiin 7 tunnin "työ"päivän jälkeen, niin siinä sitten rötvättiin kaikki rivissä ketarat taivasta kohti. Pörrö oli kyllä ihan tilt aina iltalenkkiin asti. Ei herännyt edes siihen, kun me mentiin syömään! Jääkapin avus ilman Pörriksen tarkkailua on todella harvinaista! Iltalenkillä sitten törmättiin Beagle Vänskään ja mahdollisuutta leikkiinhän Pörrö ei missaa, joten jostain sitä virtaa taas tuli...

Muta on Mukavaa

2011-10-31T17:11:00.001+02:00

Kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa:

Tässä mä lenkkeilen kiltisti hiekkatiellä...

...mutta mikä ihana näky tien toisella puolelle häämöttää...

...liejuinen mutalätäkkö! Ihanaa!

Oho, tässähän meinaa jäälä takajaloista kiinni...

...mutta silti loikkien kohti seuraavaa!

Jos vähän vielä kaivais hiekkaa päälleensä....

...niin saa varmasti kiitosta,
kun on näin komee :)

Jep, jep. Näin meillä.

PäivänSankari

2011-10-30T18:02:00.000+02:00

Tänään on Pörriäisen puolivuotissyntymäpäivä :)

Puolikasta syntymäpäivää on vietetty Tavesin treeneissä Vienon seurassa sekä parin tunnin metsälenkillä keppejä hakien. Pörröstä on niin parasta, kun sille heitellään metsässä keppejä, joita se sitten säntää hakemaan nenä tuhisten.

Pörrö varmaan ajatteli, että Tero leikkasi puska-aidat sille lahjaksi, koska se on ihan innoissaan pihaa vuoraavista oksista. Hassu.

Viimeisen kuukauden aikana on tuo kasvu hidastunut melkoisesti, josko pian pysähtyisi kokonaan... Tai no, senttejä on kyllä tullut 3 lisää, mutta painoa vain kilo. Nyt mitat ovat siis 50 cm ja 18 kiloa.

Pakettien avaaminen ja repiminen on niin ihanaa:

Paljon Onnea myös muille Satumaisille Sankareille!

Riekkumisia

2011-10-28T20:03:00.001+03:00

Taas ollaan kotona ja palattu arkeen. Pörrö haettiin kotiin suoraan lentokentältä ja voi että sitä pusujen määrää mikä tuli vastaan. Ja sama sylikoira meininki jatkukin koko illan.

Pörröllä oli hoidossa mennyt kaikki hyvin: yöt se oli nukkunu ja päivisin puuhaillu kaikenmoista Teron vanhempien kanssa. Oli yrittänyt sänkyäkin vallata itselleen :) Kuulemma oli koko ajan ollut tosi kiltti ja tottelevainen. Ei ollut yhtään riehunu - mitä nyt välillä oli yrittänyt omia Eskon villasukkia itselleen. Varsinainen enkeli :)

Espanjan tuliainen

Yhden asian Pörris on kyllä oppinut Jassulta ja Hexalta, haukkumisen =O Jep, jep... Mahtavaa :/ Ei oltu vielä 5 kilometriä ajattu kotiin, kun haukuttiin vastaantulijoita, kotona haukuttiin sitten telkkaa, takapihan ääniä, ikkunasta näkyviä ihmisiä... Toivottavasti tuo haukkuminen tuosta taas unohtuu!

Kyllä me vähän ihmeteltiin, että miten Pörris on ollut niin kiltti ja rauhallinen, mutta sekin alkaa pikkuhiljaa selviämään... Se on keränny energiavaroja kotiinpaluuta varten. Ou jes. Pari seuraavaa päivää on sitten tullut riekuttua niin lenkillä ja kotona. Hieman alkaa tuo energiapakkaus kiristämään hermoja...

Tuliaiselle kyytiä... Tuff Love ;)

Tokokurssillakin tihulainen sitten yritti syödä mun kengännauhoja. Ja lopussa koitti varmaan jo repiä takinkin pois... Täytyykin taas kirjoittaa mitä kurssilla harjoiteltiin, että pysyy muistissa:

Ensin harjoiteltiin noutoa. Sitä lähdettiin pentujen kanssa harjoittelemaan niin, että sai namin, kun koski noutokapulaa tai Pörrön tapauksessa lähdettiin liikkeelle siitä, että Pörrö sai namin kun otti kapulan suuhun. Sillä kun tuo suuhun ottaminen ei ole mikään ongelma... Sitten namin sai kun piti kapulaa suussa vähän pidempään. Ja seuraava askel on, että saa namin, kun ottaa itse kapulan suuhun maasta. Ja tämän jälkeen kapula pitää ottaa maasta ja tiputtaa/antaa käteen, jotta nami pomppaa suuhun.

Tämän jälkeen harjoiteltiin seuraamista ja perusasentoa yhdessä. Kaksi askelta seuraamista ja käännös vasenpaan&pysähdys, jolloin koiran pitää hakea hyvä perusasento. Lisäksi kaksi askelta ja pysähdys, jolloin pitää taas hakea perusasento. Ja kaksi askelta ja käännös oikeaan&pysähdys.

Treenattiin yksi koira kerrallaan, kun meitä oli vain viisi. Joten yhden ollessa opettajan kanssa, mutt treenasivat eri puolilla hallia aikaisemmilla kerroilla harjoiteltuja kiertoja ja hyppyjä. Pörrön kanssa kierrot ja hyppy aloitettiin siitä mihin viimeksi jäätiin, mutta ei kyllä niissä yhtään edettykään. Ainoa ero viime kertaan oli, että nyt otettiin naksutin käyttöön.

Syksyinen metsä

PS. Pörrön Galleriaan (linkki oikealla) on lisätty kuvat Paimennuspäivästä. Siellä löytyy kuvia sisaruksista. Käykää kurkkaan!

Lampaita, ihania määkiviä lampaita

2011-10-19T19:05:00.039+03:00

Kyllä on taas jääny blogipäivitykset väliin, kun koko aika menee töissä/lenkillä/treeneissä/kotitöissä... Ei vaan vuorokaudessa 24 tuntia riitä mihinkään!

Aloitetetaanpa kerronta Pörrön hauskimmasta tapahtumasta: Lampaiden paimennuksessa. Viime sunnuntaina oli siis Satumaisten Sankareiden pentutapaaminen lammastilalla Somerolla. Ensin oli lyhyt teoriaosuus aamupalan yhteydessä ja sitten jokaisella pennulla oli kaksi paimennuskertaa.

Ööö... Mites toi häntä nyt jäi ihan vahingossa
saalistus-asentoon...?!?

Tadaa, täältä mä taas tuun...

Kyllähän sitä tiesi, että pellolla on märkää ja varusteiksi oli palkattu kumpparit ja vedenkestävää pukua, mutta eipä sitten arvattu että pellot/laitumet on tähän aikaan vuodesta mutaliejua nilkan ja polven puoliväliin... Ja kun tähän lisätään Pörtsyn rakkaus mutaa/kuralätäköitä kohtaan, niin voitte varmaan arvata miltä Pörriäinen näytti päivän päätteksi :-/ Kotona oltiin suihkussa about puol tuntia ja meni varmaan desi Pet Headiä! Ja auto... Voi mun auto-parkaa... Onneksi on sentään se kevyt häkki, missä Pörrö majaili, mutta se haju :(

No joo... asiaan...Ensimmäisen paimennuskerran tarkoituksena oli saada koira kiinnostumaan lampaista, olla pelkäämättä niitä ja yrittää saada koira kiertämään lampaita. Koira oli siis kytkettynä pitkään liinaan, mutta liinasta sai päästää irti, kun koira lähti kiertämään lampaita.

Suureksi yllätykseksi Pörris kiinnostui lampaista heti aitaukseen päästyään. Ja etukäteen jo arvattiin, että lampaita se ei varmaankaan lähesty "häntä koipien välissä". Juu, ei todellakaan! Häntä sojotti piikkisuorana ylöspäin ja lampaita lähestyttiin kuinkas muutoin kun suu auki... hmm... Susi bordercollien vaatteissa...?!?

Pörrö siis kiinnostui lampaista, ei todellakaan pelännyt niitä ja lähti aika hyvin kiertämään niitä. Tosin monta kertaa se myös juoksi kohti lammaslaumaa, jolloin lampaat säntäili eri suuntiin. Ja hyvin monta kertaa se myös kiersi lampaat pitkä liina perässään tuloksena niputettu ohjaaja+lampaat. Täytyy sanoa, että koira kyllä oli PALJON paremmin kartalla paimennuksesta kun ohjaaja, jolla ei ollut hajuakaan mitä tehdä.

Hähää, mä taidan niputtaa lampaat ja ohjaajan...

Tää lauman koossapitäminenhän on ihan helppoo...

Iltapäivän paimennuskerralla koira oli irti ja tarkoituksen oli, että koira kiertää lampaat "nippuun" ja jää eripuolelle lampaita kuin ohjaaja. Sitten lampaat seuraisivat ohjaajaa koiran ja ohjaajan välissä. Ja koska lampaat usein menivät turvaan aidan viereen, niin koiran tuli myös uskaltaa mennä lampaiden ja aidan väliin ajaen ne keskemmälle. Hmm... minkähän takia ne lampaat oli aidan vieressä... ei lainkaan näyttäneet kyllästyneiltä meidän sekoiluun....

Pörrö oli kyllä ihan elementissään ilman liinaa. Se uskalsi mennä (suorastaan syöksyä ihanaan mutaan) aidan ja lampaiden väliin, kiertää lampaita ja olla eri puolella lampaita kun ohjaaja. Terokin pääsi vähän jyvälle siitä mitä tehdä ja sai ohjattua Pörröä kepillä pitämään vähän hajurakoa lampaisiin, jotta lampaat pysyi yhdessä nipussa. Loppua kohden jopa Pörrön häntä laski pystysuorasta saalistus-modesta alas paimenpojaksi :D Hieno pentu!

Täältä mä tuun ja te lähdette pois aidan vierestä,
kun mä näin nätisti pyydän...

Ja pistetään katras liikkuun keskelle aitausta!

Ja sit pysäytys ja tiivis paketointi hienolla kaarella...
Että mä oon taitava!

Ihan yhtä paimennusta ja mutakylpyä ei päivä ollut, vaan tulipa nähtyä sisaruksiakin. Ja Ihanan Pipsa-siskon kanssa käytiin lenkillä, jos sitä leikkimistä nyt voi lenkillä käymiseksi sanoa...
Kaikkiaan siis loistava päivä ja kotiin tuomisena todella väsynyt Pörriäinen.

Taimi näyttää miten isoa laumaa hallitaan.

No sitten ihan toisenlaiseen koulutukseen: Toko-kurssi Tamskin hallissa. Nyt kurssia on kolme tunnin kertaa takana.

Ensimmäisellä kerralla mä en ollut paikalla, kun oli työreissulla. Siellä oli harjoiteltu seuraamista. Katsekontakti on Pörröllä hyvä. Nami annataan 5-10 metrin välein. Kun pysähtyy, niin myös Pörrö pysähtyy sivulle istumaan ilman käskyä, mutta yleensä 20 cm liian eteen. Käännökset oikealle menee tosi hyvin, vasemmalle onkin vielä vähän hakusessa.

Lisäksi tunnilla harjoiteltiin rivi-ohittamista, niin että koira on sekä oikealla että vasemalla. Ja välillä koirat pysäytettiin samaan vierivieretysten ja kontaksi pidettiin koko ajan.

Toisella kerralla harjoiteltiin kiertoa. Tolpan tai muun esteen kiertämistä. Me ei olla tätä ennen harjoiteltu eli namikäsi on apuna lähetyksessä, mutta muutaman toiston jälkeen namilla ei enää tarvinnut kiertää estettä vaan pelkästää lähettää Pörrö kiertämään.

Kun kiertäminen on hallussa niin sitten harjoitellaan pysäytystä. Me ei päästy vielä tähän asti, koska kierto piti lähettää ihan esteen edestä, mutta pysäytyksessä otetaan siis aluksi lelu käyttöön. Koiran tullessa kierrolta se heitetään koiran taakse, joilloin koira pysähtyy. Ja sitten toistojen jälkeen koira pysyhtyy jo ennen kuin lelu edes irtoaa kädestä jne.

Lisäksi harjoiteltiin kaukoja. Maahan-istu menee Pörröltä jo täysin ilman nami/käsiapua. Tosin namin avulla liikerata on täydellinen kun taas ilman apua se menee vähän miten sattuu (heittää usein lonkalle). Maahan-seiso sen sijaa tarvii namiavun seiso-liikkeessä. Siinäkin kuitenkin pitää jo aika hyvin tassut paikoillaan. Istu-seiso onkin sitten haastavampi noiden tassujen paikalla pysyvyyden kannalta.

Kolmannella kerralla eli eilen harjoiteltiin hyppyjä. Joskaan ei sanan varsinaisessa merkityksessä, koska Pörröllä hyppyeste oli 10 cm korkea. Namin perässä se "hyppää" hyvin käskystä esteen yli ilman että ohjaaja liikkuu. Siis namialustalle namia ja sitten "hyppy" namille ja takaisin ohjaajan sivulle. Mitään pysäytystä hypyn jälkeen ei vielä tässä vaiheessa tehdä.

Sitten harjoteltiin myös liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Seisomista harjoiteltiin niin, että koira pysäytettiin namilla, siirryttiin namia syöttäessä eteen ja sitten vielä nopeasti käsi taakse ja taas namia, jotta myös jäi paikalle seisomaan. Maahanmenoa harjoiteltiin samalla tavalla namin kanssa. Kerran Pörrö meni jopa maahan liikkestä käskystä ilman namia, mutta se taisi olla vanhinko :D

Nyt Pörröllä tuleekin olemaan erilainen viikko, kun me lähetään breikille Epsanjaan ja Pörris menee Teron vanhemmille hoitoon. Ne luulee saavansa hoitoon ihanan, superkiltin ja tottelevaisen pennun jollainen se on aina kyläillessä ollut, mutta mä vähän pelkään että vieraskoreus ei kestä montaa vuorokautta putkeen vaan Bikke ja Esko pääsee jossain vaiheessa myös tutustumaan siihen pikku-riiviöön, joka tuon sulosen ulkokuoren sisällä asustaa...

Pörrö 5 kuukautta

2011-10-02T21:27:00.000+03:00

Perjantaina oli meidän pikku-Pörriäisen 5 kk päivä :) Ajatella, niin vauveli vielä, mutta silti jo niin fiksu ja rauhallinen - halutessaan ;)

Tässä pari otosta juhlapäivän kunniaksi:

Juu-u, hieman ehkä tympääntyneen oloinen kuvissa, mutta Pörriäinen pitääkin huomattavasti enemmän kaikesta äksönistä...

Pörrö on nyt 17 kg ja noin 47 cm. Eli eiköhän tässä vielä noin 5 kiloa ja senttiä tule lisää. Penturuoka loppui tänään, joten nyt siirrytään täysin Hills'in Active Fittness -"aikuisruokaan". Kuukauden päiväthän me ollaan sekoitettu noita ruokia keskenään.

Hampaat ovat nyt kaikki vaihtuneet uusiin kiiltävän valkoisiin hampaisiin. Hampaat kyllä jatkavat vielä kasvamistaan, mutta nyt jo voi sanoa, että aika tehokkailta nuo keskenkasvuisetkin tuntuvat! Puruluut järsitään tosi nopsaan ja toissa-aamuna totesin lenkillä, että hihnakaan ei vaadi kun yhden kunnon puraisin takahampailla :-O

Puruluusta selvää jälkee...

Me muuten päästiin Tamskin toko-kurssille, joka on tarkoitettu kisoihin tähtääville nuorille koirille. Ohjaaja on sama kun nyt pentukurssin "jatko-osassa" on ollut. Se ehkä vaikutti "hieman" kurssille pääsyyn, sillä juuri tuon ohjaajan mielestähän Pörrö toimii kuin ajatus ;-P Kurssi alkaa ensi tiistaina Tamskin hallissa.

Meitsi ei pääsekään kurssin ekalle kerralle, sillä oon työreissulla Virossa koko alkuviikon. Saapa nähdä miten pojat pärjää 24/7 keskenään kotona. Pörrölle on varattu päivähoitopaikka Teron vanhemmilta, jotta Pörtsyn ei tarvi olla10 tuntia yksin kotona päivisin :D Mitä ilmeisimmin hauska ja puuhakas viikko Pörrikselle luvassa karjalankarhukoirien Jassun ja Hexan kotona.

Otettiin muuten viikonloppuna naksutin käyttöön. Heh, riitti sitten kymmenkunta toistoo, jotta Pörrö hiffas mistä on kyse. Maahanmeno ei ole meillä sujunut ilman "namikättä", joten naksutinta testattiin ensimmäisenä siihen. No joopa joo... siihenkin riitti sellaiset 10 toistoa ja sitten Pörrö tarjosi itse sitä maahanmenoa käskystä - siis ilman "namikättä". Me ollaan siis "turhaan" hinkattu kättä pois pari kuukautta... Jos olis pösilöt ohjaajat tajunneet ottaa naksuttimen aikaisemmin käyttöön, niin... hmp.

Kärsivällisyyttä on Pörrikselle tullut paljon lisää. Tänään pentukurssillakin Pörrö pysyi paikalla vaikka kuinka kauan ja yhden peruutusaskeleenkin pystyin jo ottamaan :) Kotonahan paikalla pysytään, vaikka lähtis ite eri huoneeseen ja nami olis lattialla vieressä.

Vielä kun tulis kärsivällisyyttä tuohon lenkkiriekkumiseenkin. Riekkumista ei kauheasti ole viime viikkona esiintynyt - korkeintaan viimeiset 100 metriä, mutta Elli ja Joonas sai riekkumista osakseen viimeisen kilometrin matkalta. Sorry. Ei kuulemma onneksi riekkuminen lopettanut lenkityksiä siihen vaan Pörrö pääsee jatkossakin kävely- ja juoksulenkeille :D

Vielä loppukevennyksenä kerrottakoon, kuinka omistajien periaatteet murenevat: Pörrö herää viikonloppuisinkin klo 6 paikkeilla, ja alkaa tuijottamaan sängyn vieressä, että herätkää ny jo!!! Mutta sitten kun päästää Pörriäisen sänkyyn viekkuun nukkuun niin se jatkaa unia vielä 1-2 tuntia. Jeps, näin meillä :)

Ihana syysaurinko...

2011-09-21T19:32:00.003+03:00

...or NOT!

Mä en käsitä miten viikonloppuja lukuunottamatta voi aina sataa, sataa ja sataa :( Eipäs oo varmaan ainakaan 20 vuoteen tullu puuhailtua niin paljoa ulkona kaatosateessa kun syyskuun aikana - varsinkin kun edellinen koira veti liinat kiinni heti ulko-ovella nähtyään että ulkona sataa vettä, niin ei kauheesti tullu sateessa maleksittua...

Mutta ei Pörris - ehei! Sen mielestä on vallan mahtavaa, kun sataa vettä, koska se tietää lenkille vesilätäkköjä, kuralätäkköjä ja mutaliejua. Jahuu! Mikäs sen kivempi alusta olisikaan maassa kieriskelyyn...Voitte varmaankin arvata, että meillä käydään suihkussa melko usein. Hmm.

Maanantaina oli Tavesin treenit kaatosateessa. Ennakkoon jo aattelin, että ei tästä tuu varmaan mitään, koska parit vikat maanantai-treenit oli mennyt vähän penkin alle keskittymisen osalta. Mutta toisin kävi. Meillä pentu-koirakoilla oli mahtava kouluttaja: Marika, kolmen bortsun äiti. Saatiin loistavia vinkkejä juuri bortsun treenaamiseen ja Pörröhän keskittyi koko 50 minuuttisen ihan kympillä. Jälkikäteen voidaan siis todeta kahdesta edellisestä kerrasta seuraavaa: koska mä en yhtään tykännyt kouluttajasta vaan oli hieman ketutus päällänsä niin mä taisin siirtää vähemmän seesteisen oloni Pörriäiseen. Sorry.

Hieman vaan hankaloitti tuo kaatosade meikkiksen namin antoa kentällä - samoin muuten seuraamisharjoituksissa lenkillä. Ei ole sarjatulena namin anto kitaan mitenkään helppoa, kun näpit on kohmeessä, litimärät, namien tahmaamat ja koiran kuolaamat. Pörrö katsoi maahan niilläkin kerroilla, kun mä en tiputtanut mitään. Ajatteli, että ei toi kuitenkaan onnistu...

Eilen tehtiin parin-kolmen viikon tauon jälkeen kaksi noin 40 -metristä jälkeä. Yksi nami per askel, suorilla osuuksilla jälkien välillä oli 30-40 cm ja mutkissa 10-20 cm. Pörrö meni kyllä taas kun vanha tekijä! Se ei ryntäile, mutta menee kuitenkin suht. vaiúhdikkaasti, täysillä keskittyen ja nenä maassa koko ajan. Tosi tarkkaan menee kaikki mutkat. Varmaankin ensi kerralla sitten taas vähän lisää haastetta - ainakin pidemmät jäljet.

Pörrö on muuten tällä hetkellä 45 cm ja 15 kg. Olisi varmaan jo korkeampikin jos mittaisi pepun päältä, sillä takajalat taitaa olla tällä hetkellä etutassuja pidemmät. Hölmö. Hampaista on jo melkein kaikki muut vaihtuneet paitsi kulmahampaat. Ja siis uudet kulmahampaat on jo alkaneet kasvamaan! Pörröllä on siis nyt 8 kulmahammasta!!! Argh! Mun ranneparka :-O

Nää mun naskalit kutittaa!

Tässä vielä muutama otos sohvaperunasta:

Ne sano, että mä en sais mennä näihin valkosiin nojatuoleihin.
Mutta ei ne raski tällästä söpöliiniä poiskaan ajaa :)

Tää on nykyään MUN sohva.

Heh, mä vien niitä ihan 100-0.

Tadaa, täällä taas ;-P

Pallon paimentaja

2011-09-17T10:52:00.001+03:00

Paimenpoika: Pörriäinen ja rakas pallo :)

Vaanimista...

vaanimista...

hyökkäys...

...kiinni!

Ja uudestaan: tarkkana kun porkkana...

syöksy...

...saalis kiinni ja valmiina seuraavaan heittoon :)

Treenit kuvina

2011-09-11T22:22:00.000+03:00

Söpöläinen treenaamassa :)

Poseeraus ;)

Kontaktinottaminen, katse suoraan silmissä
käsien ollessa suorana sivuilla

Perusasento

Seuraaminen imuttamalla

Maahan
Tästä kun sais tuon käden kokonaan pois...

Palkkaus

Kotona, kentällä ja metsässä

2011-09-09T07:21:00.000+03:00

Jaahas, kirjoitetaanpas sitten, mitä Pörrö on oppinut neljän kuukauden ikäänsä...

Ensinnäkin kotona...

Noo, arki rullaa jo oikein hyvin! Meillä ei ole tullut reiluun kahteen viikkoon enää yhtäkään pisua sisälle 7-8 tunnin yksinolon aikana, kun me ollaan töissä. Thaimaalaisen tiikkipuunorsun ja yhden kukkasen lisäksi se ei ole tuhonnut mitään kotona. Pörrö ei ole lainkaan järsinyt tuolinjalkoja, pöydänkulmia tai maton reunoja, joten meillä on kaikki kalusteet samassa kunnossa kuin kesäkuun alussa :) Joskin sohvat ja sohvatyynyt ovat hiukan saaneet välillä kyytiä märältä koiralta, mutta pesun/imuroinnin jälkeen ovat taas hyvässä kuosissa.

Yksinään se ei siis tuhoa paikkoja... Johtuukohan siitä, että se käyttää kaiken raivopäisyysenergian meidän ranteisiin, käsivarsiin ja vaatteisiin. En ole enää edes laskuissa mukana, kuinka monta paidan hihaa mulla on jo pieniä reikiä täynnä.

Yöt menee myös loistavasti. Se menee iltalenkin jälkeen noin klo 21 nukkumaan, josta reilun tunnin jälkeen siirrytään yläkertaan ja makkariin. Sitten se herää kellon soittoon arkisin kuudelta, että "joko nyt?!? kun väsyttää...". Viikonloppuisin se tietysti herää 5.58 ihan skarppina, että "herätys! nyt on aika nousta...". Yön se nukkuu rauhallisesti milloin missäkin päin makkarin lattiaa eikä tarvi käydä pisulla tms.

Pörrö käy aamuisin mun kanssa 30-45 min lenkillä. Riippuu vähän tuleeko koirakavereita vastaan :) Sitten kun Tero tulee töistä, niin se vie Pörriäisen samanmoiselle lenkille. Illalla mennään metsään kävelemään 1-1,5 tunniksi ja se saa mennä viilettää vapaana. Tosin jos on ollut pentutreffejä tai pentukoulu, niin sitten iltalenkki jää välistä. Paras väsytyskeino onkin ehdottomasti leikkiminen toisen pennun kanssa! Metsässä se viilettää kun mikäkin ikiliikkuja - ei ole vielä niin pitkää lenkkiä tullut, että olisi osoittanut väsymisen merkkejä!

Sitten metsässä...

Metsälenkillä otetaan aina välillä luoksetuloja. Se toimii joka kerta - vaikka tulisi sauvakävelijöitä, pyöräilijöitä, koiria vastaan. Namia se ei ota vaan palkkana toimii kehuminen. Sitten lenkillä ollaan myös tehty sitä että toinen jatkaa Pörriäisen kanssa matkaa polkua pitkin eteenpäin ja toinen kipittää johonkin sivulle piiloon. Sitten kun sanoo "etsi Tero", niin se lähtee heti ihan innoissaan ottamaan hajua. Välillä se varmasti löytää meidät jäljen perusteella ja välillä ilmavainun. Ollaan kuitenkin pidetty tässä pääasiana, että oppii käyttämään nenäänsä! Ja sitä, että Pörröllä on tosi hubaa, kun leikitään piilosta :)

1-2 kertaa viikossa tehdään sille jälki lähimetsään. Aina siis kuitenkin eri paikkaan. Toinen jatkaa Pörtsyn kanssa lenkille ja toinen jää tekemään jälkeä. Jälki on yleensä 20-30 m pitkä. Nyt askelväli on noin 10 cm, maata ei enää rikota ja joka askelmalle 1 nami. Mutkiin ja nousuihin enemmän. Mutkat menee todella hyvin, myös ysikymppi menee aina välillä puhtaasti. Pystysuora nousu esim. isolle mättäälle aiheuttaa eniten päänvaivaa (menee ylös nenä ilmassa). Lasku taas menee hyvin. Pörrö tykkään jäljestämisestä, se alkaa kiskomaan jäljelle, kun sille laittaa valjaat ja liinan päälle. Jäljelle päästyään se kuitenkin etenee rauhallisesti ja keskittyneesti. Montaa namia (frolic) se ei syö, mutta nuuhkii kaikki ohi mennessään. Nyt sitten varmaan askelväliä pidentämään, jotta haasta säilyy. Niitä keppejä ei viitsitä vielä, kun nouto ei onnistu millään - ei sitten millään.

Lopuksi kentällä...

Syyskuun ajan me käydään kahdella kurssilla. Sunnuntaisin käydään Tamskin toko-kurssilla, joka on ALO-luokkaan tähtääville pennuille ja maanantaisin käydään Tavesin arkitottelevaisuus tunneilla, jossa on kaiken ikäistä koiraa mukana. Ja "nameina" on nyt toiminut hyvin ne rypsipossun ulkofilesuikaleet (nämäkään ei muuten toimi metsälenkeillä). Eli jep, jep... Halvaksi tulee.

Tässä meidän osaamisesta:

Kontaktin ottaminen: Kun mennään treenikentälle, niin Pörrö suuntaa katseensa muhun. Ottaa kontaktia - vuoroin silmiin vuoroin namipussiin. Välillä kun odotellaan omaa vuoroa, niin katselee kyllä välillä muiden puuhastelua, mutta ei lähde mihinkään. Ja kun oma vuoro taas tulee, niin on ihan täysillä keskittynyt. Haa, meitsi on kiinnostava! Tai ulkofileet...

Istu: toimii hyvin. Osaa jo kauempaakin sanottuna. Ei kiirettä palkkauksen kanssa vaan odottaa ja istuu paikallaan.

Maahan: tarvii namiapua. Kättä ei tarvitse laittaa maahan asti, mutta sitä pitää kuitenkin laskea. Millä ihmeellä voisi saada käsiavun pois? Mitä te muut olette tehneet?

Sivulle tulo: Käden pitää "roikkua" sivulla, mutta sitä ei tarvitse liikuttaa. Asento nyt on vielä välillä mitä sattuu, kun tuppaa istumaan vielä aika paljon oikealla lonkalla. Ja jalkaankin olisi niin mukava nojata...

Liikeestä seisominen: tarvii käsiapua pysähtyäkseen, mutta tunnistaa selvästi jo sanan "seiso". Ja seisoo kyllä sitten nätisti paikalla kunhan vain edessä olevassa kätösessä on namia. Miten tämän harjoittelua kannattaa jatkaa tästä eteenpäin?

Istu-maahan-istu: mieletön intensiteetti. Maahanmenossa tarvii käsiapua, mutta istuminen toimii pelkällä sanalla. Ja siis tekee nämä vasta ihan vieressä, kun pitää olla se naminhajuinen käsi mukana.

Seiso-maahan-seiso: No joo, tää on ihan alussa ja tällä hetkellä meillä muotoa seiso->istu->maahan->istu->seiso (jos sattuu huvittaan)->istu->maahan->istu... hmm....

Luoketulo - tänne: Luoksetulo on ihan mahtava. Tulee vaikka kentän poikki muiden koirakkojen ollessa meidän välissä. Jopa Vieno voi olla meidän välissä ja silti Pörrö viilettää mun luokse kun huudan kerran "tänne".

Luoksetulo - tule: Tässä olisi tarkoitus, että Pörrö tulee pk-luoksetulon eli suoraan eteen ja lähes kiinni. Tämä ei toimi vielä vauhdikkaassa luoksetulossa (tulee päin tai ohi), mutta läheltä tullessa tulee hakemaan namia edessä olevasta kädestä.

Seuraaminen: Tämä alkoi sujumaan fileiden käyttöönoton myötä ;) Eli nyt kävelee ihan vieressä ja katsoo koko ajan mua. Kylläkin suurimmaksi osaksi vyötärölle, jossa namit on.... Ja nameja tulee vielä aikas sarjatulena. Käännökset onnistuu oikein hyvin - oikealle ja vasemmalle. Samoin muiden koirakkojen pujotteleminen. Tärkeintä on vauhdin pitäminen ja namin pitäminen tarpeeksi ylhäällä, jotta Pörrölle riittää haastetta. Ja mikä parasta tämä onnistuu hyvin myös lenkillä - ja lenkillä Pörrimys itse tarjoaa seuraamista parin minuutin välein. Nälkä - mikä ihana tekosyy!

Paikka: Odottaminen. hmm. Ei taida olla se vahvin laji. Ruokakuppia pystyy odottamaan istuen/makuulla, mutta that's it. Harjoitusten yhteydessä ei varmaan pysty edes sanomaan maahan-käskyn jälkeen paikkaa ennen kuin koira on jo istumassa/seisomassa. Siis millä ihmeellä tuohon Pörriäiseen voi saada malttamista?!?

Leikkiminen: Välillä kentällä, varsinkin tänne-luoksetulossa on käytetty leikkiä narupallolla palkkana. Pörrö on kyllä täysillä aina leikissä mukana. Leikillä saa sen mielen pois täysin muista koirista ja Pörriäisellä on hubaa. Osaa myös keskittyä heti kun lopetan leikin.

Nouto: Voi jestas! Miten se tuominen voi olla niin vaikeeta?!? Ihan sama mitä Pörrölle heittää, niin 100 % se hakee lelun, kapulan yms. ja 99 % se lähtee toiseen suuntaan toivoen, että sitä ajettaisiin takaa. Luokse ei tule vaikka olisi mitä herkkua tarjolla. Houkaus. Kun tehdään tätä kahdella lelulla, niin se hakee heitetyn lelun suuhun, tiputtaa sen maahan ja jää odottamaan mihin toinen lelu heitetään. Miten ihmeessä tämän saisi toimimaan???

Juu-u, eiköhän tuossa ollu kaikki meidän treenit. Jos jollekin tulee mieleen vielä joku asia mitä pentuna tulisi treenata niin laittakaa kommenttia! Siis tulevia tokoja ja tottiksia silmällä pitäen.

Kuvia tulossa värittämään tekstiä illalla...

Kalenterillinen koiranelämää

2011-09-04T17:54:00.001+03:00

Taas on mennyt 2 viikkoa sellaisella vauhdilla, että kotona ei ole ehtinyt kun nukkumassa käymään. Jotenkin kummallisesti Pörrö on saanut täytettyä meidän kalenterit täysin "omilla" meinoillaan ;o)

Mistähän sitä ollenkaan aloittais... Ehkäpä voisin kirjoitella viikonlopuista - varsinaista Pörrön puuhapäivistä.

Viime viikonloppuna lauantaina aamupäivällä tuli kyläilemään Pörrön veli Nooa, äiti Alli ja setä Manu. Veljeksillä oli kyllä sellainen meno, että oksat pois ja nyt painitaan. Alli kävi välillä vähän komentamassa poikia, mutta se ei menoa pahemmin rauhoittanut. Pojat tuntuivat ajattelevan, että niitä varten oli yksi kohta nurmikosta kasteltu: siihen sitten kierimään, kun muta jäi mukavasti turkkiin. Oli aika selvää, kenellä ei olisi iltapäivän pentutapaamisen edustavimmat pennut...

Manu tutkimassa pihaa

Alli seuraa poikien leikkejä

Veljekset

Jaa näinkö piti kieriä ennen siskojen tapaamista...?!?

Meiltä lähdettiin ajelemaan Hanna Oravan pitämään Haku-koulutukseen Ylöjärvelle. Ensin oli teoriaosuus ja tämän jälkeen Paula näytti Sylvin kanssa miten haku käytännössä toimii. Samalla saatiin ohjeita mitä tehdä, jos (kun) kaikki ei aina mene ihan nappiin. Noo... eiköhän meillä tässä mene ainakin ensi kesään asti, että päästään edes tekemään lähetyksiä tallotulle alueelle.

Sitten ku meillä pentujen omistajilla oli mennyt tietopläjäys päähän, niin siirryyttiin käytäntöön pentujen kanssa. Jokainen pennuista teki kolme hajun hakemista eli etsi ilmavainulla piiloutuneen maalimiehen ohjaajan ollessa taluttimen toisessa päässä.

Kun Pörrölle laitettiin valjaat ja jälkiliina, niin sillähän meni nenä saman tien maahan. Siinä se sitten yritti jälkeä hakea ja ihmetteli, että mitä ihmettä tuo mamma puhuu jotain ukkojen etsimisestä, kun sen pitäisi sanoa että jälki...?!? Noin kymmenen metrin päässä maalimiehestä se sai hajun nenään ja samalla kuono nousi ylös. Sitten edettiin hitaasti, mutta varmasti kohti maalimiestä ja palkkiota.

Seuraavassa haussa nenä pysyikin jo paljon paremmin ilmassa ja se hoksasi mikä on homman nimi. Meikkis meni viimeiseen piiloon, Tero otti Pörrön vapaaksi ettei se sekoitu jälkivaljaista ja sanoi "Etsi Jenni", kuten lenkillä piilosta leikkiessä. Vähän matkaa se käveli Teron vieressä ja sitten 15-20 metrin päässä piilosta pinkaisi suoraan mun piilolle ja tuli pelastaan mut hiostavan pressun alta :o)

Kohti maalimiestä

Löytyi!

Kun kaikki pennut olivat hakunsa suorittaneet, niin oli leikkien aika:

Tällä kertaa kuvaaja ei oikein ollut tilanteen tasalla - tai pennut olivat liian vauhdikkaita. No jokatapauksessa ei pahemmin kannata luoda albumia tästä pentutapaamisesta, kun kuvat ovat tätä luokkaa:

Pipsa ja Pörrö "poseeraa"

Kyllä oli muuten rauhallinen yö moisen riekkunmispäivän jälkeen :o)

Seuraavana lauantaina jatkettiin haku-harrastuksen parissa. Tässä välissä oltiin käyty M&M:stä ostamassa haku-liina ja heijastinliivit. Nyt haussa varusteena on siis liivi, panta ja haku-liina, jotta Pörrö ei sekoita sitä jäljestykseen. Maalimiehinä toimi Sari ja Juha ja sitten vielä vuorotellen meitsi ja Tero. Täytyy sanoo, että meikäläisen metsäharrastukset oli hyvin lähellä loppumista jo ennen ensimmäistä hakua kun kimppuun pärähti ensimmäisellä minuutilla kymmenittäin hirvikärpäsiä, YÖK! Siis niitä oli ihan järkyttävästi, HYI!

Iso kiitos siis maalimiehille, koska ei todellakaan ollut kivaa röhnöttää sykkyrällä pressun alla liikkumatta hirvikärpästen tykittäessä naamaa, ARGH!

Pörröllä ei nyt mennyt samalla tavalla nenä maahan kuin viikkoa aiemmin. Kyllä se välillä maassakin kävi, mutta pääsääntöisesti haki ilmavainua. Kolmesta ensimmäisestä "ukosta" Pörrö sai ilmavainun 10-15 metrin päästä. Kun se oli löysi kolmantena mut, niin sillä varmaan syttyi toinenkin lamppu päässä ja se hokasi, että tää onkin tämä leikki mitä lenkillä leikitään. Tero kun lähti piiloon, niin Pörrö alkoi jo silloin nuuhkimaan ilmaa. Sitten lähdin kävelemään "ukon" suuntaan ja 5 metrin jälkeen Pörrö sai vainun ja otti kirjaimmellisesti jalat alle. Ja eihän tälläisellä kömpelyksellä ollut mitään saumoja. 7 metriä haku-liinaa liukui käsistä, vaikka mä kuinka rymistin eteenpäin. Pörrö viiletti suoraan "ukkoa" kohti ja sen ollessa maalissa meidän välillä oli jo yli 10 metriä, nolo! Mutta tähän oli siis hyvä päättää: ilmavainu 25-30 metrin päästä ja juoksu suoraan maalimiehelle. Hip hei ja pois hirvikärpästen luota!

No joo, vielä me syötiksi mentiin, kun mentiin ihailemaan Lyylin jäljestystä Juhan edellisenä päivänä tekemällä verijäljellä.

Sitten siirryttiin Teron porukoiden rantasaunalle paistamaan muurinpohjalettuja, nam! Ja kyllä oli taas Pörriäisellä ja tytöillä hauskaa, kun hoksasisvat, että tässähän pääsee uimaan - ja vielä kaislojen keskelle mutapohjaan. Jep jep, kyllä oli illalla kotona Pet Headillä kova työ saada koira puhtaaksi ja varsinkin se kauhea mudanhaju pois!

Tänään sitten kyläilemaan tuli Pörrön sisko Pipsa Jyväskylästä. Pörrö oli riekkunut koko aamupäivän, ihan kuin olisi odottanut Pipsaa :o) Ja kyllä taas oli pennuilla ilo ylimmillään!

Kuulumisten vaihtoa

Vauhtikaksikko

Pipsa maistoi omenaa

Tanssivat Tähtöset

Sohvanvaltaaja. Joo, nyt se on tapahtunut. Pörrö on ominut täysin olohuoneen sohvat (kyllä, molemmat) ja nyt se pääsee hyppäämään jo vaivatta sängyllekin. Hyppäsipä Vienon seuraksi peräluukkuunkin ennen kuin ehti itse silmääkään räpäyttää. Siitä on kyllä tullut varsinainen akrobaatti, vai pitäisikö sanoa marakassi. Sitten vielä sanotaan, että pennut ei saisi hyppiä, mutta milläs tuota estät?!?

Tää on nyt mun, mitä sä siinä oikeen kattelet...?!?

Kympin oppilas

2011-08-21T22:47:00.001+03:00

Nyt on sitten pentukoulua jo useampi kerta takana ja kyllä meillä on aikamoinen kympin oppilas :) Vaikka olisi ihan uusia harjoituksia niin Pörröhän vetää ne läpi kuin vanha tekijä. Kouluttajakin tulee kertomaan meille aina vaikeutusta, kun Pörriäinen tekee liikkeet niin hienosti :D Okei... ei me nyt millään Jaron tasolla olla, mutta se onkin tainnut tehdä joka harjoitusta jo päälle sata kertaa kotona Tamskin toko-tiimin vetäjän kanssa, niin eipä ihmekään...

Nyt ollaan menty maahanmenoja, istumisia, istu-maahan-sarjaa, sivulletuloa, seisomista, ohitusta, pujottelua, leluleikkejä ja luoksetuloja. Oioi... luoksetulosta mä oon niin ylpee. Pörrö tulee mun luokse, vaikka meidän välissä on kaikki muut koirakot, Tero ja muita ihmisiä sekä takana agility-treenit ja vieressä koiratanssi. Eikä tarvi huutaa kun kerran "Tänne". Jes! Jippii!

Supervauhdikas luoksetulo kentän poikki

Palkitseminen saalisleikillä

Pentukoulussa tavattu kaveri briadi-Jaro;
4 extrakiloo ja 10 lisäsenttiä kaatuu ketteryydellä

Menneellä viikolla on ollut myös Pörrön sisko Hertta kyläilemässä. Samalla oli kiva päästä vaihtelemaan kuulumisia toisen BC pennun omistajan kanssa, kun välillä tuntuu, että tehdäänköhän me mitään oikein. Pörröllä ja Hertalla oli kiva parin tunnin leikkihetki :)

Mustavalkoiset

Leikkiä hampailla

Pusi pusi

Söpöliinit

Jäljestys tuntuu sujuvan yllättävänkin hyvin, vaikka ei olla tehty kun 1-2 päivänä viikossa jälkiä. Viimeisin jäljestys tapahtui eilen Hämeenkyrössä Äkönmaalla Vienon ja Lyylin kanssa tehdyllä reissulla. Me tehtiin molemmat (meitsi ja Tero) Pörrölle jäljet. Pituutta taisi olla 30 m + 40 m. Jäljet sisälsivät 90-käännöksiä, mutkia yms. Ja varsinkin jälkimmäinen jälki meni jopa ysikympin osalta täysin putkeen :) Pörrö etenee jäljellä rauhallisesti ja varmasti ja hyvin keskittyneenä. Täytyypi alkaa vähän lisäämään vaikeusastetta...

Eilisen jäljestysreissun jälkeen mentiin Vinolle ja Lyylille kyläileen. Ja tehtiinpä sitten kävelyreissu naapurissa olevaan lampolaan, jossa Pörrö näki ensimmäistä kertaa lampaita. Oisihan se tietysti voinut olla edes vähän kiinnostuneempi... Kuvia löytyy blogista Villa Olivian tollerit (ks. seuraamani blogit). Fiilikset illalla, kun oli koko päivä touhuttu kavereiden kanssa:

Koiranunta... Ainakin vielä sekuntti...

Kuluneella viikolla käytiin eläinlääkärissä tehosterokotuksessa. Eläinlääkäriaseman vastaanottohoitaja on Tavesin jäsensihteeri ja itsekin kolmen bortsun äippä, joten Pörrö sai kyllä roppakaupalla rapsutuksia siitä hetkestä kun astui ovesta sisälle. Ja taas saatiin kaikilta ylistystä siitä miten meillä on mahtavan sosiaalinen ja avoin yksilö. Juuh, sitähän se on. Supersosiaalinen, mutta samalla myös mielettömän rauhallinen.

Rokotuksesta Pörrö ei ollut moksiskaan, eihän se taaskaan edes huomannut pistosta. Meitsi oli taas varannut pussillisen Pörrön herkkuja niin mikäs sillä oli niitä syödessä. Vielä kun saa pöydällä seistä ja olla silitettävänä. Pörrö sai taas lääkäriltä vain kehuja: se on erittäin jäntevä tyyppi, mielettömän kiiltävällä karvalla varustettu ja painokin taas kohdillaan, kun kylkiluut tuntuivat sopivasti. Painoa onkin kertynyt jo 12 kiloo, joten ollaan kolminkertaistettu lähtöpaino Pörrön tullessa meille :D hih... Edessä on ylhäällä ja alhaalla 2 keskimmäistä hammasta nyt vaihtunut - kulmahampaiden tippumista odotellessa...

Eläinlääkärin jälkeen me immeiset oltiin nälkäkuoleman partaalla, joten poikettiin syömään lähellä olevaan Mäkkiin. Syötiin siinä Mäkkärin terassilla ja aateltiin että otetaan Pörrö viereen istuskeleen. Siinähän se sitten istui koko ajan paikoillaan katsoen ohi käveleviä ihmisiä ja lastenvaunuja. Seuraili naapuripöytien ruokailua ja sai hymyjä joka suunnasta osakseen. Ei edes maasta yrittänyt syödä roskia, tippuneita ranskiksia tai tumppeja. Täysin rauhassa katseli maailman menoa.

Noooo, sitten aateltiin että mennäänpäs ruokakauppaankin samalla reissulla. Mä menin ostoksille ja Tepu ja Pörrö Citarin ovien viereen. Siinäkin olis Pörriäisen kanssa voinut ottaa vaikka treenituokion, koska se ei häiriinny yhtään ostoskärryistä, mopoista, polkupyöristä, huutavista lapsista tms. ohikulkijoista. On se kyllä outoa miten rauhallinen tuo vilkas pentu voi olla ja kun pitää keskittyä, niin se on täysillä mukana. Ihana :o)

Me käydään lähestulkoon joka ilta metsässä lenkillä Särkijärven maastossa - välillä kävelyteitä pitkin välillä täysin metsässä. Kyllä Pörriäinen nauttii, kun pääsee kirmaamaan vapaana. Usein ollaan käyty myös rannallan uimassa - lisävirtaa Pörrölle, kun ei muutoinkaan enää pysyttäin perässä ;) Tässä lopuksi kuvia lenkkimaastosta:

Oho!

2011-08-11T07:23:00.000+03:00

Eilen kun kirjoitin kuinka tuskaista lenkkien - varsinkin aamulenkkien - loput ovat, niin eikös tänään sitten sujunut kaikki mallikkaasti alusta loppuun. JIPPII ! ! ! Ei minkäänlaista riiviökohtausta tai nilkan näykkimistä edes lopussa. Näitä lisää :)

Eilen Vieno ja Pörrö aloittivat treffit perinteisellä kierimis-pyörimis-juoksu-naskalileikeillä, mutta sitten mentiin tunnin lenkki, että Vieno pääsi tutustumaan kaupungin ihmeisiin :) Ensimmäistä sataa metriä lukuunottamatta lenkki meni ainakin meikäläisen odotuksia paremmin! Ystävykset pystyivät kävelemään vierekkäin ilman riekkumista, jes!

Sarilla oli jopa Pörrölle maistuvia makupaloja mukana... hmm, kovia napukoita. Mahtaisikohan tuo äkillinen kiinnostus lenkillä makupaloihin liittyä mitenkään siihen, että niitä tarjottiin Vienolle ;)

Jos Vieno ei pian tuu, mä tuhoon ton takana olevan kukkapenkin.
Jep, se saa kyytiä...

Vauhtiveikot

Siis ei me otettu näitä "herkkuja" kukkapenkistä...

...me vaan vähän nuuhkitaan hampailla tätä omenapuuta...

...jaa eikö näitä marjapuskiakaan sais jyrstää...

...siis tässä ollaan oltu kiltisti koko ajan!

Arki on alkanut, plääh

2011-08-10T16:31:00.001+03:00

Lomat loppuivat meiltä kun elokuu alkoi eli arki on alkanut itse kullakin, Pörrölläkin on koulu alkanut - pentukoulu nimittäin.

Aluksi täytyy kyllä kirjoittaa kuinka masentavaa ;-P on lukea Näpsän blogia: miten ihmeessä se pentu osaa jo kaikkea mahdollista?!? Siis sehän saa kohta jo tuloksen toko-kisoista!!! Meillä ei todellakaan olla tuomassa minkään moisia kapuloita (päin vastoin, kapula suuhun ja karkuun) tai mennä sivulle käskystä puhumattakaan että Pörrö hakisi ihmistä metsästä tai tulisi luokse kesken leikin ;-P

Ehei, meillä opetellaan tällä hetkellä olemaan repimättä sitä sukkaa jalasta, järsimättä niitä sängynaluslaatikoita, pysymään lenkillä yhdellä puolella tietä, olemaan näykkimättä meikkiksen kättä (nilkkaa, nenää, hiuksia,...), jättämään kukkapenkit kaivamatta jne. Lista on oikeesti loputon! Montakohan kertaa mä sanon vuorokauden aikana "ei" tai "irti"... Osaankohan edes laskea niin pitkälle?!? Pahin on kyllä kun ollaan lenkillä (ei tapahdu metsässä, vaan kadulla): 100-300 m ennen kotia Pörrö alkaa yrittää ottaa nilkasta, puntista tai kengästä kiinni ja tekee etenemisestä ihan mahdottoman. Kesti lenkki sitten 15 tai 45 min, niin aina sama lopussa! Osaisko joku kertoo, mistä se johtuu tai mitä sille voi tehdä??? Ei oo kauheen kiva liikkua koira nilkassa, kun noi sen naskalit on mitä on... Tässä jo yksi päivä mietin, että voiskohan noi kulmahampaat viilata ;)

Saako tätä jyrsiä..? Ai ei vai, höh.

No entäs tätä...? Jaa ei tätäkään...

No sit mä hyppään takan reunalle jyrsiin takkapuita,
jotka on kai mua varten nostettu tänne...

No joo, arki tosiaan on alkanut ja meikäläinen viihdyttää naapureita siis joka aamu tuolla "estän sun liikkumisen lenkillä" -showlla. Tuota lukuunottamatta arki onkin sitten lähtenyt loistavasti käyntiin! Pörrö ei ole päivisin tehnyt mitään tuhoja (tuholaisvimma siis todella kohdistuu VAIN meihin) ja vajaassa parissa viikossa vain yksi pissi on tullut sisälle. Eikä se edes itke tai vikise, kun mä viimesenä lähden töihin vaan menee maate! Ja voi sitä ilon ja pusujen määrää kun tulee töistä kotiin :D

Torstaisin meillä alkoi Tamskin viiden kerran pentukoulu. Siellä meillä on ollut kyllä kympin oppilas :) Jotakuinkin kaikki mitä ollaan tunnilla tehty on mennyt nappiin: luoksetulo, maahan, istu, istu-maahan-vuorottelu, koirakkojen ohitus, koirakkojen pujotus... Ainoa mikä ei ole mennyt nappiin on kontaktin ottaminen. Kun pitäisi pelkästään ottaa katsekontaktia makupalan toivossa, niin se pälyilee kentällä olevia agility-harjoituksia, ohi meneviä koiria jne. Tämä varmaankin johtuu siitä, kun se ei ole millään muotoa ahne eikä mitkään makupalat sitä jaksa pelkän syömisen takia kiinnostaa. Oisko jollain ohjeita, miten tuota kontaktia voisi harjoitella??? Remmissä lenkillä se katsoo sillon tällöin (ei todellakaan usein), vapaana metsässä se seuraa koko ajan missä me mennään.

Pentukoulussa on Pörröä viikon vanhempi pentu, Jaro. Jaro on Pörröä tukevampi ja 5-10 cm korkeampi, mutta rodusta ei ole tietoa, koska ei kehdata ENÄÄ kuudetta kertaa kysyä. Joku harvinaisempi tapaus siis, kun ei ole mennyt jakeluun. Jaron omistaja on Tamksin toko-tiimin vetäjä ja Jarohan siis osaa kaiken oppikirjamaisesti. Pörrö ja Jaro jäävät aina pentukurssin jälkeen leikkimään, niin me yritetään aina imeä Jaron ihmiseltä mahdollisimman paljon vinkkejä hampaiden kolistaessa vieressä :) Vaikka Jaro on Pörröä isompi, niin ei tuolla meidän pennulla ole mitään vaikeuksia Jaron selättämisessä. Se varmaan luuleekin olevansa koolta isompi kuin mitä se ruipelo onkaan! On se sen verran polleena kun lenkilläkin nähdään isoja, aikuisia koiria!

Ollaan muuten lenkillä tutustuttu jo kahteen Hallilassa asuvaan bortsuun. Toinen on 8-vuotias uros, jota Pörrökin tuntuu sen verran kunnioittavan, että ei rupea edes yrittämään leikkimistä. Toinen onkin sitten 2 v narttu, BH Amazeme Gentle Shadow "Theba" (http://www.amazeme.fi/suomi/theba.htm). Theba harrastaa kaikkea, mitä meilläkin on suunnitelmissa, joten varmaan törmäillään harrastustenkin parissa.

Koppi!

Ensin hiivitään... ja kun pallo lähtee kädestä, niin...

...perään!

Viime viikolla oltiin Pörrön kanssa Kangasalla katsomassa toko-kisoja ja totuttelemassa elämään kentän reunalle. No se nyt ei paljoa totuttelua kaipaa. Tuo kun ei säiky isojakaan koiria, mutta sillä ei myöskään ole mitään tarvetta mennä moikkaamaan jokaista koiraa, niin se otti erittäin lunkisti kentän reunalla. Haisteli ohi menevät koirat, mutta muutoin istu/makasi paikallaan. Ja muille koirillehan se ei hauku, ei vaikka ne haukkuisivat sille. Mahtavaa :)

Pörrön rentous ja hyvä käytös oli kyllä oikeastaan tiedossa jo etukäteen, sillä lenkillähän meitä vastaan tulee PALJON toisia koiria, pyöräilijöitä, lapsia, vaunuja, rullalautailijoita, sauvakävelijöitä ja se ohittaa kaikki nätisti meidän vieressä. Siis vaikka olisi metsäteillä vapaana, niin se tulee viereen, kun vastaan tulee porukkaa. Jotain mekin siis osataan todella hyvin :)

Tätä VESImeloonia on NIIN kiva jyrsiä!

Mutta vettä ja uimista ei voita mikään!

Lyyli ja Vieno tulevat tänään kyläilemään ja tarkoitus on lähteä Vienon ja Pörrön kanssa lenkille. Voidaan sanoa, että sirkus on tullut kaupunkiin - siis kirjaimellisesti. Hallilan koulun kentällä on tänään sirkus, niin mahtaa olla muitakin liikkeellä kun tämä parivaljakko :)

Ihana kesä

2011-07-27T21:45:00.001+03:00

Viikonloppu ja alkuviikko on mennyt mökkeillessä Hirviniemessä ja Oriveden Eräjärvellä: löffäillen, uiden, karvakamujen kanssa leikkien, metsässä lenkkeillen ja muutoinkin elämästä nauttien :)

Häntä kertoo, että on viety arvokas palkinto

Pörrö on myös löytänyt kesäherkut; se rakastaa herneitä ja muita suosikkeja ovat mansikat, vesimelooni, porkkanat, kurkku ja tuore ananas. Varsinainen lihansyöjä! Myös jäätelöä se on päässyt maistamaan ja näytti pitävän siitä yhtä paljon kuin allekirjoittanut...

Po-po-po-po-porkkanaa...

Pörrö on myös tehnyt muutaman jäljen vaihtelevalla menestyksellä: välillä ollaan menty haipakkaan jälki alusta loppuun nenä kuitenkin maassa, välillä käydään makaamaan jäljelle ja välillä taas menee nappiin - mennään tarkasti nenä maassa suurempia pysähtelemättä alusta loppuun. Jälkimmäinen ollut harvinaisin ilmiö.

Onneksi kuitenkin metsälenkeillä (joita tehdään jotakuinkin joka päivä), se ei ole enää yrittänyt muutamaan viikkoon karkuun vaan pitää lauman koossa, mahtavaa! :D Eli se suunnittelee sitä grand escapea...

Pakoajatukset ovat mielessa varsinkin nyt, kun liimattiin maitoliimalla Pörrön korvat, kun ne eivät ole itsestään nousseet. Noo, nythän ne on liimattu jo pariinkiin kertaan, kun jostain kumman syystä liimaus aukeaa Vienon kanssa viilettäessä.

Korvat sykkyrällä

Joka päivä ollaan löffäilyn ja leikin ohessa treenattu perussettiä: tänne, istu, maahan, sivulle jne. Ja ilmeisesti Tero on opettanut jotain muutakin, koska viikonloppuna kun otin aurinkoo, niin Pörrö avasi bikineitten solmut selästä - ja parissa sekunnissa! Pojat!

Ja eilen Pörriäinen haukkui ja murisi naapurille (ekat varsinaiset haukut ja murinat). Oltiin toisen puolen naapurin pihassa ja se ei ois millään halunnut päästää toisen puolen naapuria paikalle. Kiva setä, kun ollaan tontin toisella rajalla, mutta kukin pysykööt reviirillään. No joo, alun jälkeen sitten taas häntä heiluen selälleen rapsutettavaksi.

Maanantaina oltiin muuten eläinlääkärissä saamassa ensimmänen rokotus ja muutoinkin tarkistuksessa. Kivekset laskeutuneet, paino kohdillaan ja muutenkin täysin terve! Samaan aikaan meidän kanssa lääkäriasemalle tuli tolleri Pyry, joka oli Pörrön mielestä tosi kiva, kun näytti Lyyliltä. Pörrö kun on lievästi sanottuna innoissaan myös ihmisistä, niin sen mielestä lääkärikäynti taisi olla tosi kiva juttu, kun sai paljon rapsutuksia. Ei se edes huomannut rokotuksen antoa - luuli varmaan taas käyneensä yhdessä M&M myymälässä ;)

Tänään lenkillä tuli vastaan toinen Hallilassa asuva bortsu, 2 vuotias neitokainen. Pörrö oli taas ihan fiiliksissä, kun tuli niin tyylikäs leidi vastaan :)

Kaverit ovat oppineet rentoutumisen jalon taidon:

Kaivetaax tähän kuoppa...

...ja mennään siihen päikkäreille.

Hyvin tähän mahtuu; en mä mitään jyrää!

Vesileikkejä

2011-07-18T19:14:00.003+03:00

Sunnuntai alkoi rattoisasti, kun Pörrö teki yöllä/aamuyöllä vain kaksi pikaista pisu-käyntiä ja muutoin nukuttiin koko poppoo melkein puoleen päivään. Pörriäisellä oli taas kiva päivä tiedossa, kun Vieno ja Lyyli oli tulossa kyläilemään.

Just ennen kun kaverit kerkes meille asti, niin Pörrö söi taas hyvällä ruokahalulla koko kipon tyhjäksi - ilmeisesti sisarukset kertoivat sille lauantaina kuinka syövät aina kupin tyhjäksi. Sitten mä ehdinkin jo kadottaa Pörrön - huhuilin pihalta, yläkerrasta, olkkarista - ei mitään. Mutta Lyyli ja Vieno löysi Pörrön mystisen piilon silmänräpäyksessä :o)

Siitä sitten alkoi taas juokseminen ympäri pihaa, terassia, taloa, kunnes pakattiin koissut autoon ja lähettiin ajelemaan Hirviniemeen mökille. Autosta pihalle ja juoksu kohti rantaa. Lyyli ehti ensimmäisenä ja näytti pienille mallia miten uidaan pitkää matkaa.

Siinä se päivä sitten kuluikin rattoisasti - Pörrö ja Vieno välillä painivat nurtsilla, sitten kaivoivat kuoppaa rantahiekkaan ja taas uimaan. Lyylillä oli ihan eri suunnitelmat ja se odotteli vedessä lelun heittämistä kauas järveen. Lensipä Lyylille variskin hakuharjoitukseksi, ja hienosti haki senkin, vaikka ei varmaan yhtä kivalta tunnu suussa kuin vesilelu. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun karvakaverukset malttoivat välillä pitää taukoakin.

Pörröllä on kyllä pakkomielle tuo kuopan kaivaminen aina kun se tulee järvestä. Miten vaan saa turkin mahdollisimman "komeaan" kuntoon... Ja aina kun sen saa kunnolla kuivattua niin se on korkeintaan minuutti ja uimaan.

Kun Lyyli suostui vihdoin tulla järvestä kopittelemaan, niin sehän löysi tietysti vetisen ojanpenkan osmonkäämien keskeltä ja oli erittäin ystävällinen näyttäessään sen myös juuri (taas kerran) kuivatulle Pörrölle. Siellä sitä siten mesottiin ojan penkassa ja varmistettiin, että kastuttiin kaulaan asti. Jep jep. Vieno sentään hienona leidinä jätti tämän väliin.

Kun molemmat pennut alkoivat viihtymään hyvin pyhkeeseen käärittynä sylissä, niin todettiin että on varmaan nukkumaan menon aika. Sari ja Juha lastasivat tytöt autoon ja Pörrö tallusteli mökkiin syömään ja samantien yö-unille. Taas oli siis meidän huushollissa rauhallinen ilta ja Pörröllä "vauhtiunien" täyttämä yö.

Tänään sain muuten taisteltua verkkoalbumin meille! Laitoin sinne jo pentutapaamisen kuvat ja tarkoitus vielä laittaa lisää kuvia sunnuntaisesti uinti-reissusta. Verkkoalbumiin on linkki oikealla.

Jälkipäivä ja pentutapaaminen Hyvinkäällä

2011-07-17T22:53:00.002+03:00

Lauantaina kello pirisi 6.30 ja oli aika lähteä pentutapaamiseen Hyvinkäälle. Samalla oli tarkoitus päästä käsiksi jäljestyksen saloihin. Aamu sujui yllättävän sutjakkaasti - Pörrö jopa söi kaiken ruokansa ja kävi tekemässä takapihalle haisevan muiston ennen lähtöä. Koska Pörrö ehti olla melkein pari tuntia hereillä ennen lähtöä, ajateltiin, että se varmasti nukkuu koko matkan ja on sitten pirteänä pentujen kokoustamisessa. Ja pöh, Pörröhän ei sitten nukkunut autossa silmän räpäystäkään ennen Hyvinkäätä. Hyvinkäälle kun käännyttiin, niin sitten ei enää pienen silmä pysynyt auki. Mutta matkaa oli jäljellä 10 minuuttia, että ei siinä sitten akku ehtinyt pienellä paljoa latautua.

Perille kun päästiin, niin Keita ja Näpsä oli jo leikkimässä, joten ei muuta kun sekaan! Yleensä Pörriäinen vähän ensin nuuhkii vieraita kavereita (myös pentuja), mutta nyt mentiin heti leikkiin mukaan, joten mahtoikohan musta-valkoinen sekamelska näyttää/haista tutulta :)

Kun koko joukko oli kasassa, niin siirryttiin jälki-paikalle. Ensin oli teoriaosuus, jonka aikana pennut oli autossa. Pörröhän ei tietysti olis millään malttanut olla autossa, kun ei ollut päässyt jokaisen immeisen kanssa vielä tekemään tuttavuutta. Niimpä se säesti Sannan oppeja ja piti oman konsertin autossa. Onneksi toinenkin pentu yhtyi Pörrön kuoroon, joten ihan ainoita ei oltu, joilla on tuo yksinolo autossa vielä "hieman" harjoitusta vailla.

Mä haluun kans opiskeleen

Kun me olimme päässeet hajulle jäljestä, niin oli aika tehdä maastoon jokaiselle pennulle kaksi jälkeä pentu kerrallaan. Jälki tehtiin kävelemällä "varvas-kantapää"-kävelyä, samalla rikkoen maata ja laittaen makupaloja joka jäljelle. Pörrö lähti neljästenä jäljestämään kolmen loistavan suorituksen jälkeen. Se oli yllättäen saanut nukutuksi autossa ja oli vähän pökissä haettaessa. Jäljen alkuun kun päästiin, niin sehän olisikin paljon mielummin mennyt jokaiselle immeiselle rapsutettavaksi kuin ryhtynyt töihin. Hieman oli siis keskittyminen hukassa ensimmäisellä jäljellä.

Me mietittiin etukäteen, että millä ihmeellä saadaan Pörrö kiinnostumaan jäljestä, kun sille ei maastossa kelpaa mitkään makupalat - ei koiran makupalat, ei lihapullat, nakit, jauheliha tai edes maksa. Nyt Pörrö sitten oli jäljellä kuin ei olisi ikinä ruokaa saanutkaan! Kyllä kelpasi kaikki jäljelle laitetut namit - se jopa ensimmäisellä jäljellä meni maahan makaamaan ja syömään makupaloja ettei vaan yksikään jää maastoon, hohhoijaa...

Lähdössä ensimmäiselle jäljelle

Kyllä nyt makupalat maittaa!

Toiselle jäljelle mentäessä ympärillä olevat ihmiset olivat jo tulleet tutuiksi ja herra suvaitsi keskittyä ihan kybällä. Se ei tarvinnut ohjaustakaan kuin pari kertaa. Ei kääntynyt taakse, ei jäänyt syömään paikoilleen makupaloja, ei nostanut kuonoaankaan kuin kerran. Hieno suoritus ainakin ohjaajan mielestä :o)

Jälkikoira

Onnittelut hienosta suorituksesta!

Kun kaikki pennut olivat tehneet kaksi jälkeä, niin pennut menivät lepäilemään autoihin ja me aloitettiin opiskelemaan esineruutua kelpie Aapon ja pentueen äidin Allin opastuksella. Tässä välissä sitten myös kaatosade löysi tiensä Hyvinkäälle, joten olipa pennuilta oikeaaikainen lopetus - eivät kastuneet, omistajat vain. Aapo ja Alli näyttivät miten 50*50 metrisestä tallotusta ruudusta etsitään esineet ja miten harjoittelu pennun kanssa kannattaa aloittaa.

Kelpie Aapo esimeruudulla

Allikin näyttää mallia

Esineruudun harjoitusten seuraamisen aikana sitten vesisadekin loppui ja ennen lähtöä kasvattajan pihalle ajateltiin vielä pissittää pennut pikaisesti. No leikiksihän se meni!

Ei tästä pentueesta ainakaan vauhtia puutu!

Kun päästiin pihaan leikkimään, niin vauhtia ei Satumaisilta Sankareilta ainakaan puuttunut - eikä hampaita. Pennut kyllä nauttivat oikein koko rahan edestä. Vaikka parin tunnin jälkeen eivät meinanneet pystyssäkään enää pysyä, niin loppuun asti piti antaa sisaruksille tassua, hammasta ja kierintää.

Meillä on lauanataista kymmeniä ja taas kymmeniä valokuvia. Pitäisi varmaan perustaa valokuva-galleria nettiin, jotta muidenkin pentujen omistajat pääsevät katsomaan musta-valkoisen kuusikon edesottamuksia. Tässä muutama otos:

Satumaiset Sankarit

Sisarusrakkautta

Maanrakennus Sankarit Oy

Pojat ja niiden naskalit

Mutta voi veljet, että oli kuraisia ja kuolaisia pentuja kotimatkalle lähdettäessä. Taisi olla jokaisella suihku edessä kotiin päästyä. Meillä ainakin mentiin heti ruuan jälkeen suihkuun ja suihkusta päästyään Pörriäinen kieritteli itseään "karvamatolla" ja sitten alkoikin väsy painaa. Se meni nukkumaan omaan paikkaansa rappujen alle eikä edes herännyt kun otin sen syliin ja kannoin makkariin nukkumaan. Yöllä herättiin neljältä pisille ja aamulla Pörriäinen oli hereillä noin seitsemästä kahdeksaan, mutta muuten vedettiin sikeitä koko perhe lähes puoleen päivään. Kesäloma :o)

Yksinoloa ja luoksetuloa

2011-07-13T22:43:00.003+03:00

Tällä viikolla ollaan aloitettu yksinolemisen harjoittelu - nyt on kolme kertaa takana. Ensimmäiset kaksi kertaa Pörrö vain luuli olevansa yksin, jotta saatiin selville mitä se puuhaa ;) Homma meni siis näin: Tero lähti etuovesta ja allekirjoittanut meni leikkimään Pörrön kanssa keittiöön. Tällä välin Tero hiipi takaovesta sisään ja yläkertaan piiloon (Pörrö ei yksinollessaan pääse yläkertaan). Ja sitten mä lähdin etuovesta ja Pörrö jäi "yksin".

Pörröhän ei sitten kauheesti ressannut. Muutaman sekunnin vinkuminen ja sitten nukkumaan. Kun tuli puolen tunnin kuluttua takaisin - mansikoiden ja herneiden kanssa - niin sitä oltiin kyllä superiloisina eteisessä vastassa. Se jäi kyllä vielä selvittämättä, että johtuiko iloisuus meikkiksestä vai Pörrön megaherkuista - herneistä! No tällä välin, kun me availtiin hernettä eteisessä, Tero pääsi hiipiin pois piilostaan ja tuleen myös "kotio".

Sama tehtiin toisinpäin seuraavana päivänä, kun Tero meni tunniksi ruokaostoksille. Nyt tulikin sitten hieman haastetta Pörrölle: puolentunnin ns. yksinolon jälkeen tuli roska-auto piippailemaan ja kolistelemaan pihaan. Pörrö heräsi, kävi juomassa ja meni takaisin nukkumaan, jes! Sitten vähän ajan päästä meillä soi ovikello, kun Teron isä tuli vähän odotettua aiemmin. Meikäläinen sitten istua kökötti vieraanvaraisena immeisenä yläkerrassa eikä mennyt avaamaan ovea - enhän mä voinut tai Pörrö ois samalla hokassut meidän piilon! On se kuitenkin aika fiksu ja ovela kaveri. Onneksi oli puhelin vieressä niin sain näppäiltyä textarin, mikä on homman nimi. No, mut siis Pörrö heräsi tietty ovikelloon, meni taas juomaan, vinkui noin 10 sekunttia ja taas nukkumaan.

Ensimmäiset yksinolot sujuivat siis loistavasti. Tänään Pörrö oli lähes pari tuntia oikeesti yksin - ei tuhoja, ei kuultu lähtiessä/tullessa vinkunaa, ei pisuja. Hyvä Pörriäinen!

Aurinkotuolinvaltaaja

Toinen asia, mitä ollaan tällä viikolla treenattu urakalla on luoksetulo. Joka päivä ollaan menty metsälenkille harjoittelemaan ja on sujunut loistavasti. Saatiin kasvattajalta vähän vinkkejä ja niitä on nyt testattu joka lenkillä.

Ollaan lenkin aikana menty piiloon ja kutsuttu Pörröä - tullut joka kerta etsimään! Sitten ollaan tehty usein suunnanvaihdoksia - joka kerta Pörrö on kääntynyt perään. Toinen on lähtenyt juoksemaan ja kutsunut Pörröä - lähtenyt joka kerta perään. Ollaan menty kýmmenien metrien päähän toisistamme ja se, jonka luona Pörrö ei ole, niin huutaa Pörröä - aina on tultu luokse! Ja mikä parasta, Pörrö ei ole enää missään vaiheessa lenkkejä meinannut karata vaan on seurannut juuri niin kuin on pitänytkin!

Mä tosin menin sanoon ekan lenkin jälkeen ääneen, että kun menee 10 lenkkiä ilman karkausyritystä, niin Pörrö pääsee eroon sen valjaissa kiinni olevasta parin metrin jälkiliinasta (meidän vakuutuksesta). Nyt mä oon ihan varma, että Pörrö laskeskelee itsekseen, koska tulee kymppi täyteen ja suunnittelee lenkeillä pakoreittejä valmiiksi ja yhdennellätoista lenkillä otetaan jalat alle ja käpälämäkeen..

Juu, luoksetulo siis onnistuu metsässä, tiellä, pihassa... MUTTA: ruoho on aidantakana vihreämpää! Etupihalla (joka siis ei ole aidattu) se on alkanut tekemään aivan liian usein tutkimusretkiä naapureiden pihoille - puska-aidan välistä naapurin pihaan ja sieltähän ei sitten tulla pois omin jaloin - ei sitten millään. Vaikka mitä yrittäisi, niin sehän ei korvia lotkauta kun pääsee kielletylle alueelle! Joka kerta sen joutuu hakemaan kantamalla pois. Me ollaan siis tosi unelmanaapureita: ekat pari vuotta sirkkeli laulaa viikonloput aamusta alkaen ja sitten rempan valmistuttua pikku riiviö tulee tekeen tuhoja naapurin ikkunan alle. No onneksi kait omasta talosta ei voi häätöä saada ;-P

Aijoo, se on vielä kerrottava, että meidän Pörriäinen ei oo mikään pikku poikanen enää: kolme kertaa on jo takajalka noussut pisillä - joskin ylhäällä se on pysynyt sellaisen 2 sekunttia ja sitten on tasapaino mennyt. Hauska.

Veneilyä

2011-07-09T13:11:00.002+03:00

Keskiviikkona oli illalla ohjelmassa pelastusliivien osto. Pörrö muuten menee todella innolla Tassutalliin ostoksille, koska siellä on leluja myös jotakuinkin lattiatasolla samoin kuin esimerkiksi puruluita. Ja kun itse katsot ostettavia tuotteita, niin Pörrö kyllä osaa käyttää tilaisuuden hyväksi! Heti kun silmä välttää, niin se hiipii huomaamatta poimimaan itselleen lelun... No onneksi on valinnut euron hintaisia leluja ;)

Nyt mentiin siis sovittamaan pelastusliivejä; voitte varmaan arvata kuinka paljon Pörrö nautti niiden sovituksesta! Tuohon malliin kun menisi maahan käskyn kuultuaan, niin eihän tässä tarvisi sitä enää treenata ollenkaan! Se oli siis maassa kuin liimattu, kun piti laittaa pelastusliivejä mahan alta kiinni. Onneksi sentään on vielä noin pieni ja "helposti" käsiteltävä, että saatiin sovitettua sopivat pelastusliivit.

Torstaina lähdettiin sitten heti aamupalan jälkeen mökille. Pihaan kun päästiin ja Pörrö nostettiin autosta maahan, niin sillä oli vain yksi suunta mielessä - ranta! Siitä sitten suoraan järveen uimaan, jonka jälkeen se tuli takaisin viereen, että "nyt mä oon valmis menemään sisälle syömään" - niimpä niin! Taisi tulla hieman virtaa tuosta uinnista, kun sitten juostiin sisällä mökkiä ympäri tuhatta ja sataa - hyperkohtaus siis iski ;)

Päivän aikana Pörrö kävikin uimassa ties kuinka monta kertaa. Aina kun sille tuli kuuma, niin se meni uimaan pari pikku ympyrää ja taas köllötteleen. Fiksu koira.

Sitten iltapäivällä lehdettiin katsomaan mitä se tuumaa veneestä. No eihän se veneestä mitään oikein tuumannut, mutta ne halvatun pelastusliivit! Hiostavatkin vielä! Lähdettiin hissukseen veneellä liikenteeseen ja kyllä alko nenä liikkuun ja samalla unohtui myös oranssit kiusankappaleet. Hiljaa liikkuessa tuli kuitenkin kuuma, joten kaveri alkoi tulemaan rauhattomaksi. Sitten vähän lisää kaasua ja Pörrö alkoi nauttimaan tuulenvireestä ja sen tuomista hajuista :)

Välillä koitettiin, että tykkäisikö se olla maassa, mutta ehei! No, mitäs kivaa siellä oliskaan, kun ei näe ympärilleen. Syli tai penkki, tuntui olevan Pörrön paikka. Pörrö ei kyllä veneessä turhia stressannut: puolimatkassa tuli Nukkumatti kyläileen ja Pörrö nukkui Teron sylissä loppumatkan. Välillä aina nenä liikkui, mutta tihrut ei auennut

Mökin rantaan kun päästiin, niin ei oltais millään meinattu odottaa, että päästään laituriin, vaan Pörrön teki mieli hypätä veneestä uimaan. Ja jotenkin se onnistui puljaamaan itsensä jo puoliksi pois pelastusliiveistäkin. Ei yhtään huomattu miten se tapahtui, vaikka vieressä istuttiin! Veneestä kun noustiin ja saatiin Pörröltä liivit pois, niin ei montaa sekunttia mennyt, kun se läträsi taas järvessä. Uituaan se meni Teron selän taakse (varjoon) kaivamaan kuoppaa (märkä hiekka esiin) ja sitten meni nukkumaan sinne kuoppaan. Jotta ei turkki ainakaan uimassa puhdistuisi...

Perjantaina sitten tuli Lyyli ja Vieno kyläilemään. Pörrö oli jo täysin unohtanut vesikupin kaatamisen, mutta Vieno ystävällisesti muistutti Pörrölle, mitä Pörrö oli itse viikkoa aiemmin opettanut Vienolle :) Ja erittäin hauskaa tuntui olevan ensin läträtä vesikupilla ja sitten mennä kaivamaan kuoppaa multaan. Nice! Siinä sitten taas riehuttiin muutama tunti:

Päivän päätteeksi Pörröllä oli suihkussa käyti edessä, kun tyyppi oli niin kurassa ja kuolassa. Pestiin ekaa kertaa koirashampoolla (oli muuten Pet Headin shampoo tosi hyvän tuoksuista) ja suihkun jälkeen putsattiin vielä korvatkin. Puhdas ja pörröinen:

Jälki

2011-07-06T16:27:00.002+03:00

Taas oli Pörröllä eilen ohjelmassa jotain ihan uutta, kun lähdettiin Lyylin ja Vienon perheen seurassa kohti Parkanoa ja Seitsemisen metsikköä. Tarkoitus oli mennä katsomaan, kun Lyylille tehdään vajaan puolen kilometrin verijälki umpimetsään ja samalla tehdä myös Pörrölle ja Vienolle 10 metrin jälki poluttomaan metsikköön. Nähdään sitten onko Pörrö yhtään hajulla koko ideasta ;)

Verijäljen teon aikana Pörrö, Vieno ja Lyyli pitivät seuraa toisilleen:

Lyyli taitaa miettiä, että mitä pahaa se on tehnyt,
kun on joutunut noiden kahden kanssa samaan peräluukkuun ;)

Leikkien ja pikku huilimisen jälkeen oli siis aika lähteä tositoimiin. Näytin Pörrölle mistä jälki lähtee ja hiljalleen nenä maassa se lähti jälkeä etenemään. Muutaman kerran palattiin vähän taaksepäin, mutta aina jatkettiin matkaa. Puolivälissä tuli pieni kyllästyminen, mutta uudella innolla loppuun :) Ja hienosti se löysikin jäljen päässä olevan herkkupalkinnon. Ehkä sitten seuraavalla kerralla sisarustapaamisessa mennään jo vähän suoraviivasemmin - tai sitten vaan riehutaan sisarusten kanssa ;)

Pörrön "työpäivä" ei loppunut vielä jälkeen vaan Pörröllä oli vielä maalikoiran tehtävä edessä. Koska Lyyli menee sille tehdyn verijäljen vasta seuraavana päivänä, niin Lyyli pääsi etsimään Pörröä keskeltä metsää. Pörrö eteni todella loistavasti umpimetsässä, vaikka lyhinkin kasvillisuus oli sitä pidempää! Vaikeinta olikin ehdottomasti "maalissa" pysyminen paikoiltaan. Onneksi Lyyli oli erittäin loistava ja nopea etsijä, niin ehdittin pureskella vain muutama oksa, kaivaa pari kuoppaa, kiivetä kannoille ja jyrsiä muutama juuri!

Jokos lähdettäs sinne metsään,
ei tänne seisoskeleen olla tultu!

Jälkien ja etsintöjen jälkeen suunnattiin sitten rannalla vähän virkistäytymään (ja pakoon verenhimoisia hyttysiä). Pörrö kävi muutaman kerran uimassa, kun se haki keppiä järvestä, mutta pääasiassa leikki Vienon kanssa rantavedessä. Ja reiluna kaverina (?!?) päätti selättää Vienon rantaveteen, ku tyttö ei uskaltanut itseään kastaa.

Parkanosta kun lähdettiin ajelemaan kotia kohden, niin Pörrö nukahti noin 200 m ajamisen jälkeen ja oli täydessän unessa tuntia myöhemmin kotipihassa. Nopeasti kävi pisulla pihassa ja äkkiä jatkamaan unia. Ei tullut enää leikittyä illalla - eikä onneksi edes perinteistä riiviökohtaustakaan - vaan päikkärit vaihtuivat sukkana yöuniin. Yläkertaankin matkattiin sylissä eikä kävellen rappusia pitkin.

Etsi kuvasta Pörrö ;)

Aamulla herätys olisi kuitenkin voinut olla parempikin - heräsin kuuden jälkeen siihen kun mua tuijotettiin ja vinguttiin. Pörrö herättää aina heti aamulla vinkunalla, koska sillä on pissahätä. Ajattelin sitten, että äkkiä koira kainaloon ja pihalle... Mutta meidän tihulainen olikin ollut hereillä jo jokusen tovin ja tehnyt kaikessa hiljaisuudessa yhdestä pehmosta selvää jälkeä:

Ensimmäinen tuhottu tavara, mutta ei varmaankaan viimeinen...

Vesipeto

2011-07-02T21:52:00.006+03:00

Pörrön vesipetoilu alkoi jo eilen perjantaina - ei niin toivotusti! Takapihalla se meni juomaan vettä ja laittoi toisen etutassunsa kippoon. Kun kielsin sitä, niin se otti heti tassun pois, mutta siitä näki, että nyt syttyi lamppu pään päällä. Se juoksi ihan villinä kaksi kierrosta takapihalla ja ampaisi sisään kuin tykin suusta. Kun menin perässä sisälle - arviolta 40 sekunnin päästä - niin Hulivili oli jo asian ytimessä: se oli kaatanut keittiössä vesikupin saaden ison lätäkön lattialle, jossa se kieritteli selällään. Eipä sitten muuta kun rättiä käteen...

Vartin päästä yritti samaa, mutta ehdittiin onneksi kieltämään! Mutta sitten piti tietysti esittää kylässä Lyylille ja Vienolle uutta hienoa temppua - terassilla ja keittiössä... argh! Sorry, Sari ja Juha, toivottavasti tytöt eivät kuitenkaan ottaneet Hulivilistä mallia!

Tänään yritin sitten aamulla livahtaa suihkuun Teron tehdessä pihalla uutta parvekkeen kaidetta. No, en onnistunut. Vesipeto livahti sisään ja siinä se sitten yritti haukkailla kaiken suihkusta tulevan veden seisoessa puolittain suihkun alla... Yhtä hyvin kun livahtaminen suihkuun, onnistui myös Pörrön kuivaaminen. Just kun olin ottanut Pörrön pyyhkeen ja kumartunut kuivaan sitä niin taas tuli väläytys Pörrön lähtönopeudesta: kiihdytys kohti olkkaria, sohvan eteen ja piiiitkä turkin ravistus. Jep jep... Taas rättiä käteen...

Pläts, pläts

Hitsi, mähän uin!

Ja taas vauhdilla rannalle!

Koiraa mennään ja matka taittuu!

Tänään Pörrö sitten pääsi toteuttamaan tuota vesipetoilua oikein kunnolla: mentiin mökille uiskenteleen. Mökillä heti autosta ulos päästyä Pörrö suuntasikin rantaan - ja suoraan tassut veteen! Ensin leikittiin rantavedessä, sitten mentiin kävelemään järveen mahaa myöten ja parin minuutin jälkeen sitä jo uitiin hakemaan vesileluja. Pörrö tuntui itsekin olevan ihan yllättynyt, että mitäs tässä nyt tapahtuu, kun tassut ei ylettynyt enää ensimmäistä kertaa pohjaan, mutta matka sen kun jatkui lelua kohti :o) Välillä käytiin kiipeilemässä rannalla olevilla kivillä ja kaivettiin kuoppia rantaan, mutta sitten taas vauhdilla uimaan. Kyllä huomasi, että se todella nautti uimisesta täysin siemauksin.

Koordinaatioharjoitus

Hei, tänne mun kuoppaan tulee vettä!

Vajaan parin tunnin rantaleikkien jälkeen alkoi taas näkyä hyperaktiivisuuden merkkejä, joten siirryttiin saunan terassille maistelemaan puruluuta. Ja eihän siinä mennytkään edes viittä minuttia, kun kaveri oli täydessä unessa ja kannettiin se mökkiin sisälle. Parin tunnin unien jälkeen testattiin, haluaako Pörriäinen vielä uimaan. Mieli teki, kun Julianna (6 v) ja Sandra (~3v) olivat tulleet uimaan, mutta ei vaan jaksanut. Niimpä sitten suunnattiin nokka kohti kotia, jossa ollaan vietetty rauhallista iltaa - taitaapa olla ensimmäinen kerta näiden kahden viikon aikana!

Eiks tää oo mun aurinkovuode?!?

Vilkkaan viikon huipentuma

2011-07-01T21:37:00.005+03:00

Taas on viikko vierähtänyt touhuten ja oppien uusia asioita. Pojat olivat kaksistaan alkuviikon - yö sujui hyvin, ei edes pisuvahinkoja sisälle! Mutta sitten tiistaina meidän suloinen Pörriäinen muuttui riiviöksi - ja sitä ollaan edelleen oman perheen kesken. Siis tuttujen läsnäollessahan ollaan varsinaisia enkeleitä, jonka johdosta kaikki varmaan ihmettelee, että mistä riiviöstä me puhutaan...

Mutta kun sille päälle satutaan, niin mitään ei uskota. Erityisen hauskaa on ollut meikäläisen nilkkojen ja käsien terrorisoiminen piikkihampailla. Päivittäin otetaan kymmeniä "aikalisiä" kun riiviövaihe iskee, mutta rauhoittumisen jälkeen menee sellainen 60 sekunttia ja taas ollaan kimpussa.Täytyy vaan jatkaa sinnikkäästi, ettei Pörrö ala luulemaan olevansa meidän pomo.

Hampaat puruluun kimpussa

Hampaat puun kimpussa

Hampaat tyynyn kimpussa

Tällä viikolla ollaan myös treenattu ahkeraan, jotta tuota saisi väsymäänkin joskus. Istu ja maahan sujuu jo todella hyvin ja missä vaan. Istu-käsky toimii jopa irti-käskyä paremmin, kun yritetään maistaa meikäläisen nilkkaa. Luoksetulo onkin sitten hieman ongelmallisempi: kotona homma toimii makupalalla, mutta vieraassa maastossa ei tosiaan olla vielä löydetty makupalaa, joka kiinnostaisi Pörröä maaston hajuja enemmän. Seuraavaksi koitetaan vinkulelulla, saapa nähdä miten toimii...

Kun tuo luoksetulo on vielä vähän ongelma ja Pörröähän ei vieraat maastot pelota himpun vertaa, niin kävimme ostamassa sille 10 m jälkiliinan eli kirkkaan keltaisen muovinarun, joka kulkee maastossa Pörrön perässä. Saadaan se sitten kiinni, kun nenä vie sitä kovaa kyytiä eteenpäin. Noo... eihän se nyt tietenkään ole metsälenkillä enää lähtenyt 10 metriä kauemmaksi - ilmeisesti tietää sen olevan nyt turhaa ;) Pörrö kyllä viilettää kovaa kyytiä todella vaikeakulkuisilla metsäpoluilla - siis en mä sille enää pärjäis maastossa, Tero vielä jotenkin.

Täytyy muuten sanoa, että kun oltiin ostamassa Mustissa&Mirrissä jälkiliinaa, niin meillä oli taas sellanen enkeli matkassa, että kaikki myyjät tuli ihasteleen kuinka ihana, hienonnäköinen ja kiltti koira meillä on. Niinpä niin... tottelevaisuuden perikuva! Kauppareissut saivat siis hyvän alun :) Ja myös autolla ajelu on ollut Pörröstä kivaa tällä viikolla! Ei minkäänlaista ininää tai kitinää vaan heti takapenkille makoilemaan. Parasta on mennä takapenkin ilmastointisuuttimien eteen viilentymään ja nuuhkimaan ulkoa tulevia hajuja.

Tänään Pörröllä oli kuitenkin viikon huipentuma: lähdettiin kyläilemään tyttökavereille. Perillä meitä odotti kaksi Novascoutin noutajaa - viikko sitten tavattu Lyyli ja Lyylin sisko Vieno, joka on Pörröä viikon nuorempi. Voi elämä sitä menoa ja meininkiä! Siinä sitten kierittiin pihalla musta-oranssisessa rullassa. Toisella korva suussa ja toisella takajalka. Kyllä oli hampaat isossa roolissa näissä leikeissä! Lyyli kävi onneksi välillä rauhoittelemassa ja komentamassa nuorisokaartia, ettei leikki lähtenyt ihan lapasesta. Pari tuntia siinä painettiin yhtä menoa ja sitten Vieno nukahti, joten lähdettiin kotia kohden. Pörrökin nukahti autossa noin 300 metrin jälkeen ja nyt nähdään taas vauhtiunia. Varmaankin suunnittelee jo uutta leikkiä tyttöjen kanssa ensi viikolle...

Kun kuvaajakin ehtisi mukaan...

Naskaleita, naskaleita

Yksi väsähtänyt, kaksi jäljellä

Metsälenkki

2011-06-26T23:14:00.004+03:00

Kyllä on Pörröllä riittänyt karvakavereita viime päivinä! Pörrö on tutustunut mm. kahteen ylämaan terrieriin - ensin eilen aamulla naapurin pojan koiraan Kasperiin ja sitten vielä illalla Puppeen (Teron serkun koiraan).

Pörrö tutustuu uusiin koirakavereihin turvallisesti sylistä - varsinkin haukkuminen pelottaa sitä. Mutta hiljalleen se uskaltautuu itse nuuhkimaan kaveria, kun tietää, että tuki ja turva on lähellä. No sitten 5-10 minuutin päästä ei mitään turvaa enää tarvitakaan vaan aletaan haastaan kaveria leikkiin. Sitten jossain vaiheessa pikkukaveri väsähtää ja sen sijaan, että hakeutuisi lepäämään, niin alkaa armoton näykkiminen kaveria kohtaan. Siinä vaiheessa sitten ollaan otettu Pörrö rauhottumaan, jotta kavereilla ei mene totaalisesti hermo ja voidaan leikkiä yhdessä jatkossakin :)

Tänään aloitettiin sitten koulutus makupaloilla - istumaan käskyn opettelu, seisomasta tai makaamasta. Harjoituksia tehtiin sisällä ja ulkona - ja aina sama tulos. Ei ehdi edes "istu" sanomaan loppuun, kiun Pörrö jo istuu ja tuijottaa paikoiltaan makupalan sisältävää kättä. Voisi siis sanoa, että kympin oppilas ensimmäisellä tunnilla :)

Hiivinpä tässä ennen kuin isken...

Illalla lähdettiin sitten hyttyssuihkeilla varustettuna kohti Särkijärven metsää. Mentiin autolla metsän reunaan ja siitä lähettiin kävelemään pieniä polkuja pitkin. Maasto oli erittäin hankalaa: kalliota, juuria, ylä- ja alamäkiä, kiviä, tiheikköä, oksia - siis kaikkea mitä nyt kuvitella saattaa. Ja Pörröhän eteni, kun olis tasaisella nurmikentällä juossut - eli omistajille maasto olikin sitten huomattavasti haasteellisempaa :D

Meillä oli makupaloja taskut täynnä, kun tarkotus oli mennä ilman hihnaa. Joo-o, Pörrö sitten piupaut välitti meidän makupaloista. Vaikka kuonon eteen antoi, niin eihän sillä ollut mitään kiinnostusta niihi... hmm... mahtaa jatkossa tuoda hieman haasteita koulutukseen. Pitääköhän tässä ruveta pitään lihanpaloja tai raakaa jauhelihaa taskussa...?!?

Vaikka makupalat ei ois voinut vähempää kiinnostaa, niin lenkki tuntui menevän tosi hyvin. Pörrö käveli koko ajan 10 metrin säteellä meistä ja katsoi koko ajan missä me mennään. Loistavaa! Ihmeteltiin jo, että voiko tää tosiaan olla näin helppoo?!? No ei - ei tietenkään. Kun etukävelijä (Tero) oli johdattanut meidät johonkin (ei tiedetty mistä suunnasta pääsis takas autolle), niin päätettiin kääntyä ja mennä samaa reittiä. Paha moka! Reitillähän oli sitten tuttuja hajuja Pörrölle ja sehän lähti viilettään kunnon loikkaa. Ei mitään välittänyt kutsuista ja käskyistä, juoksi vaan pois päin. Noo, tulipahan sitten Terolle sellanen spurtti että oksat pois, kun juoksi nappaan karkulaisen. Loppumatka käveltiinkin sitten kiltisti hihnassa autolle...

Hieman siis jäi vielä harjoiteltavaa luoksetulossa, seuraamisessa, paikallaan olossa jne...

Teron ja Pörrön leikkejä

Maanantain ja tiistain Pörrö ja Tero onkin kaksin kotona, kun allekirjoittanut on työreissulla Hesassa. Toivottavasti pärjäävät hyvin. Hieman huolettaa saako sisäsiisteys takapakkia, kun tuo äijä ei tunnu heräävän Pörrön öisiin tepasteluihin (ilman kyynerpäätä), kun sille iskee pisuhätä. Muuten täällä on varmasti sellainen poikien ilta menossa, että riehumisella ei ole rajoja...

Nässyn rannalla

2011-06-24T23:23:00.002+03:00

Koska Juhannuksen surkea sääennuste ei pitänytkään paikkaansa, niin päätimme suunnata nokan kohti Hirviniemen mökkiä. Ensin kierrettiin mökin pihapiiriä ympäri nenä maassa ja hiljalleen suunnattiin kohti rantaa.

Pörröllä meni rannalla ehkä noin 5 sekunttia ennen kun se meni laittamaan kuononsa veteen. Me kun oltiin ajateltu, että ei se varmaan uskalla järveen mennä, niin pöh! Sehän oli alta aikayksikön kahlaamassa järvessä - innoissaan juoksi rantaviivaa pitkin vesi roiskuen. Jouduttiin jopa hillitsemään sitä, ettei kastelisi kuin tassut, koska omistajathan olisi joutuneet menemään perässä ("hyytävään" 20 asteiseen veteen), jos se olisi uimaan lähtenyt!

Tämän päivän jälkeen täytyy varmaan alkaa harkitsemaan vepeä yhtenä harrastuslajina - sen verran innoissaan se oli järvestä!

Pörrö sai seuraa sorsaperheestä

Oli kyllä todella kiva huomata, että Pörrö tunnistaa oman nimensä myös vieraassa paikassa - eikä vain kotimaisemissa. Ja luoksetulo on ihan mahtava: kun huutaa Pörröä ja taputtaa jakoihin, niin tullaan täyttä loikkaa luokse! Lisäksi se seuraa tosi hyvin eikä jurikaan harhaile omille teilleen. Ja vielä ei olla edes treenattu mitään makupalojen kanssa.

Leikit Lyylin kanssa

2011-06-23T22:56:00.003+03:00

Puruluut pelastavat sormia :) Pörrö järsii jotain varmaankin puolet valveillaoloajastaan, joten ollaan sitten hankittu erittäin kattava puruluu valikoima. Ja onneksi sieltä on löytynyt niin hyvä suosikki, että jopa sormet voi vaihtaa siihen!

Tänään annattiin Pörrölle myös aktivointilelu Kong ja sisälle pistettiin makupaloja. No, menihän siinä sitten 30 sekunttia, että makupalat oli syöty. Tarvii kehittää jatkossa hieman haasteellisempaa sisältöä!

Sisäsiistiksi opettelu on mennyt myös oikein hyvin - vielä jos omistajat olisivat himpun verran nopeampia, niin ei tulisi päivässä sitä yhtäkään vahinkoa...

Tänään oli varmaankin Pörrön viikon kohokohta: 1,5 v Novascoutin noutaja Lyyli tuli kyläilemään. Ensimmäinen vartti meni ihmetellessä ja tutustuessa, mutta siitä se sitten lähti! Ulkona mentiin pihaa ympäri juosten, pomppien ja kierien. Vesisateen alettua jatkettiin samaa kuviota sisällä. Joutui ihan kalusteita pitää kiinni, ettei kaatunut temutessa. Täytyy sanoa, että kyllä oli Lyylillä pitkä pinna, kun varsinkin lopussa Pörrö alkoi testaamaan kutisevia naskaleitaan Lyylin korviin, huuleen, häntään... Mutta Lyyli ei ollut moksiskaan. Ihana kaveri :o)

Kyllä sitten yöllä nukuttiinkin sikeästi ja nähtiin varsin vilkkaita unia!

Lapset edellä, koira perässä

2011-06-21T22:51:00.003+03:00

Tänäänkin Pörrö sai ihailijajoukon ympärilleen... Aluksi ajateltiin, että mahtaakohan 6 ja 3 -vuotiaat siskontytöt juosta Pörrön perässä niin, että sitä rupeaa ahdistamaan, mutta mitä vielä! Siinähän kävi juuri toisinpäin: Pörrö huomasi, että kyläilijät ovat samaa kokoluokkaa sen kanssa ja oli todella innostunut tulemaan tyttöjen rapsutettavaksi - ja siinä samalla vähän esittelemään purukalustoaan. Jonka johdosta tytöt juoksi pakoon ja Pörrö perässä :) Vielä meillä pääsee sohvalle piiloon, mutta ei varmaankaan enää kauaa...

Tänään käytiin myös ensimmäisellä kyläilyllä autoharjoittelun yhteydessä: Käytiin mummulassa tutkimassa paikkoja. Nähtävästi uuteen paikkaan meneminen ei ole ollenkaan pelottavaa vaan Pörrö on utelias ja innostunut. Mutta innostuksesta huolimatta ei tullut pissavahinkoja sisälle kylässäkään :) Eikä tehty mitään materiaalivahinkoakaan vaan esiteltiin omia leluja ja puruluita.

Tänään kuultiin Pörrön ensimmäisen kerran haukkuvan: se astui yöllä kumisen ovistopparin päälle, jota se ei ollut aiemmin huomannut. Sitten se säikähti 2*10 cm kuminpalasta ja alkoi haukkumaan ja murisemaan sekä hyppimään stopparin ympärillä. Kyllä siinä oli naurussa pitelemistä, sen verran oli hauskan näköinen tyyppi!

Pihaa ristiin rastiin

2011-06-20T22:31:00.029+03:00

Ensimmäiset päivät vietettiin kotona oman perheen kanssa, mutta tänään Pörrö sai ensimmäiset vieraat. Kun ovi kello soi, niin suunnattiin heti ovelle katsomaan ketä tulee. Vieraat käytiin pusuttamassa läpi muutamaan kertaan ja ei kun leikkimään.

Vieraskoreus katosi noin 5 minuutissa ja tämän jälkeen saivat vieraatkin huomata, että melkoiset naskalit on kaverilla! Pörröhän on tällä erää testannut naskaleillaan jo kaikkea mahdollista: pöydän jalkaa, sohvan kulmaa, laatikon kahvaa, takkapuita, rappusia, sormia, varpaita... Mikään ei ole jäänyt siltä huomioimatta!

Tänään oltiin ensimmäiselle lenkillä hihnaan kytkettynä. Ja sehän meni juuri niin kun odottaa sopikin: hihna suuhun ja menoksi! Oman pihan Pörrö sen sijaan on ottanut hyvin haltuun: siellä juostaa ristiin rastiin ja ympäri puita ja pensaita. Hauskinta Pörröstä on hakea puska-aidan alta pala kuorikatetta ja juosta pakoon. Ja jestas, että tuota vauhtia piisaa! Eihän sitä millään saa kiinni, jos se niin päättää...

Odotus palkittiin - Pörrö tuli kotiin

2011-06-18T14:11:00.003+03:00

Pitkän odotuksen jälkeen vihdoin koitti päivä, jolloin Pörrö haettiin kotiin. Kotimatka Hyvinkäältä Tampereelle sujui erittäin hyvin - Hämeenlinnaan asti tutustuttiin uusiin leluihin ja loppumatka nukuttiin.

Kotiin päästyä Pörrö ihmetteli 10 minuuttia, että mihin ihmeeseen mä oon tullut, mutta sitten alkoi tutustuminen omaan kotiin: jokainen nurkka käytiin useaan kertaan läpi, riehuttiin leluilla, tutustuttiin takapihaan ja löydettiin hyvä paikka päikkäreille rahin alta.

Yllättävää kyllä, ikävä ei hiipinyt Pörrön mieleen edes ensimmäisenä yönä, vaan se nukahti makeasti leikkien jälkeen. Sisäsiisteysharjoittelut tosin jatkuivat myös yöllä ja parin tunnin välein käytiin ulkona pissalla. Ja lätäköiltä vältyttiinkin jo heti ensimmäisenä yönä :)